Se on niin julmaa välillä miten elämä jatkuu sokeana ja välinpitämättömänä yhden ihmisen surulle ja hädälle. Kaikkialla elämä vaan jatkaa kulkuaan: autot ajavat ohi kadulla, ihmiset kävelevät kiireisinä kaupungilla kuka minnekin menossa, radio soi edelleen ja bussissa vierustoveri nauraa kännykkäänsä...
Minä vaadin saada oman hätäni keskellä suurempaa huomiota! Kansallinen suruliputus kävisi esimerkiksi oikein hyvin! :)
Enkä mä edes juonut kun ihan muutaman drinksun vaan ;) Älykääpiönä unohdin buranat kotiin ja nyt sitten irvistellään töissä :P
Tänään täytyy mennä töiden jälkeen vanhempien luokse vähän siivoilemaan omia jälkiään, ennen kuin ne lauantaina tulevat reissusta takaisin. Jostain kumman syystä tuli sielläkin vietettyä taas aikaansa. Suurin osa siitä kylpyammeessa vaahdon keskellä :D Jääkaapinkin olen ystävällisesti tyhjentänyt. Mutta broidi pisti vielä paremmaksi ja vingutti faijan bensakorttia :) Me ollaan loisia eikä mitään lapsia!
Tein muuten taas päätöksiä, jotka pyörtävät mun edelliset päätökset. Päätin mm. että olen tässä duunissa ainakin siihen asti, että kesäloma on pidetty. Olen minäkin jumalavita neljän viikon kesälomani ansainnut! Heinäkuun puolivälistä siis elokuun puoliväliin kirmataan kesälaitumilla. Jyväskylän suurajot osuu ainakin sopivasti sille akselille. Ja ehkä alkukesästä viikon verran pekkasvapaita :)
Kävin kellarissa tässä eräs päivä tonkimassa tavaroitani. Sieltä löytyi mm. laatikollinen vanhoja kirjeitä niiltä päiviltä, kun sellaisia vielä kirjoitettiin. Osa kirjoitettu jo kohta kaksikymmentä vuotta sitten :)
Nostalgiaa oli pullollaan myös se laatikko joka oli täynnä muistoja, valokuvia, kirjeitä, sähköposteja ja kaiken maailman krääsää Floridan vaihto-oppilasvuodelta ;)
Siellä oli myös pahvilaatikko pahvilaatikon perään kirjoja kirjoja kirjoja. Ja alimmaisena laatikkona kaikki lapsuuden ajoilta säilyneet satukirjat ja klassikot kuten Hanhiemon satuaarre, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, isän lapsuudenkin yli selvinneitä Peppi Pitkätossuja, Anni Swanin Ollin oppivuodet, Johanna Spyrin Pikku Heidi jne.
Sinne olisi voinut unohtua vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta kylmyys ajoi porsaan kotiin lämpimään :)
Täytynee tässä joku päivä jahka kelit lämpeää käydä tarkastamassa se tavarapaljous tarkemmin. Jo pelkkä vilkaisu siihen vaatteiden ja kenkienkin paljouteen lannisti kaiken reippauden ja hyvät aikomukset.
Nukuin kokonaiset kolme tuntia viimeyönä. Leikin näköjään taas jotain ihme univammaista. Ja ette voi kuvitella sitä unien määrää mitä olen viimeaikoina nähnyt sen vähän ajan mitä silmät kiinni ovat! Jollain psykiatrilla saattaisi olla paljonkin sanottavaa niiden sisällöstä. Parempi kun en kysy :)
Kävin mummolassa eilen kylässä. Mulle paistettiin lettuja ja tarjoiltiin ne kotitekoisen vadelmahillon ja vaniljajäätelön kanssa :) Mummon sanojen mukaan niillä parannetaan suurimmat sydänsurut. Sen jälkeen sain ottaa pienet päivätorkut sohvalla ja lähtiessä pakkasin kassiin monta hyvää kirjaa mummon hyllystä, kun omat on taas luettu loppuun.
Tänään pitäisi kuulemma lähteä frendin kanssa baariin töiden jälkeen. Tunnelma katossa edelleenkin näköjään laivareissun jäljiltä :) Oikeasti en kyllä yhtään jaksaisi just nyt, mutta ehkä tämä tästä
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne 1903
-----------------------------------------
Olenkohan muistanut tarpeeksi mainostaa kuinka paljon inhoan tätä Helsingin loskapaskaYÖKtalvea?
Mä ihan oikeasti muutan kohta jonnekin keskelle korpea kuuntelemaan puiden huminaa. Talvi on huomattavasti siedettävämpi vuodenaika silloin kun lumi on lunta eikä mustaa moskaa ja pakkanen on oikeita celsiuksia mittarissa eikä kavalaa merituulta joka kylmää sielussa asti.
