Joskus tulee pohdittua minkälaisia rooleja tulee elämässä vedettyä. Minun mielestäni suurin osa ihmisen toimintamalleista tulee lapsuudesta. Tietenkin kaverit ja ympäristö ovat vahvasti mukana ihmisen kehityksessä.
Jotenkin vain tuntuu, että itselläni kaikkein syvimmät tuntemukset tulevat varhaislapsuudesta. Roolimalleja ja arvoja. Kaikki ei ole tiedostettua mutta kuitenkin, aina läsnä.
Isän roolissa pyrin olemaan tietoisesti aivan toisenlainen kuin oma isäni oli. Tykkään kuunnella lasteni höpötyksiä, tehdä yhdessä ruokaa, lähteä ulos kävelylle. Tarvittaessa pyytää anteeksi lapsilta omia kilahtamisia. Kaikkea sitä mitä en itse tullut kokeneeksi.
Työelämässä on tietenkin hyvä olla omat roolinsa ja sääntönsä. Pomot ovat pomoja ja silleen. En tiedä olenko vain kateellinen vai mitä mutta rahalla
päteminen saa minut aina vihaiseksi.
Itse olen pelkästään suorittavassa portaassa työssä. Silti jengi ostaa urheiluauto mallisia pirssejä alleen. Ja vain muutama kuukausi sitten yksi ukkeli ihan vakavissaan valitti työporukan huonoa pukeutumistyyliä. Ok.
Tämän päiväisillä jutuilla joka jätkälle audi quatro alle, tyylikkäät ledjut niskaan niin hyvä tulee.
Päivän kruunasi työkaveri joka alkoi arvioida omaa ikääni. Meni metsään niin että soi. 6 vuotta vikaan ja itseään nuoremmaksi veikkasi. Kyllä vitutti. En kyllä tiedä miksi. Johtunee varmaankin siitä että ihmisiä luokitellaan stereotypioihin. Tietynlainen koulutus,tietynlainen pukeutuminen, jutut ect.
Pitää varmaan ruveta munkiksi niin on vähemmän pohdittavaa.:D