Contour

Eurooppa on täynnä roskapankkeja. Espanja jonossa seuraavana. Vaatikaa nyt edes kaikki aurinkolomakohteet lainan vakuudeksi- niissä on jo muutenkin suomalaisia jotta päät yhteen kolisee.

Siwan kassa sai pasmat ihan sekaisin. En sit tiedä johtuiko siitä että oli joutunut katselemaan vain sukulaisia koko päivän, naisen ulkonäöstä vai siitä että pakkauskoneella oli ilmeisesti ollut Rönkköstäkin nopeampi pikapano maitotölkin kanssa. Maitotölkki oli siis ihan ehjä ja muodossaan vielä rahdin jälkeenkin, mutta sisällä vain ilmaa. Kassallakin meni melkoisen pitkään. Ehti melkein koko jäätelö sulaa. Vika ei ollut minussa, eikä kassan kaunottaressa, vaan saksalaista ilmaa ostaneessa firmassa nimeltä Sonera.

Normipäivä työn osalta, ei miltei mitään poikkeavaa. Vesi virtaa ja kaivo on tukevasti paikallaan, laatikko täytetty oikeaan korkeuteen. Ulkopuolinen routaeristyskn paikallaan valtaosin ja sepeliä seinän vieressä. Ei voi luvata kestävän panssarivaunua, mutta telakaivurin kesti oikeinkin hyvin.

Oletko koskaan nähnyt vesisuonta. Kallioräjäytyksen jälkeen koko potero oli aamulla vettä täynnä- ei toki putken alapintoihin asti, mutta koko kallion kolo täynnä ja kahdesta suunnasta vettä niin että sen virtauksen tosiaan näki jo ennen räjäytystä. Räjäytyksen jälkeen näkyi sekä tulo että meno, eli kun tietty taso saavutetaan vesi häipyy kallion halkeamiin.

Sitkeä oli perusvesikaivon laitto- muuten hyvä, mutta ei ollut hyvä idea painattaa kaivoa vedellä. Huomenna kun saadaa tomiva uppopumppu täytyy nostaa koko kaivoa kolmisen senttiä. Kyllä se noinkin toimii seuraavat 100 vuotta, mutta tekee mieluummin kunnollisen kun kaivanto on vielä auki.

Päivähän olisi mennyt hienosti jos vastassa olisi ollut pelkkää savea. Valitettavasti juurikin siinä kohdassa mihin piti kaivon sakkapesä upottaa tuli vastaan sileää kalliota. "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ohittaa - täytyy mennä läpi"

9 reikää tiheä kuvio ja kallioräjäyttäjä panosti niistä seitsemän. Huolimatta halkemamista kallioon syntyi juurikin sopiva potero. Huomenna se on varmaan vettä täynnä kiitos hyvän vesisuonen. Tien saa varmaan huomenna ajettavaan kuntoon jä päässee sisätäyttöpuuhiin isommalla koneella.

Tässä pieni ennustus: Ensi viikolla pääsen todistamaan suomalaisen suuryrityksen tyhmien maakauppojen seurauksia. Paikallisen sähkölaitoksen myynti Ruotsalaisille, saksalaisen ilman ostaminen, moottoritien kattaminenkin kalpenevat seuraavan suurundenhulluuden rinnalla. Se on järven alittava maantie tunneli paikassa jossa jo menee ihan hyvä tie vieressä.

Kaupunki ei siis ole käyttänyt ränsistyneeseen asuntoalueeseen etuosto-oikeutta vaikka tonttimaasta on ollut pulaa kantakaupungissa. Suuryritys on suuressa viisaudessaan myynyt maan rakennuksineen pilkkahintaan pääomasijoittajalle. No nyt kun luolarakentajat on saatu kaupunkiin niin niillehän täytyy saada töitä- joko alitetaan järvi tai sitten vaan muuten kaivetaan luolia. Pilkkahinnalla myyty maa on maksaakin äkkiä 80 € neliömetriltä.

Sama kaupunki ostajana, myyjänä Tradeka: Rantaa ja hyvin saastuneita alueita niin ikään 80 € neliöltä liuottimineen ja kyllästysaineineen. Jo pelkästään kyllästettyä myrkkypuuta on satoja kuutiometrejä. Postimerkin kokoinen tontti, saastunutta maata 4 metriä syvälle tai lähimpään tiiviiseen savikerrokseen asti= 80 € x 10 neliömetriltä.

Saastuneisuus näkyy, tuoksuu ja tuntuu.

