Ilon kautta

Usein meillä ihmisillä on tapana nähdä asiat oman kulttuurin kautta. Ulkomaille reissaaville turisteille kaupunki näyttäytyy usein ihan erilaisena kuin miten se näyttäytyy siellä asuville.

Moni ulkomaille muuttanut on kertonut, että ensimmäiset kolme kuukautta - vuosi on kuherruskuukautta: koko kaupunki ja maa näyttää ihanalta. Sen jälkeen tulee kriisien ajat, jolloin vihaa koko maata ja systeemeitä tai niiden puuttumista. Viimeistään kolmantena vuotena tottuu paikalliseen kulttuuriin: sen hyviin ja huonoihin puoliin. Oppii ymmärtämään. Pikainen vierailu Malmö:ssä voi olla ihastus, mutta millainen Malmö todellisuudessa on? Siitä osaa kertoa vain ihminen, joka on asunut pidempään Malmössä. Kuunnelkaamme siis.

Juha Lilja on asunut 5 vuotta Malmössä. Hän kertoo seuraavassa minkälainen paikka Malmö oikeasti on ja mitä muut kaupungit voivat sen hyvistä ja huonoista puolista oppia:

Malmö opettaa

Nyt -liitteen toimittaja Maria Pettersson kävi heinäkuussa Malmössä ja hänen sarkastinen matkakertomuksensa on ollut NYT:in luetuin nettiartikkeli. Artikkeli ilmeisesti pyrkii kumoamaan tiettyjen äänekkäiden maahanmuuttokriitikkojen kärjistetyt kommentit siitä, että jollei Suomi pistä rajoja kiinni ulkomaalaisilta, kaupungit ovat kohta samanlaisia, kuin Malmö.

Juttu on pöyristyttävä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa tosiasioiden hyväksyminen on sellaiselle, joka on päättänyt oman totuutensa jo etukäteen. Rasismin vastustaja näkee Malmössä vain hiljaisia lähiöitä ja kauniita puistoja ja maahanmuuttokriitikot taas näkevät sotkettuja seiniä, rikottuja ikkunoita ja kranaatinsirpaleiden jälkiä seinissä. Malmössä on molempia. Minä tiedän, sillä olen asunut täällä viisi vuotta.

Suomen tosiaankin tulisi ottaa Malmöstä mallia. Malmö on ollut eräs pohjolan teollistuneimpia kaupunkeja. Kaupungissa oli raskasta auto- laiva, sekä lentokoneteollisuutta ja lähellä myös oli esim. Trelleborgin kumitehdas, josta käytiin Suomessakin aktiivisesti värväämässä työntekijöitä, ja heille jopa rakennettiin oma parakkikylänsä. Kun teollisuus kasvoi voimakkaasti työvoimaa tarvittiin paljon ja heille rakennettiin nopeasti uusia asuinalueita.

1990-luvun lama koetteli Malmöä rankalla kädellä ja suuri osa raskaasta teollisuudesta katosi kerralla ja lopullisesti. Lähiöt alkoivat tyhjentyä työntekijöistä ja tilalle muutti eri syistä halpaa asumista kaipaavia ihmisiä - myös maahanmuuttajia. Koska työtä ei ollut, alkoi joillakin asuinalueilla kierre, joka suosi uusien maahanmuuttajien hakeutumista alueelle ja ruotsalaisten työssäkäyvien muuttamista muualle. Lopulta näiden alueiden uudet tulijat eivät enää yrittäneetkään integroitua ruotsalaiseen yhteiskuntaan, koska sille ei ollut tarvetta.

Työttömyys, Tanskan ja Saksan läheisyys, sekä erilaiset etnisten ryhmien väliset ristiriidat loivat pohjaa jengiytymiselle ja rikollisuudelle. Tanskassa alkanut maahanmuuttajataustaisten jengien ja moottoripyöräkerhojen reviiritaistelukin heijasteli myös Malmön suuntaan. Rikollisjengien välienselvittely ja koston kierre on aiheuttanut muun muassa otsikoihin päätyneet käsikranaattitapaukset. Toistaiseksi iskut ovat rajautuneet pelotteluun ja omaisuuden tuhoamiseen, vaikka myös sivulliset ovat kärsineet vahinkoja.

Malmössä on siis ongelmia, mutta ei voi suoraan sanoa, että ne johtuisivat maahanmuuttajista tai maahaanmuuttopolitiikasta. Toisaalta Petterson on oikeassa; Malmö on viehättävä kaupunki, joka tuntuu idylliseltä ja oikeaa kokoaan pienemmältä. Rikollisuutta ei juurikaan näe katukuvassa. Suuret mielenosoitukset ovat kuitenkin yleisiä ja kertovat pinnan alla kytevistä jännitteistä. Myös poliisissa ja vartijoissa on henkilöitä, jotka suhtautuvat korostetun ennakkoluuloisesti ulkomaalaisiin. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta.

Mitä suomalaisten pitäisi siis Malmöstä oppia? Malmö on ymmärtänyt rakennemuutoksen aiheuttaman todellisuuden. Malmö ei taistele muutosta vastaan, vaan on päättänyt kehittää uusia strategioita kilpailukyvyn palauttamiseen. Lähellä sijaitsevia Lundin ja Kööpenhaminan yliopistoja ei ole koettu uhkina vaan mahdollisuuksina. Kaupunkiin perustettiin korkeakoulu vuonna 1998 ja sitä on laajennettu jatkuvasti. Nuoresta iästään huolimatta koulu on nyt Ruotsin kahdennaksanneksi suurin ja se koostuu kuudesta eri tiedekunnasta. Kansainvälisyyteen on panostettu paljon.

Skånen yliopistollinen sairaala muodostettiin vuonna 2010 yhdistämällä Malmön ja Lundin sairaalat ja se on nykyisin eräs Ruotsin suurimmista. Sairaalassa on muun muassa verisuonikirurgian keskus, sekä Ruotsin uudenaikaisin ja suurin lääketieteellisen kuvantamisen laitos.

Malmössä on panostettu vapaa-aikaan ja innovointiin. Lähes puolet kaupungin asukkaista on alle 35-vuotiaita. Kaupungissa on useita julkisella, sekä yksityisellä rahoituksella toimivia ilmaisia vapaa-ajanviettopaikkoja, kuten skeittipuistoja, kiipeilyseiniä jne. Museoiden sisäänpääsymaksut ovat lähinnä nimellisiä. Eräs mielenkiintoisimmista projekteista on STPLN:n harrastusverstas, jossa kaupunkilaiset saavat ohjatusti ja osin ilmaiseksi käyttää 3D-tulostimia, laserleikkuria, oskilloskooppeja, ohjelmointiympäristöjä jne. uusien innovaatioiden kehittämiseksi. Ikärajaa ei ole, mutta kaupallinen toiminta ei ole sallittua. Panostus on tuottanut tulosta. Malmö on OECD:n listalla maailman neljänneksi innovatiivisin kaupunki (patentteja per asukas). Kaupunki on houkutellut paljon uuden teknologian yrityksiä. Esim. pelitaloilla Ubisoft ja King on konttorit Malmössä.

Suomen kaupungeilla olisi siis paljonkin opittavaa Malmöstä ei varoittavana, vaan rohkaisevana esimerkkinä.

Näin kertoi siis Juha Lilja, joka asuu Malmössä.

Kiinnostavaa kuulla malmöläisen kertomusta kotikaupungistaan. Menestystä ja näkökulmia elämääsi!

Ilkka Lavas
sarjayrittäjä omana itsenään

Olimme pienellä roadtripillä ja Fiskars valikoitui yhdeksi vierailtavista kohteista. Taiteilijoiden, teollisuuden historian ja käsityöläisten Fiskarsissa on paljon ihmeteltävää, mutta jos haluaa nähdä jotain epätavallista ja aitoa, kannattaa poistua metsän rauhaan luontopolulle.

