Blogi

Enpä tosiaan nukkunut sitten viime yönäkään. Mutta tässä ei toisaalta ole yhtään mitään ihmeellistä. Nämä unettomat kaudet ovat jo vuositolkulla olleet osa elämääni. Pahin tapaus oli yksi kolmen viikon jakso kun nukuin/vaivuin horrokseen korkeintaan tunniksi aina silloin tällöin.

Nyt on menossa tällainen duracellpupu vaihe väsymyksestä. Tuntuu, että jaksan mitä vaan. Olen yli-iloinen, ylipirteä ja olen tämänkin päivän touhunnut kaikenlaista. Mutta tiedän, että jos tätä jatkuu vielä pidempään, alan elämään säästöliekillä. Silloin nukahtaa muutamaksi minuutiksi seisaaltaan silmät aukikin melkein mihin vaan päivällä.

Se on fyysisesti pelottava olotila. Olla helvetin väsynyt, eikä silti saa unta illalla. Saa nähdä kauan tämä tällä kertaa kestää. Tähän asti on luonto itse korjannut tilanteen aina jossain vaiheessa yksikertaisesti siten, että kun olen tarpeeksi uupunut, nukun viisitoista tuntia putkeen.

Olen vuosien varrella monta kertaa miettinyt mistä tällainen voi johtua? Mutta en osaa yhdistää sitä mihinkään yhteen asiaan. En ole stressaaja luonteeltani ja vaikka nyt paljon onkin mielessä, en usko tämän siitäkään johtuvan.

Joku minua viisaampi olkoon hyvä ja selittäköön :)

En nukkunut ollenkaan. Ei vaan tullut uni kirjaakaan lukiessa. Juuri äsken vilkaisin sitten kelloa ja totesin, että se on aamukuusi. Kai tästä voi ihan hyvin lähteä vaikka kauppaan. Taitaa tuo lähin aueta jopa seitsemältä. Jos menis jo varttia vaille mummojen ja pappojen kanssa jonottamaan ovelle? ;)

Niin se vaan on pimeä aika vuodesta ohi. Tähän aikaan aamusta on jo aivan valoisaa. Upeaa.

Tässä voikin joutessaan kirjoittaa kauppalistaa: mustikkakiisseliä, maitoa, appelsiineja...

Niin se odottamani tiistai sitten tuli ja meni. Ja seuraavasta muilta varastetusta hetkestä ei ole tietoa :(

Joskus kyllä hieman mietityttää, että näinköhän sitä elää liikaa tulevaisuudelle ja joskus jopa menneisyydelle, eikä tässä hetkessä niin kuin pitäisi? Ehkä se vaan on niin, ettei arjessa ole juuri jännitystä. Ellei joku halua kutsua töiden tekemistä ja sitten laskujen maksamista jännittäväksi ;)

Ehkäpä sitten joskus, kun kasvan aikuiseksi ja tiedän mitä haluan oikeasti elämälläni tehdä se arkikin on antoisampaa?

Eikä tämän tarkoitus ole olla mikään itkuvirsi :) Ei minun elämäni NIIN kamalaa ole. Monta asiaa tällä hetkellä vaan odottaa siirtymistä seuraavaan vaiheeseen. Henkisesti rassaavaa, kun ei tiedä onko tulossa vai menossa. Ehkä minä selviän hengissä :P

Olo on eilisen jälkeen niin paljon parempi. Pakko se on tunnustaa ettei minusta ole enää teinivuosien viuhtomiseen. Ihan valmista kamaa tämä yhden miehen naiseksi :)

Joskus vaan toivoisin, etten kaikkeen sydäntäni lähellä olevaan reagoisi ihan niin voimakkaasti. Eilinenkin päättyi pieneen suruun ja itkuun, vaikka kuinka olin haleilla ja suukoilla kyllästetty.

Voi huokaus.

Kyllä on taas ollut sellainen päivä, että ei voi sanoin kuvata! Lauantait työpäivinä pitäisi kieltää lailla. Varsinkin jos kysymyksessä on asiakaspalvelu. Yök!

Kyllä olisi taas ollut haulikolle töitä prkl :D Paras kun nyt kaikki vaan muistatte seuraavan kerran asiakaspalvelutilanteessa käyttäytyä!! Tai täti saattaa kilahtaa ja alkaa viskomaan kranaatteja!

Kumma miten suomalaisilla on sellainen käsitys, että palautetta voi antaa vain yhdenlaista ja se on negatiivista. Ja jostain syystä kuvitellaan myös että se palaute ei mene kuin huutamalla ja riehumalla perille siinä toisessa päässä?

