Kesän pimeys

Virginia Techin verilöylyn jälkeen useimpien huulilla läpättää vaan sanat "Usassa on liian helppoa hankkia aseita".

Ei vaan se mikä on liian helppoa on että jos joku vähän poikkeaa yleisesti totutusta keskiverrosta ja vaikuttaa olevan tai on jollakin tavalla erilainen, sellaiseen suuntaan joka koetaan negatiivisena, niin tällaisen yksilön systemaattiselle koulukiusaukselle tulee liian helposti kollektiivinen hiljainen hyväksyntä. Ja tällaisen koulukiusatun annetaan luisua liian helposti yksinäiseksi ilman että kukaan puuttuu tilanteeseen mitenkään tai että lainkaan kiinnostaa. Ja tämän ihmisen annetaan liian helposti tipahtaa päivänselvässä ja läpitunkevassa yksinäisyydessään syvemmälle ja syvemmälle, kohti peruuttamattomia käänteitä, kohti yhä väistämättömämpiä ja verisempiä tapahtumasarjoja. 99% tyytyy vain ottamaan sen auton takaputkeen liitetyn kaasuletkun auton ikkunan raosta sisään syliinsä ja alkaa istua maailmasta homogeenisempää paikkaa.

Mutta tällaisten tapahtumien jälkeen liian helposti ihmiset ajattelevat ihan vääriä asioita. Aselait sitä ja aselait tätä.

Liian helposti ihmiset jättävät oppimatta tällaisista tapahtumista sen mitä niistä voisi oppia.

Nyt kun tämä tapahtumasarja saavutti sellaiset mittasuhteet että siitä puhutaan vääjäämättömästi seuraava kuukausi ympäri maailmaa, niin kai siitä joku voisi jotain uusia ajatuksiakin ehkä juuri ja juuri saada. Enkä tarkoita sitä että joku kävelee asekauppaan.

En kehtaa saarnata tämän enempää. Blogini lukija, seuraavan kerran kun katsot Salkkareiden jakson, mieti sen jälkeen 10 minuuttia mitä opit siitä. Käytä sen jälkeen 2 minuuttia sen miettimiseen mitä opit Virginia Techin tapahtumista. Tai tästä blogimerkinnästäni. Sitä parempi jos sinulla on kassakaappi johon voit lukita itsesi mietiskelemään.

Jatka sen jälkeen sohvaperunointia erittäin hyvällä omallatunnolla. Muista hakea jääkaapilta sopivin väliajoin makkaraa ja sipsejä ja kaikkea muuta rasvaista joka aiheuttaa leijuvaa hyvänolon tunnetta ympäri kehoa.

"Ruma mies ei ketään rakasta
sen sydän on jo lopussa
suihkuverhon takana leikkii kuollutta
Ruma mies ei ketään rakasta
sen sydän on jo sokea
suihkuverhon takana nukkuu leijona"
- Samuli Edelmann

Iltalehdistö on taas ottanut jonkun piparkakkutaikinanmurusen sieltä ja toisen tuolta ja kaulinnut niistä kunnon energiapommievästä työpaikkojen kahvipöytiin.

Tanssii tähtien kanssa on kuumentanut tunteita pitkin kevättä ympäri Suomen niemiä ja notkelmia. Tai sitten ei. No mutta kuitenkin.

Tämän päivän Iltalehdessä Aira Samulin otti varman päälle. Hän antoi kummallekin jäljellä olevalle kisaajalle 10+. Minä en ota varman päälle. Minä kysyn mitä väliä sillä pitäisi kenellekään olla esimerkiksi minkä kouluarvosanan Pulttiboissien Apuva-miehen esittäjän x-vaimo saa paso doblesta?

Myöskään diplomitanssinopettaja Åke Blomqvist ei ottanut varman päälle. Hän "jyräytti" Iltalehdessä että syvimpien sohvanpohjarivien lemmikki Mariko on... sitaatti alkaa: tönkkö; sitaatti päättyy.

Nyt vain odotetaan että kansa suuntaa tietokoneilleen ja etsii Googlen kuvahaulla Åken kuvia ja tulostaa niitä ja marssii päättäväisinä 5-10 henkilön röykkiöinä pihapiireihinsä teiden risteymäkohtaan johon jää norkoilemaan ja odottamaan tv-kameroiden saapumista paikalle. Tai miksi odottaa kun voimme näppäimistöni avulla pikakelata tuohon hetkeen. Eli kansa suuntaa tietokoneilleen. Kansa etsii Googlen kuvahaulla Åken kuvia. Kansa tulostaa Åken kuvia. Kansa marssii päättäväisinä 5-10 henkilön röykkiöinä pihapiireihinsä teiden risteymäkohtaan. Jossa kansa norkoilee ja odottaa tv-kameroiden saapumista paikalle.

Tv-kamera saapuu paikalle. Nyt on aika ottaa taskusta sytkäri. Kansan syvien rivien edustaja ottaa taskustaan sytkärin. Kansan syvien rivien edustaja suuntaa sytkärin Åkea esittävän tietokonetulosteen nurkkaa kohti. Sytkäri leimahtaa. Leimahdusta tarttuu tulosteeseen. Tuloste alkaa syttyä liekkeihin. Liekit alkavan isontua ja siirtyä kohti paperin keskiosaa. Savua ilmaantuu paikalle. Paperi alkaa mustua. Kohta se on vähän käpristynyt ja tiputetaan asfaltille. Kameramies zoomaa kuvan yllä tamppaaviin jalkoihin. Kansan syvien rivien syvimmät tunnot ovat saavuttaneet ja savuttaneet kliimaksinsa. Toisella tamppaajalla on Adidaksen ja toisella Niken lenkkarit. Ja seuraavaksi talousuutisia.

Pätkä leviää myös muiden maiden uutisiin. Naisensa dumpannut prinssi William hätkähtää. Hän huomaa lyhyen pätkän jossa joku suomalainen Mariko tanssii tosi-tv-parinsa kanssa. Jotain prinssi Williamin sisällä hätkähtää.

Seuraavana aamuna prinssi William jyrää valkealla ratsullaan Itämerta pitkin, yli Itämeren sinilevälauttasikiöiden, venäläisiä öljytankkereita ja kelluvia orpoja yksinäisiä kuutteja väistellen, tai toki poimii pari kainaloonsa ja käy viemässä Korkeasaareen. Mutta sitten hän jo miltei oitis suuntaakin Marikon tykö. Suoraan tv-studiolle jossa viimeinen ratkaiseva tanssi on juuri käynnissä.

Ja dramaattisin ottein prinssi William ryöstää Marikon hellään ja kiihkeään syleilyynsä. Tv-kamerat nuolevat tapahtumaa monesta kuvakulmasta. Kansan syvät rivit pompahtavat ilmaan sohviensa pohjilta. Prinssi William imee Marikon ohimoa märemmäksi ja märemmäksi. Myöhemmin näitä märehtimiseltä näyttäviä eleitä tultaisiin kutsumaan poskisuudelmiksi. Prinssi William taivuttaa Marikon parkettiin valokeilan syttyessä kruunaamaan maailmaan kuin salama kirkkaalta taivaalta putkahtanutta lemmenparia, ja tositv-ilta on saavuttanut täyttymyksensä.

Pian kuvat leviävät ympäri maailmaa. Ympäri Englantia kansa kerääntyy polttamaan Marikon kuvia. Julkiset hellyydenosoitukset suomalaisia naisia kohtaan ovat yhä monien englantilaisten mielestä hyvien tapojen vastaisia.

Mutta prinssi William ja Mariko eivät hätkähdä. He järjestävät Big Brother talo -kiusaajien ja tositv-tanssijoiden arvostelijoiden vastaisen tilaisuuden, jossa kehottavat ihmisiä käyttämään kaukosäädintä.

Eräänä keväisenä sunnuntaiaamuna eteläiseen Helsinkiin, Kaisaniemen rantaan ilmestyi kuin tyhjästä iso musta kivipaasi. Vähitellen ympärille alkoi kerääntyä apinoita, kuin oudon vetovoiman imeminä. Apinat tuntuivat olevan mielin määrin ymmyrkäisinä. Ne pälisivät ja hälisivät keskenään, tai itsekseen, mutta silti kummallinen hiljaisuus vallitsi. Epätietoisuus. Pelko. Ja musta kivipaasi seisoi paikallaan kaiken sen keskellä. Apinat eivät uskaltaneet tulla lähelle. Niiden mielissä kimpoili vaikka mitä kysymyksiä. Mitä tuo paasi haluaa kertoa meille? Mistä se on merkki? Mitä se Tarkoittaa? Mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi, ja mihin se johtaisi? Miksi se on siinä? Mikä se on?

Sitten paikalle peruutti Korkeasaaren auto josta nousi kolme henkilöä, jotka nostivat kuutin, ja laskivat puukoriin, ja kantoivat auton takakonttiin, ja kaasuttivat paikalta. Kaikki tuo tapahtui niin rasvatusti, että onneksi tv-kamerat olivat paikalla, jotta rahakuljetusryöstöä suunnittelevat hiukan kavahtaisivat. Yhtäkkiä siinä missä oli maannut kuutti, ei ollut enää mitään. Se oli ihmeellistä, ja kevätilmasta nauttimaan saapuneet ihmiset pystyivät vain seisomaan paikallaan hetken aikaa, ja lähtemään sitten jonnekin muualle.

Kuutin ympärille on alkanut kietoutua suuria mysteereitä ja odotuksia. Heti oli selvää että Da Vinci koodi, ja kaikki siihen liittyvät salaliitot murenivat kuutin mysteerin rinnalla. Miksi kuutti makasi rannalla, ilman vaatteita, miksi pesuohjelaput oli leikattu pois. Miksi kuutti ei suostu puhumaan. Mitä se piirtäisi jos sille annettaisiin vahaliitu ja paperi? Onko kuutti seuraava Pianomies? Miksi kuutti nimettiin lihavan ja karvaisen sarjakuvahahmon mukaan? Aikooko kuutti pompahdella ylös eduskunnan portaita, ja sujahtaa jugendpylväiden välistä tekemään Suomesta paremman paikan? En usko. Se syö silliä ja lihoo.

Huomasin lehdestä otsikon että kuutti pelkää vettä. Sehän kuulostaa aivan siltä kuin minä pelkäisin kahvia. Tai Paris Hilton bileitä. Kuutti pelkää sitä mihin se on luotu. Sitä mikä on sitä varten. Sitä mihin se on tehty. Mikä on sen ominta elementtiä. Mutta kun ajattelen itseäni - mitä tosiaan joskus tapahtuu - niin tajuan että enkö itsekin ole, en ehkä pelännyt, mutta, kammoksunut, tai lähes inhonnut, asioita joita nyt pidän kaikkein huipuimpina. Esimerkiksi kahvi. Ihmettelin joskus miksi ihmiset edes juo sitä, eihän se edes kovin hyvälle maistu. Mutta vähitellen, kun sitä alkoi juoda, sopivan määrän pullaa ja maitoa kanssa, ehkä noin kuukaudessa siihen jotenkin tottui, ja kohta se oli jo ihan normaalia rutiinia, aivan kuin happea hengittäisi.

Sama monen muunkin asian kanssa. Nykyisistä top 20 -asioistani varmaan puolia pidin ensikohtaamisella pelkkänä paskana(tm), hiukan karrikoiden. Tai eivät ainakaan mitenkään kiinnostaneet. Tai en tajunnut mitään. Enkä osannut nauttia. Minulla ei vielä ollut oikein minkäänlaisia nystyröitä joilla hipaista niitä.

Kyse on siitä milloin on valmis ottamaan vastaan. Kuvitellaan vaikka joku 8-vuotias poika joka kohtaa hiekkalaatikolla alastoman muodokkaan naisen, joka sanoo sille että tungepa kätesi tänne näin. Poika varmasti juoksee pakoon kakkulapiot lentäen ja saa hirveän trauman.

Melko sama kuin MusicTV:seen tottuneelle soitettaisiin joku Charlie Parkerin kappale, esim Crazeology. Se tuntuisi hänestä siltä kuin hakattaisiin paistinpannulla päin lärviä. Jos on siihen saakka kuunnellut vain valmiiksi mässytettyjä lauluja jotka kaikki kertoo melko samoista asioista (ooh i want you blaa blaa blaa), ja joita on kuullut monta tuntia päivässä monia vuosia, tuntuu mikään muunlainen musiikki siltä kuin vähintään ihoa revittäisiin pois. Jazz on melko raakaa verrattuna poppiin joka on melko löysää kauraa, 10 sekunnin kohdalla tietää jo mitä kappale tulee sisältämään.

Jos ihminen itse makaa rantakivilla kuin kuutti, ja kaikki sen tutut ja kaverit makaa myös siinä vieressä kuin kuutit, niin mikä ne saisi pötkähtämään sinne veden loiskeisiin. Se vaatisi melkoista uskallusta. Ja jo se että näkee että mitään vettä missään lähellä lilluisi, ei olisi lainkaan automaattista.

Jokaisen kannattaisi kuitenkin katsoa sisäistä HAL:iaan tarkkaan silmiin, ja päättäväisesti todeta: open the pod bay doors, ja liukua minne sitten väreihin ja muotoihin ja ulottuvuuksiin ne johtaisivatkaan.

Kun aamulla herää, ja ensimmäisenä mielessä on ihan automaattisesti James Lipton, niin siinä ei auta pään pyörittely tai silmien aukaiseminen.

Tulta päin sano hirvi lumessa, joten ei kun merkintää veivaamaan herrasta.

Harva haastattelija on niin epäsuomalaismaisen huumorintajuton kuin James Lipton. Suomella on Frangen, Hytönen, Bjurström, ja muita. Vain Arto Nyberg pääsee lähelle Liptonia. Mutta hänessäkin on kuitenkin jonkun verran rentoa veikeyttä, enkä tarkoita pelkästään kulmakarvoja. Mutta James Lipton. Miltä hänen naurunsa kuulostaisi? Yritän miettiä miettimistäni, ja sieluni silmien eteen avautuu, vain vaivoin, kuin ohuena keidastuksena, lähes täysi muropaketti, jossa on vielä lelu sisällä, jota ravistetaan kevyesti.

Harva haastattelija on niin kykenemätön eläytymään siihen mitä haastateltava on juuri sanonut kuin James Lipton. Vaikka kuka tahansa olisi avautunut mitä tahansa, James Lipton se vaan esittää seuraavan vuorossa olevan kysymyksen lapustaan tai siitä laitteesta jossa kirjaimia juoksee. Vaikka Tom Cruise olisi juuri paljastanut olevansa lesbo, tai Julia Roberts olevansa natsi, James Liptonin kasvot eivät värähdäkään, ja kohta alkaa paasaus "Ja seuraavaksi teit modernin film noirin, yhden aikamme arvostetuimman ohjaajan, 3-kertaisen Oscar-ehdokkaan, Sidney Lumetin kanssa, millaista oli työskennellä Sidney Lumetin kanssa? *vaivihkaisen selkeä vilkaisu yleisöön että nyt voisitte vähän taputtaa koska mainitsin hra Lumetin nimen*"

Jos James Liptonin kanssa olisi kirjeenvaihdossa, saisi kirjeitä joihin olisi listattu:
- Mikä on lempivärisi?
- Kuka on lempisukulaisesi?

Ja sitten kun vastaisi että lempivärini on vaaleanpunainen, ehkä siksi koska yksi metsämansikan makuinen purukumi, Hubba Bubba, on sen värinen, ja siitä saa tosi isoja kuplia, mikä on muuten isoin kupla jonka olet tehnyt, ja oisko sulla jotain kuvia jossa sulla on purukumipallo juuri isoimmillaan, niin seuraava kirje olisi sitten about tällasta:

- Mitä sinulle tulee mieleen sanasta "vedenkeitin"?
- Mitä näet alle piirretyssä musteläiskässä?

No vedenkeittimestä mulle tulee mieleen Liptonin teepussi, jonka narun päässä on keltainen neliön muotoinen kartonki. Jos sen teepussin nostaa kupista, ja heittää seinään niin se lentää sinne ja lätsähtää ja ehkä melkein hajoaakin, ja sitten tipahtaa lattiaan, ja sen osumakohdan ympärillä on roiskeita, punertavia, ja osa niistä alkaa sitten valua sitä seinää pitkin, ihan hivenen pujotellen seinän rosoihin eläytyen.

