Blogi

Terveisiä aurinkoisesta Keski-Suomesta! Oli ihana viikon loma kaikin puolin. Ilmat suosivat ja oli aikaa mitä viettää ystävien kanssa. Pyörähdettiin Jyväskylän yössäkin lauantaina ja tanssin jalkani rakoille :)

Mökillä keväthanget kantoivat ja hauvavauvan kanssa touhuttiin ulkosalla auringonpaisteessa :) Pojun mielestä elämä on vielä niin uutta ja ihmeellistä, että variksen rääkyminenkin pelottaa. Mutta reipas reissumies Poju kuitenkin on :) Jaksoi kaikki juna-, bussi- ja automatkat kärsivällisesti sylissä nukkuen.

Luonto näytti ihmeitään pääsiäisenä. Heti torstain ja perjantain välisenä yönä näin revontulia taivaalla ja perjantaina täydenkuun aikaan oli ilma yöllä lämmin kuin lehmän henkäys, vaikka taivas olikin kirkas ja pilvetön.

Lomalta palasi levännyt, onnellinen ja hyvin syönyt/juonut neiti :)

Airedalenterrierin pentu nimeltään Poju muutti virallisesti neidin luokse sunnuntaina. Olen rakastunut :) Minä yksikkönä lakkasin olemasta. Tästä eteenpäin on olemassa enää me :)

Olen niin onnellinen, että kuljen itku kurkussa puolet ajastani :) Miten jokin voi ollakin näin mutkatonta, ehdotonta ja lopullista? Kaikkea sitä mihin kukaan miehistä elämässäni ei ole kyennyt ;)

Se nyt vaan on sitäpaitsi niin, että tällä hetkellä minulla on parempaa tekemistä kuin vaivata päätäni kaksilahkeisilla :)

Olen onnellinen! Lasken taas siunauksiani ja suljen ne sydämeeni.

Nyt olisi tuolla Salon lähellä airedalenterrieripoika vailla kotia. Yhdeksän kokonaista viikkoa ikää ehtinyt kertyä pojulle :) MÄ EN KESTÄ! Tän piti tapahtua vasta kesällä ja mun piti tyytyä johonkin pienempään rotuun. Nyt en enää tiedä maltanko? Mulla saattaa olla kotona jo sunnuntaina sellainen pienokainen. Joku voisi nyt yrittää edes puhua mulle järkeä päähän? Anyone??

Haavat kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.

Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.

Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.

-Tommy Tabermann-

-------------------------------------------------

Katumus on kamala asia. Ajatus siitä että olisit voinut tehdä asiat toisin tai jättää kokonaan tekemättä. Koskaan ennen en ole katunut mitään tekemääni niin, että oksennus meinaa tulla joka kerta, kun asiaa ajattelen.

Joistain asioista ja muistoista ei vaan jää mitään kaunista sydämeen tallennettavaksi. Tiedän hakkaavani delete-nappia vielä pitkään.

Nyt se veljentytön aivastus päin naamaa taitaa sitten kostautua. Silmät punottaa, korkea lämpö ja nenä tukossa. Kaikkia varmaan kiinnostaisi ihan hirveästi kuulla mitä kaikkea kröhin ylös hengityselimistä aamulla suihkussa, mutta minä henkilökohtaisesti en välittäisi juuri muistella sitä näkyä :P

Ja töissä ollaan. Epätodellinen olo ei kyllä riitä kuvaamaan tätä fiilistä. Ihan kuin leijuisi kaksi metriä maan pinnan yläpuolella. Lisää troppia vaan nassuun niin johan helpottaa.

Viikonloppu oli aivan ihanan rentouttava. Sai tehdä vain ja ainoastaan sellaisia asioita mistä pitää :) Nuhainen veljentyttö tosin onnistui leikin tiimellyksessä aivastamaan päin naamaani. Nyt sitten odotellaan seuraavan flunssan hyökkäystä? Mikä tahansa on tosin parempi kuin se ärjy mahapöpö mikä työpaikalla kiertää ympäriinsä. Yök! Ei minulle kiitos!

Marsukin soitti sieltä kaukaisesta Skotlannista ja muisti minua viikonloppuna. Saatiin toistemme juorut ajan tasalle :) Ja hyviä uutisia!! Kesäkuun alussa päästään näkemään!! Se kun malttaa kaksi viikkoa kesälomastaan käyttää kotomaassaan käymiseen. Edellisen kerran käynyt huhtikuussa viime vuonna :P Jotain vihjailua oli tosin taas mun sinne menemiseenkin... Koskahan saisi raha-asiansa järjestykseen? Sen Hollannin reissun jälkeen loppusyksyllä ei ole tullut käytyäkään missään muualla kuin Tallinnassa ja Keski-Suomessa. Tosi extremematkailua :) Ainut huono puoli Marsun matkan ajankohdassa on se, ettei se pääse tänäkään vuonna suurajoihin mukaan. Mutta pääasia että sitä pääsee pussaamaan edes joskus :)

Huomenna on vapaapäivä ja sovittiin frendin kanssa, että huomenna paistaa aurinko (aivan oikein meillä on vaikutusvaltaa luontoäidin mielenailahteluihin!) ja me lähdemme ulkoilemaan reippahasti Lauttasaaren rantaan :)

Koira-asiakin etenee johonkin suuntaan. Näyttää uhkaavasti siltä, että kesälomalla tämä neiti saa pienen terrierinpoikakäärön kotiinsa asustelemaan! Saadaan rauhassa tutustua toisiimme maalla ennen kuin "karu" arki kaupungissa koittaa :)

Pääsiäisen päätin viettää Jyväskylän suunnassa. Viikon talvilomasta siihen voi uhrata sellaisen viisi päivää. Ne loput kaksi kuluvat sitten viimeisillä autokoulun teoriatunneilla.

Tässä kuulumiset tällä kertaa. Tuleva viikonloppu kuluukin töissä, joten luvassa varmasti lisää päivityksiä kuolemanhiljaiselta työpaikalta.

Hmm. Tuo kun sanoin kurkistuksien syvälle toisen sieluun olevan joskus pelottavia. Viittasin ehkä virhearviointeihin enemmän. Siihen että joskus se mitä sieltä odottaa löytävänsä, onkin jotain ihan muuta kuin mitä loppujen lopuksi löytää. Tai jopa siihen, että toinen on muka avannut kaikki ovet ja ikkunat toisen penkoa ja tutustua, mutta piilottanut todellisen minänsä. Joten ehkä se mikä siinä on pelottavaa, on se oma haavoittuvuus arvioidessaan jonkun toisen ihmisen aivan väärin. Se että luulee nähneensä jonnekin syvälle ja huomaakin että on vain raapaissut toisen pintaa. Samalla kun on ehkä kuitenkin päästänyt sen toisen tutkimaan itsensä ihan pohjamutia myöten. Ja sen pohjalta ja niiden harhaluulojen vallassa kun on lähtenyt sitten toimimaan, löytääkin itsensä jostain keskeltä pöpelikköä aivan hukassa....
"

"
..Tuo virhemarginaalin olemassaolo on pelottavaa. Itsensä satuttamisen mahdollisuus on joka kerta pelottavaa. Ja kaikista eniten minä aina pelkään sitä, että minulle valehdellaan. Sitä en osaa käsitellä ollenkaan..."

Auringonpaiste on terapiaa mielelle. Varsinkun kun on niin ontto olo kuin minulla nyt jonkun aikaa on ollut.

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa :)