84

Vaikka petyin, vaikka petyin, silmin tiukkaan jännitetyin aion käydä näin yhä eteenpäin. Irti pääsit. Hetaleita vanhoja ja vaalenneita jäi vain kourihin kun sua kahmasin, mutta kerran rautavöihin joudut näihin käpälöihin…

Minä olen ehdottomasti tullut siihen lopputulokseen, että romahtaminen on ihan ok asia. Jos elämä potkii päähän, niin miksi helvetissä se pitäisi ylpeänä pää pystyssä ottaa vastaan ja yrittää jatkaa eteenpäin…

Mä imen veret sinusta, sä kuihdut silmissä, vaikka kuinka sua hyväilen. Sä itket siitä kivusta mun sanan keihästäni, vaikka elän sua palvoen. Ei ole järkee jatkaa, enää tätä hulluu matkaa….

Sanotaan ettei elämää pitäisi elää niin, että katuu tehtyjä asioita. Minä olen eturivissä valmis tunnustamaan, että kadun montaakin tekoani ja päätöstäni. Eikä sellaisia asioita tarvitse etsiä edes kovinkaan kaukaa. Joskus…

Minäpä tässä totesin hiljaa itsekseni, että parempi kun lakkaa suunnittelemasta elämäänsä. Sillä on niin kerpeleen mielenkiintoinen tapa tehdä sitten kuitenkin loppujen lopuksi just niin kuin haluaa, eikä kuunnella mun suunnitelmiani…

Lupasinpas sitten tulla huomenna muutamaksi tunniksi töihin. Pakko kai tässä on joustaa, kun muutkin on tän puljun pitäneet pystyssä mun sairaslomien aikana. Ai että mä osaan välillä olla reilu 😛…

”Kids, you tried your best and you failed miserably. The lesson is: never try.” ”Trying is the first step towards failure.” Ihanan optimistinen olo mulla tänään 😀 ———————————————— Vanhemmat lähtevät…

On neuvottelutaidoilla meikäläistä siunattu kyllä näköjään. Ei vaadittu kuin yksi puhelu asunnon omistajalle, niin vuokrasopimuksen pykälä lemmikkieläimistä on nyt pyörretty ja koiran saa viedä kotiinsa ihan koska vaan 🙂 Silti…

Ja taas tehdään lupauksia: Minun ehdoillani ja vain ja ainoastaan minun ehdoillani tästä eteenpäin!