Ja harva haastattelija on niin James Lipton kuin James Lipton. Melkein toivoisin että hän olisi suomalainen. Ja cityläinen. Ja osallistuisi City-miittiin. Olisi mukava nähdä miten kuivakkuus ropisee pois James Liptonin osallistuessa kaljapullonnopeusjuontikisaan. Vai ropisisikohan. "Anna mennä!" Yleisö mylvisi ja heittelisi lippiksiään. Olisi mukava olla kannustamassa. James Lipton havaiji-paidassa, keskellä Kaisaniemen laajaa nurmiaukiota, isojen komeiden puiden keskellä, yllä pilvien ryppäät niin jännittyneinä tapahtumia seuraten, ja sitten niin notkeina lähtemään taas liikkeelle, James Liptonin kumautettua tyhjän pullon päin nurmea, silmin nähden innoissaan nopeasta suorituksestaan. "24,3 sekuntia, et mennyt johtoon, lähellekään." Jameksen ilme lasahtaisi, ja hän lähtisi kädet taskussa tallustamaan kohti tammea kuselle.

Entä sitten cream crackerin syöntikisa. Cream crackerit sulautuisivat James Liptonin suuhun, kuin vesipisarat sulautuu järven pintaan kun saunakauhalla heittää. James Lipton ON cream cracker.

Ja mitä olisi mikään miitti ilman ilmaridailukisaa. Tai sen kissamaisemman sukupuolen edustajia. Jebalyn loihtisi James Liptonista viimeiset kankeudet ja kuivakkuudet. Jebalynin taianomaisen ilmaridailukäsittelyn jälkeen James Liptonista olisi muovautunut sulaa laavaa tihkuva viimeisen päälle rento ja rela playah, yo! James Lipton osoittaisi sormea lähimpiä cooleja aurinkolaseja päin ja aurinkolasit tottelisivat ja saapuisivat mykistyneinä James Liptonin ultra-hunajaisten silmien eteen. Uusi uljas jedi olisi syttynyt. Siinä tarvittaisiin muutama huurteinen juhlistamaan.

Tuotapikaa James Lipton valtaisi Suomen tv:n. Frangen, Hytönen, Bjurström ja monet muut pääsisivät lukemaan jääkiekkotuloksia. James Liptonista tulisi myös Lordi Lordin paikalle. Tomi "x-Lordi" Putaansuu alkaisi poliitikoksi. Ja James Lipton laulaisi linnanjuhlien huikentavassa musa häppeningissä Who's your daddyä.

Who puts you in your place?
Who's your daddy,
bitch, who's your daddy?
Surrender and obey, who's your daddy?

Hyvää pääsiäistä kaikille jotka sellaista kaipaa. Varokaa ettei suklaamunista pomppaa James Lipton.

Ilta-Sanomat tänään:
"Kuudesluokkalainen poika kuoli jäätyään auton alle keskiviikkona.

Onnettomuuden järkyttävyyttä lisäsi se, että poika oli monen tuntema ja pidetty.

- Hän oli pidetty koululainen, kertoo koulun rehtori --
- Ei tällaista pääsiäisen aloitusta soisi kenellekään."

Kuinkakohan moni koulukiusattu lukee tuon jutun näin, miettien että itse olisi jäänyt auton rusikoimaksi:
"Kuudesluokkalainen lurjus kuoli jäätyään auton alle keskiviikkona.

Onnettomuuden järkyttävyyttä vähentää se, että poika oli monen koulukiusaama ja vihaama, ns luuseri.

- Hän oli, no, ei kovin pidetty koululainen, minä en pitänyt hänestä, eikä oikeastaan kukaan muukaan pitänyt hänestä, että eiköhän tämä onnettomuus melko pian unohdu mielistämme, vappukin tuloillaan ja lintujen kevätmuutot, oi että, kertoilee koulun rehtori, ja naurahtaa:
- Kylläpä tällaisen pääsiäisen aloituksen soisi hyvin mielin kelle tahansa suomalaiselle!"

Jos nyt käy ilmi että pojalla oli Hymypoika-patsas takataskussa, repostellaanko ensi viikon lööpeissä vielä tällä samalla onnettomuudella?

Minusta se, että joku koulukiusattu ala-astelainen jää kaiken kokemansa paskan lisäksi vielä auton teloittamaksi siksi että sattui käppäilemään sillä kohdalla sitä tietä siihen aikaan kun joku kännykän kopelointiin uppoutunut autoilija sattui huristelemaan selän takana, on vieläkin järisyttävämmin (lehtitelineeseen ojentuvaa kättä) liikuttavampi stoori.

Rubenin showssa päivää ennen vaaleja Eero Heinäluoma kertoi ettei hän näe syytä viittilöidä käsillään ja laskea sormiensa lukumäärää kuten monet muut poliitikot. Kuitenkin kädet lytyssä istuminen ei saa aikaan aktiivista ja innostunutta kuvaa. Miksi pitää olla niin inhorehellinen? Lempikirjakseen hän mainitsi jonkun josta tuskin juuri kukaan on koskaan kuullut (Ruuthin Naimisiin). Ja vaikka olisikin kuullut, kyseessä olisi 99% todnäk jo valmiiksi SDP:n äänestäjä. Tuli vähän paha olo kun poliitikko kerrankin ei vähän vääntänyt totuutta ja pokkana sanonut että Täällä pohjan tähden alla tai Tuntematon sotilas. Nyyh.