Voi aivovamma :)

Minä menen nyt piiiiiiitkään vaahtokylpyyn viinipullon kanssa ja sitten harkitsen jaksanko vielä jotain muuta, vai vedänkö kännin ja kalsarit jalkaan :)

Mä en JAKSA odottaa pääsiäiseen!! Miksei voi olla jo pääsiäinen?? Tulee sitä ihminen vähemmälläkin hulluksi!! Paras ystävä on asunut nyt puolitoista vuotta ulkomailla, emmekä ole kertaakaan onnistuneet saamaan aikatauluja ja raha-asioita kuntoon yhtä aikaa. Mutta NYT viimeinkin raksu tulee Suomeen! Jyväskylä varokoon taas itseään. Voinkin taas mennä sinne itseni häpäisemään ja palata sitten Helsinkiin odottamaan, että pöly laskeutuu :)

Tai itseasiassa, jos tulisi nyt ensiviikon tiistai ensiksi :) Silloinkin tulee joku raksu kylään :)

Jos huomenna hankkisi itselleen duunin jälkeen kolossaalisen humalan, niin sillähän sitten saisi sunnuntainkin kulumaan, kun voivottelisi krapulaansa ja söisi kaiken mikä ei liiku krapulanälkäänsä *miettii*

Vanhemmat tulevat viikonloppuna Egyptistä takaisin. Täytyykin järjestää itsensä tuliaisten kanssa samaan osoitteeseen.

Tuokohan ne suklaata? :D

Unettomuutta ilmassa. Tiedän muutaman ihmisen joilta saan selkäsaunan tästä yökukkumisesta.

Mulla on hämärä muistikuva, että lupasin mennä ajoissa nukkumaan? :P

"
Sun silmissä lukee
mun tarina melkein tarkalleen
Kämmentemme kohtalonviivat
niin toistensa muotoiset

Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään
et vielä juttu tää puukottaa selkään?
Tää vois olla se mitä toivonut oon
mut mitä mä sitten teen?

Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuuden rippeisiin

Anna mulle ne vastaukset
en vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
kuin epätietoisuus

En usko rakkauteen
se jäi sinne muinaishistoriaan
Silti hyvin tähänkin asti
oon tullut toimeen omillaan

Me naurettiin tunteellisille hömöille
ei sellaista voinut käydä meille
Sä herätit haudatun tunteen henkiin
mut mitä sä sille teet?
"

Eläminen on helppoa,
helpompaa kuin
aavistatkaan, onneton.
On vain valittava.
Valittava niin kuin
kahden naisen välillä
joita rakastaa
eri tavalla
yhtä paljon.
On vain valittava.
Ja naurettava.

Ja naurettava
kahdesti niin syvältä
jos valitsee väärin.

Niin helppoa on elämä.

-T.T.-

*suukko yhdelle talvilomailijalle
ja irvistys muille*

;)

Suosittelen jokaiselle huonona päivänä pientä ajatusleikkiä.

Laske siunauksiasi.

Minä laskin äsken omani ja ei voi kuin kirota omaa tyhmyyttään, että antaa edes välillä elämän masentaa, kun on niin paljon mistä kiittää.

Ja kuinka usein meistä jokainen on ollut siinä tilanteessa, että tajuaa onnen vasta sitten, kun sen on menettänyt?

Nöyryyttä ja kärsivällisyyttä opin hitusen lisää joka päivä.

Tätä korttitaloa jonka nyt rakennan ei kukaan kaada! :)

Lämmin ja hyvä olla. Tällaisia viikonloppuja saisi olla enemmänkin. Löysin tavan kietoa itseni siihen vaaleanpunaiseen pumpuliin, josta puhuin joku aika sitten.

:)

Ja tämän päivän lopuksi esitän toivomuksen:

Jokainen saakoon elämässään onnea juuri niin paljon, kuin on itse valmis sitä uhraamaan rakkaittensa puolesta.

Koska itseään likoon laittamatta, ei tässä elämässä saa mitään jos sitäkään. Jokaista siinä sivussa saamaansa arpea voi kantaa ylpeänä. Merkkinä eletystä elämästä.

Toisia elämä kohtelee enemmän kaltoin kuin toisia. Se lienee taas merkki vain siitä, että uskaltaa elää sydän katseelle ja kosketukselle alttiina.

Ei tuskan ja iskujen määrä tee meistä sitä mitä olemme. Vaan se kuinka me sen tuskan käsittelemme.
Siinä riittää oppia jo yhdelle elämälle.

*kiittää erästä ikuisesti rakasta öisestä juttutuokiosta ja lähettää parantavaa voimaa piiiiiitkän matkan päähän*

:)

"
Morning comes everytime,
lasting until the night.
And lately it's been hard to see,
reasons to get on my feet.

Searching some kind of light,
this tunnel is darker than night.
And I'm aching,
I'm breaking inside,
but you can't see thru my smile.

Broken glass, under my bare feet, you are,
like a flame, that burns me from within.
Like a curse you haunt me in my dreams, you are
like an itch that's under my skin.

Now when people get close,
they feel the thorns of the rose.
I break' em, I tear them apart.
I'm cruel cuz you stole my heart.

Broken glass...

Now you're where i used to be,
feeling like i used to feel..
how does it feel?

Broken glass...
"

Ja ihan tiedoksi vaan:
Tämä neiti lakkasi juuri nyt olemasta enää yhtään kenenkään leelian lepotuoli.

Tyhjän saa pyytämättäkin.