Fiskarsissa on syyskuussa 2014 vuonna avattu luontopolku. Reitti kulkee polkuja ja teitä myöten Fiskarsin Ruukin lähimetsissä. Reitin varrella on paljon luonnonkauniita alueita, sekä historiallisesti mielenkiintoisia kohteita.

Metsäpätkillä reitti on merkitty puihin oranssilla värillä. Katu- ja tieosuuksilla reittiä ei olllut merkitty. Ajoimme autolla Fiskarsin keskustasta vähän yli kilometrin Firskarsin tietä (104) pohjoiseen ja käännyimme hiekkatielle, jonne Metsäpolku -kyltti meidät opasti. Jätimme auton hiekkatien varteen levikkeelle ja lähdimme kävelemään pitkin luontopolkua.

Reitti oli hyvin merkitty ja pian olimmekin Risslan padolla.

Risslan pato

Risslan pato on paikalla, jossa Fiskarsin pohjoispuolella Risslanharjun pohjoispuolella sijaitseva erämainen Myllyjärvi laskee Risslan koskeen. Tälle alueelle rakennettiin vuonna 1899 pato ja sähkövoimala Fiskarsin ruukin lisääntyneen sähköntarpeen takia. Voimalaan asennettiin maamme ensimmäinen 3000 voltin suurjännitegeneraattori. Vesi johdettiin padolta turbiiniin 80 cm:n paksuisella puuputkella. Putken kiviset perustat ovat vielä paikallaan ja putken jäännöksiä näkyy padon alapuolella.

Pitkäjärven purosta kaivettu kanava täydensi voimalan vedentarvetta. Kanava on kaivettu käsivoimin. Vesi Pitkäjärvestä on kuitenkin parikymmentä vuotta sitten murtanut uuden uoman harjun läpi noin sata metriä ennen patoa. Voimala, joka suureksi osaksi tuhoutui tulipalossa 1974, on nykyisin yksityisessä omistuksessa.

Kartta on hyvä pitää mukana ja sitä on osattava lukea, jotta löytää kohdat, joissa polku erkanee teistä. Luontopolun reitti on pääosin melko helppokulkuisia, varsinkin kun on tottunut ennenkin kävelemään metsissä.

Reitin voi aloittaa myös ruukin keskustasta sekä myös päättää ruukin keskustaan. Reiteistä voi valita eripituisia vaihtoehtoja ja polun voi kulkea joko myötä- tai vastapäivään. Pisin reitti, Fiskarsin tori – Baklura – Risslan pato – Kivijärvi – Fiskarsin tori, on noin 6,5 km. Lyhyempi reitti, Fiskarsin tori – Katthavet – Kivijärvi – Fiskarsin tori, on noin 3 km.

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Tehtaankadulle Helsinkiin avattiin tänään La Maison ravintola, joka lupaa piristää eteläistä Helsinkiä moderneilla pikkuannoksilla, reilulla eurooppalaisella ruoalla ja artesaaniviineillä. Nappasin TableOnlinesta varauksen ja kurvasin Tehtaankadulle.

Meitä vastaanotti ravintolan co-founder ja ravintoloitsija Mari Kärkkäinen sekä lähes koko henkilökunta. Olimme vasta avatun ravintolan ensimmäiset asiakkaat, mutta illan aikana kävi selväksi, että emme varmastikaan ole viimeiset asiakkaat. Ai miksi?

No ensinnäkin: ruoka oli hemmetin hyvää. Ruoka oli oikeasti modernia, hyvännäköistä (kyllä, jopa instagramissa annokset saivat paljon likejä). Ravintoloitsijalla on kokemusta aikaisemmista menestyneistä ravintoloista ja keittiömestarin rakentama ruoka sisälsi kivoja yllätyksellisiä, ryhtiä ja raikkautta tuovia rohkeita makuja (en viitsi paljastaa mitä, käy itse kokeilemassa vaikkapa karitsaa).

La Maisonin ravintoloitsijana toimii Huvilakadun La Petite Maison ravintolan perustaja Mari Kärkkäinen. Keittiömestari David Alberti on kartuttanut osaamistaan huippuravintoloissa kahden ja kolmen Michelin-tähden ravintoloissa mm Gordon Ramsayn, Joel Robuchon ja lontoolaisen Le Gavrochen Michel Roux Jr:n opissa.

David Albertin kertoo, että hänen ruokafilosofian kulmakiviä ovat eettisyys ja ehdottoman tuoreet, läheltä hankitut raaka-aineet. Raaka-aineet hankin tuottajilta, joiden toimintaan ravintoloitsijat ovat käyneet tutustumassa henkilökohtaisesti. Karitsa tulee onnelliselta tilalta, jossa karitsat saavat kulkea ja syödä vapaasti. Oreganon, timjamin ja kaprikset poimii ja säilöö Davidin Kreikassa asuva äiti.

”Raaka-aineiden ehdottoman tuoreuden vaatimuksen opin Gordon Ramsaylta. Aloitamme aina puhtaalta pöydältä eli valmistamme lähes kaikki ruoat joka päivä alusta alkaen”, David kertoo.

La Maisonin ruokalistan pääosassa ovat ”petits plats” eli taidokkaat pikkuannokset, joissa on vaikutteita tapaksista, antipasteista ja venetsialaisten viinibaarien cicchetti -pikkupurtavista.

Niiden lisäksi tarjolla on jaettavia bistroruokia, päivän annoksia sekä vaihtuva Signature-maistelumenu, jossa on joko neljä, seitsemän tai kolmetoista pikkuannosta.

Suosittelen. Hintatasokin oli ihan "maltillinen", kuten ravintoloitsija lupaa. Tämän tason ateria olisi voinut maksaa helposti stadissa 30% enemmänkin.

Cityn tähdet: 9/10
La Maison
Tehtaankatu 21
Helsinki
Pöytävaraus: https://www.tableonline.fi/ravintola/la-maison#!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Metsän siimeksessä, noin kilometrin päässä Storfinnhova Gård tilalta sijaitsee taianomainen Metsäkylä. Sen sydän on maan uumeniin rakennettu upea graniittinen savusauna. Metsäkylä on entisen omistajan Martin Andersenin älynväläys. Alue oli nuoren Martinin lempipaikkoja ja kun hän myöhemmin kehitteli Storfinnhovasta elämyskeskusta syntyi idea rakentaa metsään elämyksiä tuottava paikka, jossa aikuiset voisivat luvalla palata sisäisen luovan lapsensa maisemiin ja välittömän ilon tunnelmaan. Näin syntyi savusauna, puumajat ja Metsänhovi. Metsäkansalle luotu Metsäkylä sekä hämmästyttää että ilahduttaa.

Huikea mesta. Suosittelen.

Storfinnhova Gård, Metsäkylä
http://www.storfinnhova.com/suomeksi/metsakyla.html
Finnhovantie 163
25860 Björkboda

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka Lavas
Sarjayrittäjä

Kaliningrad (ven. Калининград) on satamakaupunki ja Kaliningradin alueen pääkaupunki Venäjällä. Vuoteen 1946 saakka kaupunki tunnettiin saksalaisella nimellä Königsberg.

Viime vuonna ajelin Puolasta kohti Suomea ja ajattelin, että pitäisikö käydä kysäisemässä, pääseekö Kaliningradin läpi ajamaan. Tullivirkailija kertoi, että tarvitsen viisumin ja jos sellainen on, niin sitten onnistuu. Viisumia ei saa rajalta, joten viime vuoden Kaliningradin seikkailu siirtyi tälle vuodelle. Hankin viisumin etukäteen ja suunnittelin reitin Puola Gdansk - Kaliningrad - Baltiysk - Svetlogorsk - Liettua Nida - Klaipeda.