Heinäluoman huonoin puoli poliitikkona on se että hänestä kajastuu rautaisen kivenkovan 100% poliitikon olemus. Mieleen iskoutuu kuva Heinäluomasta syntymässä, ja ennen kuin napanuoraa kerkeää kukaan katkaista, vauva jo latelee tyyliin "Ehdottomasti keskeinen kysymys seuraavalla vaalikaudella tulee olemaan perusturvakorotusten integroiminen indeksiin jotta taattaisiin hyvät tulevaisuuden näkymät niin lapsiperheille, opiskelijoille, kuin eläkeläisillekin, unohtamatta duunareita".

Mutta mitä säteilee Jyrki Katainen? Vaaliväittelyjä katsellessa vähän vitutti melkeimpä etten sattunut pienempänä asumaan samassa pihapiirissä. Olisi ollut niin fantastista mennä Kataisten oveen pimpottamaan että "Voitko olla". Sitten ois keulittu Jopoilla ympäri Siilinjärven raittia ja imeskelty tikkareita auringon paisteessa. Vaihdeltu hiekkalaatikon ääressä Tinttejä ja postimerkkejä, ammuskeltu nallipyssyillä. Vieläkin voin melkein sieluni silmin kuvitella miten Jyrki käppäilee takapihalleen etsimään koppakuoriaisia ja muuta mitä voisi tutkia mikroskoopilla. Sitten koko illan paneutuu siihen silmät intoa puhkuen, kunnes auringon laskettua istahtaa koneelle ja mailaa jollekin puolueväkensä ihmiselle jonkun uuden ehdotuksen tai idean miten maailmasta ja Suomesta voisi tehdä paremman paikan. Seuraavana päivänä flambeeraa pihvejä sydänkuvioisessa esiliinassa, lieskat lähes nuolee kattoa, Jyrki huudahtaa "Mageeta!" Jälkkäriksi heittelee lettuja innokas pilke katseessaan, jotkut melkein tipahtaa lattialle mutta ei kuitenkaan. Runsas läjä mansikkahilloa joka lautaselle. Ruoan jälkeen kurvataan autolla ostelemaan lapsille pastellin värisiä pehmoleluja. Tällaisia siveltimenvetoja sisältyy Kataisen imagoon.

Entä sitten Matti Vanhasen imago? Pääministeriksi jouduttuaan se oli harvinaisen huono. Eiköhän melkein kaikkien mielestä kyseessä ollut mauttomin, värittömin, harmain, puupökkelömäisin ja kirveellä veistetyin poliitikko mitä olisi voinut kuvitella. Juuri mitään tunteita tai ajatuksia ei oikein kukaan osannut liittää häneen. Entäs nyt? Halonhakkuu ajankohtaisohjelmissa kerta toisensa perään flanellipaidassa, nettitreffit ja uuniperunat on tehneet Vanhasesta koko Euroopan coolimman ja sexyimmän ja tavoitelluimman pelimiesäijän. Daniel Craig on kavahtanut jo satoja kertoja. Pian voi koittaa ilta jolloin valkokankaalta tapitellaan Matti Vanhasen esittämää roolihenkilöä joka astelee tummassa puvussa nojaamaan baaritiskiin ja tokaisee "Kevytmaito, shaken not stirred".

Kun Kokoomuksella on Batman&Robin, Keskustalla Bond, niin SDP:llä vain Heinäluoma. Siinä missä monen muun poliitikon voisi kuvitella alkavan (jos ei jo ole) trendikkääksi, moderniksi, metroseksuaaliksi, vaaleanpunaista kauluspaitaa pitäväksi, niin ei Heinäluoman. Ajan henki on jotenkin häntä vastaan. Tylyä. Eli, ei ne pelkät ajatukset tai osaaminen riitä. Jos Suomessa pidettäisiin pressanvaalit Heidi Hautalan ja Hanna Pakarisen välillä, tai kansanäänestys siitä tuleeko Seppo Kääriäisestä vai Lordista pääministeri... Tunteita herättävimmät voittaisi.

Paavo Lipponenkin oli kerran mielikuvissa hitaasti ja jäyhästi uima-altaan reunusta käpöttävä keski-ikäinen mies joka puhuu hitaasti ja jäyhästi. Sitten tuli Päivi, seuraaminen Pariisiin, Linnan tanssit, ruusut ja riisit. Katse täynnä kesää ja ääni valtoimenaan perhosten kutinaa.

Entä sitten notkeus jolla SDP kohtasi ongelmat? Ei se riitä että kun moka on jo tapahtunut, joku sanoo jossain blogissa että olisi jonkun pitänyt olla vähän nöyrempi. Leena Luhtasen suuri tragedia oli ettei hänen miehensä etunimi ole Olli. Keskustalla on riveissään sellainen verbaalivähättelyn virtuoosi ettei mitään rajaa. "No taitaa olla vielä Ollin oppivuodet vähän kesken, eli pitää varmaan pitää vähän iltakoulua, ja nyt vietetään kyllä ilta sanan ja hellan ääressä, että kyllä se tästä. En kyllä nyt leivo sille pullaa ainakaan viikkoon." Se "ukkopaha" kuulosti vain siltä että ajetaan takaa Tanjan tyyliä ja sorrutaan kardinaalisesti.

Ja vielä se että Matti Ahteen ehdotus nettipokerin kieltämiseksi oli yhtä järkevä kuin minkä tahansa 100000 ihmisen harrastuksen ja 20000 ihmisen pääelinkeinon kieltämisen ehdottaminen.

