Blogi

Tosi se on. Olen rakastunut Naiseen.

Olen sitten rakastumassa päätäpahkaa korvia myöten ihanaan Naiseen. Taidan olla saamassa vastarakkautta koska jos asiasta laitan tähän. Tekemiset saavat uuden merkityksen. Energia virtaa taas sisäänpäin ja on kuin päihtyneenä touhuilisi.
No, kattotaan ja kuunnellaan nyt. Voihan olla että olen vain saanut jostain kovan iskun päähäni. Lääkäri herättää minut kohta?

Joku alkoi pelaamaan shakkia talossani. Tietääkseni täällä ei muita asu eikä ole kuin mii, maiself änd ai.
Näkymätön vierailija (valkoinen aloitus):
A2 -> A3
Mun vuoro:
D7 -> D6

Olen ollut pedantti nappuloiden järjestyksestä eikä täällä ole käynyt ketään viikkoihin. Siis minulla ei ole aavitustakaan mistä on kysymys. Pelaan hieman ja saan kenties elää.

Ellei tämä taas ole joku edesmennyt kaiffari. =(

Tänään oli kiva päivä töissä. Mutta sehän ei ollut mikään yllätys koska ei ollut tiistai. Kukaan ei huutanut, noitunut eikä vittuillut. Talo oli täynnä asiakkaita ja meno oli kuin kerhotalossa pitääkin.
Joka tiistai tulee sitten näsä taloon ja pilaa hyvän mielen hetkessä. Mahotonta meininkiä. Seikka on saletti.

Luukku 1

VARAPUHEENJOHTAJA (lausuttava huutamalla kuin hän itse sen tekee), entinen upseeri ja "herrasmies" ei johda enää kuin Jaskaa ja paskaa ja Jaska on jo kauan aikaa sitten lähtenyt kaupungista. Eläkeläisupseeri kiukuttelee kuin pikkupentu, huutaa kovaa ja noituu. Huudan takaisin, noitumatta. Opettamaan en enää suostu tuollaisia molopäitä koska jos kerran opetukseni aiheet eivät kiinnosta oppilaana eikä työnkuvani VARAPUHEENJOHTAJANA niin se sitten on siinä. Tosin onhan tuo istunut jo 5 - 6 vuotta kaksi tuntia viikossa oppimassa tietotekniikkaa mutta ei muista missä hänen sähöpostinsa on. ("Kotona", kuuluu vastaus jos kysyy) "Miten tällä pääsee nettiin?" kuulen joka viikko kysymyksen. En jaksa sellaista paskaa enää. Jos kouluttamassa on ollut liuta ukkoja ja akkoja ennen minua ja joukossa jopa tietotekniikan maisterinnakin, kuulema, tuskin minäkään siihen kalloon valoa saan kannettua.

Kyse oli päivän ensimmäisen tunnin oppiaiheestani. Herra VARAPUHEENJOHTAJALLE ei kelvannut vaan hän meni istumaan koneelle pärskien. "Minä en sinne tule!" Vastasin ettei toki ole pakko, istu sitten siellä yksinäsi! Kahvitunnilla alkoi sitten kauhea huuto ja noidunta asioista mitkä eivät minulle kuulu mutta hän laittoi kuulumaan kuuluvasti, nimittäin siitä kuinka monta sataatuhatta euroa hän on taloon kerjännyt maailmalta yhteiskunnan rahaa, verotuottoja, hukkaan. Kitarisat lepattivat. Huusin kovaa takasin: ÄLÄ HUUDA ÄIJÄ! LOPETA KERTAKAIKKIAAN HUUTAMINEN! Vitut lopetti. Ei se ole lopettanut ennenkään niin miksi nytkään. Tärisee vain huutaessaan. Osaakohan se mitään muuta kuin täristä ja huutaa, mietin?

Pj kertoi häpeävänsä tuollaista - en ihmettele yhtään miksi. Kokoukset ovat tainneet mennä huutokilpailuiksi. Aion ehdottaa että järjestetään mieshuutajien kuoro!
No tulipa siinä huudettua sekin sitten siellä pihalla että VARAPUHEENJOHTAJA ei ole ollut kiinnostunut hankinnoista. Minulla ei ole edes työkaluja eikä komponentteja toimia työssäni ja että omat työkalut olivat tänäänkin mukana.

Uhkasi laittaa koko puljun kiinni. (millä johtamisella?) Siihen sanoin: Sellaista se on. XD

Pysyisi pois haitolta pahanilmanlintu ja kiusanhenki. Ennenkuin alan tosissani vittumaiseksi.

Ne sitten särki tämänkin.

Ja vittu se oli viimene kerta ko minua juotitte humppeliin ja veitte mihkää paariin kuuntelee paskaa musaa! Ja todisteena sanoistani on pöydälläni kaksi kokonaista albumia paskaa musaa! Vittu niistä mä maksoin. Maksoin sit viimeisen kerran. Perse!

Ja tuo oli siis eiliseltä, perseen PERSE!

Pikaviestimet MSN, Yahoo, ICQ, Google Talk, Skype pysyvät vaiti. Ihmisiä noissa pikaviestimissä on kymmeniä. Kaikki ovat hiljaa. Äänettömyyttä jatkaa sähköpostit. Samaa linjaa vetävät yhteisöt. Puhelin pärähti tänään kerran. Joskus tuntuu että ihmiskunta on kadonnut kuin Maya heimo. Tai sitten ihmiskunta on kutsuttu jonnekin bakkanaaleihin, orgioihin, ja minut on unohdettu. Hiljaisuutta on kestänyt jo varmasti vuoden.

Hiljaisuus vielä kulminoituu tässä maantieteellisessä pisteessä missä elän.

Vai onko ihmisillä oikea elämä elettävänään? -Tuskin. Kenties kaikki onkin jo niin valmista ettei tarvitse viestitellä kenellekään yhtään mitään.

- Haloo?
- Se-ja-se sieltä-ja-sieltä yhtiöstä, hyvää iltaa. Olikohan se-ja-se puhelimessa?
- Niin?
- No kun meillä on tällainen kampanja....
- Ei kiitos, en jaksa näitä kampanjoita, kuulemiin...
- EIJEI, odota, ODOTA!!! En ollut myymässä mitään. Käytätkö partahöylää?
- En. Minulla on täysparta.
- Täysparta? Ok. Kiitos kuulemiin.
- Heippa.

Jos tuo yhtiö olisi varautunut täyspartaan niin se olisi jatkanut kampanjointia kysymällä rajaanko partaani....

Omantunnon ääni puhui - kävin äänestämässä. Äänestyspaikka oli aika oudossa paikassa koska se oli alttarin edessä. Olisin luullut että järkevämpi paikka olisi kirkkoherranvirasto. No se siitä ja Herran haltuun.

Duunissa oli jotenkin raskasta. Vettä pitää kantaa kaivoon vetämättömille. Minusta on tullut piikittelevä kouluttaja jos ei bitti liikahda. Eikä se näköjään liikahda vaikka 5 vuotta jotkin noista oppilaista ovat opetelleet tietokonetta. Ihan kohta en jaksa. Tai ei tarvitsekaan jaksaa koska kohta on Joulu. En muuten jätä ketään luokalle. Nimittäin jos olen kevätlukukaudella vielä kouluttaja en halua nähdäkään noita samoja naamoja. Mittani on täysi. Sen olen päällikölle ilmoittanut etten jaksa noille kevätkaudella opettaa yhtn,mitn. Tarvitsen nuoria vastaanottavia, aktiivisia oppilaita.

Iltapäivällä kävin lukemassa uutisia ja luomet lupsahtelivat. *en nukahda en nukahda....* "NAPS" -sanoi hiiru osuessaan näppäimistön reunaan käteni rentoutuessa univaiheessa missä tulee hytkäys. Ja taas sama uudestaan paitsi nyt duunikamu rääkäisi "ELÄ NUKU!" -kerkesin jo.