Viisumi pitää hankkia etukäteen

Viisumin sain muutamassa viikossa Suomesta matkatoimistosta. Ensin yritin virallisesta viisumitoimistosta, mutta koska minulla ei ollut hotellia vielä varattuna eikä ajopäiviä tiedossa, niin oli helpompi hakea viisumi matkatoimistosta. Viisumi maksoi 84 euroa.

Rajanylitys

Ylitin rajan kahdesta kohtaa. Saavuin upouutta E28 tietä Grzechotki:n kohdalta Venäjälle Novoselovoon. Rajanylitysasema oli moderni ja aivan uusi. Rajan ylitys sujui mutkitta. Minua avusti venäläinen tullivirkailija, joka neuvoi kädestä pitäen miten moottoripyörän tuontitullauspaperi(transfer tullaus) pitää täyttää. Viisumi minulla oli etukäteen ja olin kolmessa vartissa rajamuodollisuuksita läpi Venäjällä, Kaliningradin alueella.

Poistuminen Venäjältä oli eri rajanylityspaikasta. Ajoin kapeaa kannasta (Curonian Split, Kuurin Kynnäs) pitkin Morskoye :stä Nidaan. Tämä rajanylitys oli perjantaina, jolloin turisteja on enemmän liikkeellä. Rajanylityspaikka oli myös pienempi ja aikaa tuhraantui puolisentoista tuntia. Mitään ongelmia ei ollut kummassakaan rajanylityksessä.

Hotelli Kaliningradista

Varasin vain pari päivää ennen Kaliningradiin saapumista hotelliksi Heliopark Kaiserhof:in, joka vaikutti Hotels.com:in ja Booking.com:in arvostelujen perusteella hyvältä hotellilta.

Hotelli oli sitä mitä luvattiin ja vielä hieman parempi. Neljän tähden hotellin hintaan (74 euroa) kuului valtava buffet aamiainen sekä spa ja saunaosaston vapaa käyttö. Saunoja hotellissa oli 5 erillistä: höyrysauna, turkkilainen sauna, suola / mineraalisauna, mieto sauna sekä kovempilöylyinen sauna. Spa -osastolla oli poreallas, hyvä uima-allas sekä allasbaari. Heliopark ylitti ainakin minun odotukseni.

Tiet

Ajoin Kaliningradin läpi moottoripyörällä. Päätiet olivat hyvässä kunnossa (ainakin kun vertaa Puolan teihin). Kävin iltalenkillä Baltiyskissä. Tie Baltiyskiin oli ruuhkainen, mutta takaisin osasin tulla vähemmän ruuhkaista kiertotietä.

Venäjällä kannattaa reissata. Oppii ymmärtämään Venäjää ja venäläisiä. Kaliningrad on kiva pieni noin Helsingin kokoinen (400 000 asukasta) kaupunki, jossa voi viettää kaupunkilomaa.

Menestystä ja seikkailuja elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä ja motoristi

Tiedät varmaan maapistepelin. Siis sen pelin, missä jokaisesta uudesta vierailemastasi maasta saat yhden pisteen.

Yksi maapistepelin välietapeista on vierailla vähintään yhtä monessa maassa kuin ikäsi. Kakskymppisenä homma on vielä kuulemma helppoa, mutta vanhemmat reissaajat tietävät kertoa, että viisvitosena uudet maat alkavat olla jo aika eksoottisia.

Lasketaanko lentokentällä pysähtyminen maapisteeksi?

Maapistepelissä on erilaisia sääntöjä. Toiset laskevat maan käydyksi vain kun ovat nukkuneet siellä yön. Toisten mielestä lentokenttähotellissa yöpymistä ei kuitenkaan lasketa eikä myöskään jos olet matkustanut yöjunassa vaikkapa Sveitsin läpi muttet ole muuten ole nähnyt Sveitsiä.

Entä Itä-Saksa vs Saksa?