Yhä tulee herättyä keskellä yötä, kylmä hiki otsalla, vapisten ja mietittyä vaaleja. Epävarmoin askelin kävelen varjojen keskellä jääkaapille, ja katson sen oveen jääkarhumagneetilla kiinnitettyä Jyrki Kataisen lehtileikettä. Tuo hymy, ja se aurinkoinen katse, ja positiivinen pilke kulmakarvoissa ja poskipäissä poistaa kaiken huolen häivän siitä ettenkö saisi taas makeat unet, kunhan ensin otan kylmää maitoa ja ison pullasiivun, ja painelen takaisin lämpimään sänkyyni nukkumaan.

WTF. Päivää ennen vaaleja SDP:n ykkösjehu Eero Heinäluoma esiintyy suorassa lähetyksessä miljoonalle katsojalle Rubenia vastapäätä ja vastaa huonoimman puolensa olevan huumorintajun puute. WTTF?!

Suomalaiselle huumorintaju on sydämen asia. Koti, uskonto ja huumorintaju on sellainen Pyhän kolmiyhtenäisyyden mantra että poliitikolle vaalia edeltävänä iltana sanoa televisiossa suoraan olevansa huumorintajurajoittunut on sama kuin ampuisi itseään jalkaan vesipyssyllä joka on täytetty Prinssi Eversti -hunajaviskiliköörillä ja odottaisi että kansa tulee nuolemaan varpaanvälit. Ei. Ei ei ei ei ei. Miksi? What were you thinking? Duud. No no no! Miksi piti olla niin rehellinen. Yök. Heti rupesi tekemään mieli sankoa. Olisit nyt Eero vähän laittanut kermakuorrutetta vastaukseesi. Jotain. Kääk! Ei noin...

Eero, sinulla on ollut jäyhän miehen maine jo kauan, mutta sentään joku toivo on leijunut ilmassa, että sisälläsi saattaisi piillä jotain hersyvää joviaalisuutta tai lutuista lupsakkuutta; nyt menit ja huitaisit sivuun viimeisenkin kalterin salaperäisyyden haarniskakypärän maskista, ja tuijotit kansaa naama peruslukemilla. Monet SDP-fanit varmasti meinasivat tukehtua kaljaansa. He olivat jo suunnitelleet miten kiskovat loppuillan mäyräkoiraa naamariin ja seuraavana aamuna aloittelevat krapulan loiventamisen vanhalla kunnon "kalsarikänni" taktiikalla - vetämällä six packia kitaan sohvan pohjalta Turhapuroille naureskellen. Sitten illemmalla räntäsateen lakattua marssivat äänestyskoppiin tuikkaamaan sen ratkaisevan äänen SDP:lle.

Niin moni joutui nyt pettymään vuoksesi Eero, niin moni oli jo säätänyt pelikorttinsa SDP-klaanin värisiksi, niin moni joutui nyt miettimään pelimerkkinsä uusiksi. Viimeinen pisara oli saavutettu, kipukynnys ylitetty turvan mitalla, ylitetty kalkkiviivat marssissa johon ensimmäiset lähtölaukaukset ampui eräs nimeltämainitsematon Luhtasen Leena, kauan kauan sitten, eikä edes omatoimisesti, vaan eräät lumihiutaleet vaan sattuivat laskeutumaan sellaiselle kohdalle universumia, että joskus, lähes vääjäämättä, ne alkaisivat vyöryä liikkeelle, kunnes muodostuisi, vähä vähältä pallo, joka kierros kerrallaan pyörisi ja rullaisi, kuin magneetin lailla imeytyisi kohti päätepistettään.

Varmasti lauantaina 17:äs maaliskuuta about 24 tuntia ennen vaalikoppien sulkeutumista Eero sinun huumorintajuvastauksen jälkeen moni mietti että mitäs nyt... Hmm.. Pää kelasi eri vaihtoehtoja. SDP... Hmm... Tajuntaan iskeytyy kuin salama kirkkaasta lumipallosta etelä-pakilaisen huoltoaseman pöydän alus. 980 euroa seteleinä sujahtamassa kädestä toiseen. Right thurr, siellä se tapahtui, siihen hetkeen sielun silmät jumittuu pauselle. Sitten mieleen iskeytyy sana oikeusministeri. Mieleen iskeytyy kuitenkin ennen kaikkea ei se mitä tapahtui, silloin joskus, vaan mitä viime päivinä oli tapahtunut. Epätoivoinen viivätystaistelu talvitakkiin linnoittautuneena. Se mitä sanotaan, ja miten sanotaan, miten käyttäydytään, ja miten suhtaudutaan niihin ketkä haluaisivat että jotain sanottaisiin. Tästä kardinaalitupelluksesta mieli ei pääse yli eikä ympäri. Edes David Blain ja David Hasselhoff ja Joukahainen yhdessä eivät voisi laulaa SDP:tä tästä suosta. Mieli miettii mitä, ketä, kuka. Äänestänkö puoluetta jonka johdossa on äijä jolta puuttuu huumorintaju. Vai... Vai miestä jolla on autotallissaan Jaguar, tai on ainakin joskus ollut. Alan Parsons Projectin Sirius alkaa soida korvissa. Taivaanrannasta rullaluistelee tuoppi kädessään, tippaakaan hukkaamatta, varmoin ja päättäväisin potkuin, puolivallaton toivon pilkkeen kare suupielessään, Sauli.

Ja valinta on tehty.

Vaalit siis oli mutta tänäkin aamuna meitä tuijottaa iltalehtien kansista Robbie Williamsin vieroitushoidosta karanneet kasvot. Ja ensikin viikolla. Ja muutkaan epäkohdat ja suomalaisille huonoa mieltä tuottavat asiat eivät muutu tai tule muuttumaan, ainakaan vaalien tai vaalituloksen ansiosta.