No mitä tarvisi tehdä: Velvoittaa maanomistaja puhdistamaan alue uhkasakon uhalla. Sit vaan lisää sakkosummaa tai pakkolunastus 3€ neliömetriltä kerrostalotontti kerrallaan ja puhdistus jostain nurkasta käyntiin. Voi olla että pieni pala puhdasta maata löytyy- se on kaukolämpölinjan kohdalla.

Kunta/kaupunkitalous on pohjaton kaivo.

Diblomi-insinööri oli vaimonsa siskon työmaalla ottamassa ristimittoja. Jostain kumman syystä ristimitta ei täsmännut neliönmuiden mittojen täsmätessä ja linjalakojen ollessa nurkkien kohdalla. No mistä moinen voi johtua- muuta en keksinyt paitsi sen että linjalangat eivät ole vaakatasossa. vaikka kaikkien neljän kulman x ja y koordinaatit ovat kohallaan tulee laatikon ristikkäisistä kulmista piirretystä lävistäjästä pidempi kuin tason. Ihan ymmärrettävää, mutta epäoleellista.

Kun ahkeroidaan isolla koneella pienen tien päässä niin sen tien tarvis kuitenkin olla sellainen ettei lavetin renkaat hajoa mennessä, eikä tullessa. Kun se konekin kerran on kyydissä on mahdollista poistaa ne ongelmakivet kun vaan saa maanomistajan luvan. Vanhan lavetin kanssa pääsi hyvin vaikka se oli leveä. 3-akselinen kärry oikaisee niin paljon että aina joku rengas terävän särmän löytää ja sitten tulee siirolle hintaa.

Tänään ei silti ainakaan vielä mennyt mitään rikki. Päivä oli pitkä ja hikinen, eikä se johtunut säästä tai harkkomuurauksesta jota aamupäivä väsättiin.

Useampi päivä jäänyt kirjoittamatta. Syy on suuressa työmäärässä ja vähäisessä työvoimassa.

Hienoa on kuitenkin ollut se että on ehtinyt syödä säännöllisesti, ruoka on ollut hyvää ja sitä on ollut riittävästi.

Viikonpäivät meni jo sekaisin, mutta ei sikäli isoa hätää kun kaikki tämän viikon päivät on työpäiviä, eikä paljon tee mieli kelloa katsella.

Huonoahan tässä on se ettei ehdi nähdä kuin asiakkaita, työmaita ja maantietä. Hyvää on se että ei tarvi miettiä miten käyttäisi vapaa-aikaa.

Vähän vähempikin kiertely olisi riittänyt. Kun tuossa joku viikko takaperin tämän päivän ohjelmaa sumplin niin meinasin että just voisi ehtiä parit valmistujaiset. Yhdet ylppärit jäi välistä kun se olisi vaatinut vielä noin 920 kilometriä lisää autoilua.

Joku 300 kilometriä tuli silti ajettua juhlat juhlittua ja tehtyä odottamaton havainto. Sarjassa"Kolme miestä ja tyttö" on naispääosassa aivan yhden sukulaistytön kaksoisolento. Voisi toimia sijaisnäyttelijänä jos tähtönen vaikkapa paukahtaa paksuksi. Rillit vaan päähän niin menisi ihan täydestä nykyisillä hiuksillaan.

Nuorempana kovasti yritimme yllyttää menemään missikisoihin, mutta eipä ole edelleenkää'n mennyt.

Iltapuolen ohjemassa oli illallistreffit ja seuralaiseni oli havainnut toisessa tarjoilijassa jonkin sortin töykeyttä. En sit tiedä mistä moinen, mutta poistuessamme havaitsimme että ulko-ovi oli lukossa vaikka oli vielä monta tuntia aukioloaikaa jäljellä, mutta oletimme että sinne oli tulossa isompi seurue yksityistilaisuuteen kun melkein joka pöydässä oli varauslappu. Ehkä sit tarjoilija oli ollut jollekin oikeasti töykeä tai sit jonkun ongelma-asiakkaan vuoksi ovi oli laitettu lukkoon.

Seura oli jälleen hyvää, niin toki ruokakin.

Tänään tapaamiselle ei oikein pitänyt olla aikaa ja menihän ruokailu aika myöhäiseksi, mutta järjestyi kuitenkin.

Paluumatkalla iloitsin tukiaisviljelijän tekosista. Oli kertaalleen äestänyt, mutta ei ollut ilmeisesti vielä kypsä kylvämään.

On ollut todella hidas etenemä kun on tarvinnut ajaa kahden tai kolmen työmaan välillä. Yksi vaihe taas valmistui, muttei auta kun toinen taas alkaa.