Blogi

Se että pystyy toiseen ihmiseen luottamaan on suuri lahja.

Kohdetta eivät ehkä kaikki ympärilläni ole valmiit hyväksymään, mutta johonkin minunkin on tuettava ja uskottava.

Se miten tässä loppujen lopuksi käy on kaikille arvoitus. En viitsi itse alkaa tuomion kelloja soittamaan. Sitä tekee tarpeeksi moni ympärilläni.

Kukapa meistä tietää tulevaisuudestaan? Ei auta kuin uskoa ja toivoa, että tekee oikeita valintoja.

Ja tämä pätee kaikkiin. Ei ainoastaan minuun. Minä pelaan vain pienemmillä todennäköisyyksillä onnistua tässä tapauksessa.

Silti se on sitä samaa rakkautta mitä ilmassa leijuu.

=)

Onnistuisikohan kaikki paremmin jos lakkaisi odottamasta asioita tapahtuvaksi? Jos lakkaisi haluamasta ja toivomasta? Olisi vaan ja antaisi asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä puuttua niiden kulkuun? Olisiko minusta sellaiseksi zombiksi?

Kukaan ei ole onnistunut vielä lamauttamaan minun tuntoaistejani. Kaikki henkiset mustelmat ja ruhjeet ovat parantuneet jättäen lähes muille huomaattomia arpia vain jälkeensä. Ja niin kauan kun tämä kroppa toimii tunteiden eikä järjen ohjaamana, taitaa olla turha toivo saavuttaa sellainen mitään haluamaton olotila.

Kumpa elämä lakkaisi rankaisemasta minua liiasta kiltteydestä ja empaattisuudesta. Ei se joka kerta voi olla turhaan viljeltyä?

Pieni katkeruuden piikki pistää ihoa.

-----------------------------------------------

"
Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.
"

-Tommy Tabermann-