Loska. Katkeilevat kengännauhat. Tiukassa paikassa sortuvat vetskarit. Baarien vessojen lattiat, tai niiltä jalkoihin tarttuvat vessapaperit joita ei huomaa. Mulkut poket, tai muut ihmiset. Seuraavan aamun krapula. Lähdettiin yhdelle, venyikin kymmeneen. Naapurissa räksyttävä koira. Herääminen naapurin tupakkayskään. Maanantai on maanantai. Maitotölkki hankala avata. Voi mennyt myrtymään. Blogi ei tunnu kiinnostavan ketään. Mainosten huono huumori. Flunssakierre. Lempiohjelman unohdukset. Heruttajat heruttaa. Dobermannit haukkaavat lenkkipoluilla vastaantulijoilta palasen pohkeesta. Suodatinpussi halkeaa keskelle keittiön lattiaa. Joululahjat on about suklaata ja sukkia. Se että joku vonkaa, tai se ettei joku vonkaa. Turpaan saaminen avopuolisolta. Tai se ettei saa. Rakkauden puute. Viinasta tykkäävät vanhemmat. Sademetsät tukehtuu. Jääkarhut yön pimeydessä itkee. Hevoset juoksee junien alle kulman takaa. Lasipöydät räjähtelee vauvojen yllä. Taidenäyttelyjen vieraskirjat vilisee oothomo-kommentteja. Ahistus, ihan kaikesta muusta kuin veroprosentista johtuva. Se että kukaan ei hae tanssimaan. Tai että valitaan kunkkusakeissa viimeisenä. Tai että tekee oman maalin. Tai jää kiinni lunttaamisesta. Tai lunttaa ja saa hyvän numeron ja omatunto painaa. Joka puolella törmää horoskooppeihin, oinas sitä ja oinas tätä, ja kaikkea muutakin vaikka mitä tuputetaan mikä ei lainkaan kiinnostaisi. Terapeutti ei oikeasti 0,1 kyyneleen vertaa välitä mitä sulle kuuluu. Se että jotkut puhuu sontaa selän takana. Tai päin naamaa. Mökeiltä ei Marie-keksejä parempaa löydä. Roskaposteja satelee. Jos ohittaa Fiatin kuski näyttää keskaria. Kirjoituksissa vilahtelee enään-sana ja puheessa niinku. Ryppyjä tulee. Ihraa tulee. Ei enää mahdu entisiin vaatteisiin. Oman jäkisjoukkueen tappioputki. Ilotulite ulisee ala-astelaisen iirikseen. Radiojen soittolistojen kankea musa joka pyörii ympäri kahden tunnin välein. Kuivat välispiikit. Puhelinmyyjät jotka soittaa tuntemattomasta numerosta. Se että kassalla kysytään Plussa-korttia. Kassaneitien ole hyvä ei kuulosta aidolta. Kaupan eteen on linnoittautunut rypäs pissiksiä limppailemaan. Bussipysäkkien tympeät naamat. Kalman hiljaisuus hisseissä. Salkkareihin on tulossa Martina Aitolehti. Se joka esiintyi hyvin ja ei olisi ansainnut pudota, putoaa Idolseista, nyyh nyyh, silti kukaan ei koskaan kerro kuka sitten olisi ansainnut pudota. Kesällä ampiaisia tulee ikkunoista ja ne on meinata pistää. Jostain nurkasta löytyy kammottava hämähäkki. Joskus yksin ollessaan saattaa tulla huono olo ja alkaa ehkä pelottaa joku pieni tai iso asia. Peilistä vilkuileva ihminen on yhä se sama. Ja juhannuksenakin sataa.

Noob.

Viime eduskuntavaaleissa pienin ero läpimenneen ja seuraavaksi jääneen välillä oli 40 ääntä. Muissa tapauksissa ero oli 150-5000 ääntä. Keskimäärin varmaan jotain 500-1000 ääntä.

Jos vaalipiiristä menee sanotaan 10 ehdokasta eduskuntaan, 100 ehdokkaasta, se tarkoittaa about 6 peeloeesta ehdokkaita. Jos lasketaan peeloeen seuraavaksi parhaiden lisäksi vielä 1 muusta peeloeesta oleva joka "melkein" pääsi läpi, se tekee keskimäärin 7 ehdokasta joita äänestämällä olisi äänestänyt "häviäjää". Eli 7% mahdollisuus. Tsänssi. Mahis. Oddsit.

Jos oletetaan että keskimääräinen "häviö" (=montako ääntä enemmän olisi pitänyt saada että olisi päässyt eduskuntaan) oli 500 ääntä, on 0,2% * 7% = 0,014% = 1/7000 todennäköisyys että sillä SINUN äänellä olisi ollut merkitystä.

Useimmiten juuri niin että äänestämäsi ehdokas ohitti tiukassa tsikaanissa jonkun saman puolueen 9,4% huonomman ehdokkaan.

Ja porhalsi eduskuntaan tuottamaan noin 1/200 äänistä ja puheista ja lakiehdotuksista ja ties mistä.

Todennäköisyys, että tajuaisitkin minuutti viiva puoli vuotta äänesi annettuasi että menitkin äänestämään sellaista joka vain oli kaikkein eniten verbaalihäröilyllään onnistunut pesaisemaan aivojasi häntä suosivaan asentoon, olisi mittavasti isompi kuin 1/7000.