Kamala väsymys. Lauantaina valvottiin laivalla seuraavaan aamuun kello yhdeksään. Ihan uskomattoman hauska reissu. Maha kipeä kaikesta nauramisesta :) Olen kyllä jokin ihme avohoitopotilas- ja teinipoikamagneetti? Mutta ei siitä sen enempää :D Maissa ei tullut sitten käytyä, mutta ei edes harmita yhtään. Unirytmi ihan päälaellaan...
Tässä pitäisi nyt sitten ilmeisesti ryhdistäytyä ja tehdä töitäkin? Kamala nälkä.
Se kaksio oli kaikkea muuta kuin unelma-asunto. Muistinpa taas minkä takia olen asunut Helsingissä vaikka ja missä mutta en kertaakaan idässä. Voin ilmoittaa nyt, etten enää sinne suuntaan vaivaudu katsomaan ainuttakaan läävää! Asunnonvälittäjät valehtelevat ilmoituksissaan suut ja korvat täyteen paskaa :P
Nyt kun näitä asuntoja on taas katsellut alkaa tuo oma asunto vaikuttamaan kokoajan vaan paremmalta ja paremmalta. Taidan pistää siellä vaan sisustuksen uusiksi ja tyytyä johonkin rottweileria pienempään koiraan. Eiköhän me sitten mahduta sovussa sinne mun 35 neliöön :)
Hampaat irveessä tässä yritän tähän päivään soveltaa positiivisen ajettelun mallia, mutta helvetin huonolla menestyksellä. Nyt voisi ihan valehtelematta vääntää eräältä nimeltä mainitsemattomalta henkilöltä niskat nurin!
Murhanhimo onkin ihan uusi piirre minussa...
Vaikka petyin, vaikka petyin,
silmin tiukkaan jännitetyin
aion käydä näin
yhä eteenpäin.
Irti pääsit. Hetaleita
vanhoja ja vaalenneita
jäi vain kourihin
kun sua kahmasin,
mutta kerran rautavöihin
joudut näihin käpälöihin
vaikk’ ois auttajas
kaikki apunas.
Sinut tahdon alastonna,
korutonna, maalitonna,
vailla rihkamaa
muitten antamaa.
Näytän muotos maailmalle,
huudan joka kuulijalle
niinkuin minä näin
sinut edessäin.
-Aaro Helaakoski-
Minä olen ehdottomasti tullut siihen lopputulokseen, että romahtaminen on ihan ok asia. Jos elämä potkii päähän, niin miksi helvetissä se pitäisi ylpeänä pää pystyssä ottaa vastaan ja yrittää jatkaa eteenpäin niin kuin kaikki olisi hyvin? Aina EI mene hyvin ja ihminen ei ole ihminen jos hän ei välillä sorru epätoivon syövereihin.
Onneksi ei ole pakko jaksaa. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat lohduttaa, ottaa kainaloon ja silittää päätä.
Mutta voisiko joku selittää mistä johtuu se, että kaikki lohduttavat sanomalla, että kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu? TIEDÄNHÄN minä sen! Mutta ei se mitään juuri siihen hetkeen auta, että se päivä joskus paistaa taas risukasaan.
Toinen käsittämättömyys on ihmiset, jotka tarkoituksella loukkaavat ja satuttavat ja sitten pyytävät anteeksi. Saman tien voisi lätkäistä märällä pyyhkeellä päin naamaa.
Mä imen veret sinusta,
sä kuihdut silmissä,
vaikka kuinka sua hyväilen.
Sä itket siitä kivusta
mun sanan keihästäni,
vaikka elän sua palvoen.
Ei ole järkee jatkaa,
enää tätä hulluu matkaa.
Lähden toiseen suuntaan
ja toivon että löytyy sulle jotain parempaa.
Pääset vielä matkaan,
kohti unelmias jatkat vielä kurkottaa.
Lähden toiseen suuntaan.
Sä olet vahva perhonen,
vaikka loppui lennollasi
voimat tämän talven pimeään.
Sä paranet,
mä uskon sen,
noista haavoistasi
vaikket unohtamaan pystyiskään.
Ei ole järkee jatkaa
enää tätä hulluu matkaa.
Lähden toiseen suuntaan
ja toivon että löytyy sulle jotain parempaa.
Pääset vielä matkaan,
kohti unelmias jaksat vielä kurkottaa.
Lähdet toiseen suuntaan,
toiseen suuntaan.
Kun elää liian lähellä toista,
ei pääse kuin poispäin.
Vain poispäin.
Lähden toiseen suuntaan
ja toivon että löytyy sulle jotain parempaa.
Pääset vielä matkaan,
kohti unelmias jaksat vielä kurkottaa.
Lähden toiseen suuntaan.
Mä toivon että löytyy sulle jotain parempaa.
Lähden toiseen suuntaan,
toiseen suuntaan.
Disco
"Toiseen suuntaan"