Todennäköisyys että useimmat jotka äänestää noudattavat kaavaa "tarvompa nyt loskassa vartin tai pari jotta voisin siellä tuulipukujen keskellä jonotettuani sillä tummankeltaisella lyijykynällä siinä kopissa veikata sitä ihqua hevosta ja katsoa sitä numeroa siinä paperissa ja tuntea lappua lootaan tuikatessani Ylpeyttä(tm) että olen isoja asioita sysäämässä liikkeelle Maailman Parantamisen edistämiseksi ja sitten tuntea onnistumisen elämyksiä jos se Mun Heppa (tm) meneekin turvan mitalla voittoon ja kokea että minä olen Vaikuttava ihminen jolla on Hyvä Poliitikkomaku, ja olisi niin hienoa sitten tuntea kuuluvansa isoon Hyvän Poliitikkomaun omaavien joukkoon ja taputella itseään selkään ja sitten jos maailmasta tulee parempi kiittää siitä itseäni koska minä sen tein ja jos maailmasta tulee huonompi niin tietenkin koska muut ei osanneet veikata sitä samaa hevosta kuin minä tai eivät tarpeeksi paljon" = 98,3%

Todennäköisyys että voit vaikuttaa maailmaan ihan miten itse haluat ja valitset = 100%

Todennäköisyys että tämä vaikutti sinuun 0,1% < x < 99,9%

All your vote are belong to us.

For great justice!

Pwned.

Noob.

Halipatsuippaa! Hyvät kansalaiset, kansanedustajaehdokaskandinaattikollegat, äänestäjät, ja muut ihmiset ja olennot. Veroja tulee ehdottomasti alentaa. Opintotukea, eläkkeitä, palkkoja, ja työttömyyskorvausta tulee nostaa tulevalla hallituskaudella tuntuvasti.

Kaikkia hyviä hommeleita tulee lisätä ja kaikkia huonoja hommeleita tulee vähentää. Oikeiden asioiden tulee olla hyviä asioita ja väärien huonoja asioita.

Lintu sanoo titi-tyy, siinäpä on Olakrez Kyläharakka-Örnälän äänestämiseen oiva syy. Numerolla ysi-ysi-viis, äänestäpä kas kas Olakrezia siis hopi hopi. Jokainen ääni ratkaisee.

Aion tulevassa toimessani keskittyä puolustamaan vakavalla kädellä opiskelijoiden, eläkeläisten, työssäkäyvien, työttömien, lapsiperheiden, yksinhuoltajien, sotaveteraanien, sinkkujen, kaupunkien, kylien, kuntien, taajamien, maaseudun, kodin, uskontojen eriarvoisuuden, isänmaan, Suomen valtion, akvaariokalojen ja keihäänheittäjien oikeuksia.

Tulee vakavasti pohtia ja ottaa huomioon miten modernin tietoyhteiskunnan haasteet ja länsimaisen hyvinvointiyhteiskuntavaltion tulevaisuuden turvaaminen olisivat yhteensovitettavissa pohjoismaisen sivistysvaltion intressien kanssa. On sovittava raamit koulutus- ja terveyspalveluiden perustavaalaatuaolevalle tuottamiselle rakentavassa hengessä.

Huomisen Suomessa tulisi taata oikeudenmukaiset edellytykset parantaa frettien, froteepyyhkeiden, freskojen, friteerattujen banaanien, Scrabble-harrastajien, kauppaneuvosten, kirahvien, eucalyptuspuiden, tilkkutäkkien, kaupan eteen pakkasella kahlittujen koirien, adhd-koppakuoriaisten, sinihomejuustojen, kvanttien, kvarkkien, atomien, elektronien, sekuntien, aamujen, dinosaurusten, imukuppipehmolelujen, pesuohjelappujen, reikäleipien, kardemummaputkiloiden, paljousalennusten, katsastuskonttorien mölinän, auringonvalon, avaruuden, Hannu Karpon karvahatun, napanöyhtän, pastellinsävyisten tapettien, sulkapallojen, suodatinpapereiden, silikonimissien, trampoliinien, mäntymetsien, muovipussien ripojen, olutpulloetikettien, kranaatinheittimien, webcamien, Suomi24:n adminien, hiirimattojen, koulukiusattujen, makuukamarisilmien, leivänpaahtimien, havaijipaitojen, havaijipaidan eri kirjoitusasujen, t-paitatekstien, pulujen, tuulilasien, pelargonioiden, alastonkalenterien, laajakuvaplasmatelevisioiden, pikselien, sielujen, asfaltin, jäänmurtajien, ja ihmisen asemaa.

Allekirjoittanut tulee puuttumaan edellämainittujen asioiden lisäksi myös mm seuraavien tärkeiden näkökohtien korjaamiseen: yhteiskunnan laajat ja kattavat palveluvalikoimat kaikille tasapuolisesti, kuntasektorin palvelumitoitusta järkeistettävä, kestävän kehityksen osaamisen nykyaikaistamisen suunnitteleminen yhdessä kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa ruohonjuuritasolla yhteistyössä kuntien ja palvelusektorin kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Tulen ottamaan sydämeni asiaksi laittaa kuntoon kaikkien suomalaisten hyvinvointi pitkällä tähtäimellä yksityisesti ja erityisesti, sekä hoitamaan ja vaalimaan katajaisen kansan perinteitä ja arvoja hyvää makua noudattaen ja laadusta tinkimättä.

Jalkakuppapotilaiden puolella -puolueen kansanedustajaehdokaskandinaatti,
Olakrez Latoharakka-Örvönen