Maapistepelissä yleisesti hyväksytty sääntö on, että jos maa on vaihtanut nimeä tai yhdistynyt, niin maa on uuden maapisteen arvoinen. Näinollen jos olet käynyt Itä-Saksassa tai Länsi-Saksassa ennen yhdistymistä ja nyt menet Saksaan, niin saat uuden pisteen. Sama koskee jos kävit vaikka Virossa Neuvostoliiton aikana, niin silloin se oli Neuvostoliitto ja nyt Eesti. Sama koskee Entistä Jugoslaviaa sekä uusia maita: Serbia, Bosnia-Herzegovina jne.

Entä Kaliningrad?

Kaliningrad on oma erillinen alue. Silti alue kuuluu Venäjään. Näinollen saan maapisteen vain yhden kerran Venäjästä. Toisen pisteen sain, sillä kävin aikanaan Neuvostoliitossa.

Maapistepelin idea ei oikeasti ole kerätä pisteitä vaan kerätä ymmärrystä, oppia ja suvaitsevaisuutta toisia kieliä, kulttuureja ja ihmisiä kohtaan. Siksi pisteiden oikeaa määrää tärkeämpää on, että reissaa ja näkee uusia ihmisiä ja paikkoja. Matkailu avartaa ja opettaa. Kannattaa reissata.

Isoin oppi joka maassa on: Everybody smiles in the same language. Kaikki hymyilevät samalla kielellä. Ihmiset on ihmisiä joka maassa.

Menestystä elämääsi ja pisteiden keruuseen.

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä, jolla on nyt 38(42) maapistettä
Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Viro, Neuvostoliitto, Venäjä, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Slovakia, Tšekki, Luxemburg, Hollanti, Liechtenstein, Sveitsi, Ranska, Monaco, Italia, Espanja, Vatikaani, San Marino, Nepal, Intia, Burma(Myanmar), Cambodia, Thaimaa, Kiina, Japani, Australia, Malesia, USA, Kypros, Kreikka, Malta, Unkari, Serbia, Bosnia-Herzegovina, Romania, Slovenia sekä Kroatia

Alpit osaavat aina yllättää matkailijan omalla jylhyydellään. Alpit on hauska matkakohde moottoripyörällä ja autolla. Polkupyöräilijöille ja vaeltajille Alpeilla on paljon mukavia haasteita ja näköaloja.

Alpit on täynnä hyviä mutkateitä ja vuorten ylitysreittejä eli Passoja. Upeimpia näistä on kuuluisa (mutta ruuhkainen) Stelvio, Timmelsjoch sekä maksullinen tie Großglockner Hochalpenstraße.

Vinkki: älä mene suosituimpiin paikkoihin viikonloppuna!

Alpeille reissaavan kannattaa huomioida, että lähellä asuvat tulevat sinne useimmiten viikonloppuna, joten pe-su on ruuhkaa enemmän. Viikolla on enemmän tilaa.

Alpit on seikkailu. Suosittelen. Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä

Saatat hieraista silmiäsi, kun saavut Wrocławiin. Juna taivaaseen taideteos on Puolan suurin taideteos ja se sijaitsee Strzegomski Squarella.

Wrocław sijaitsee Lounais-Puolassa, Oderjoen rannalla. Wrocław on Puolan neljänneksi suurin kaupunki ja siellä asuu noin 630000 asukasta.

Kiva pieni kaupunki. Lämminhenkinen tunnelma. Suosittelen jos olet ohi ajamassa tms.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Slovenia on pieni maa. Sloveniassa asuu noin 2 miljoonaa ihmistä ja sen naapurimaita ovat Italia, Unkari, Itävalta sekä Kroatia. Euroilla pärjää hyvin.

Kun juttelin tuttavieni kanssa Sloveniasta kaikki siellä käyneet suosittelivat Bled kaupunkia ja järveä, jonka keskellä on saari. Minun päämäärä oli huiputtaa prätkällä Slovenian korkein tie Kranjska Goran lähellä Kukla-Razorin luonnonpuistossa.

Tässä kuvia Sloveniasta. Kannattaa mennä pidemmäksikin aikaa.

Menestystä elämääsi!

Ilkka O. Lavas
sarjayrittäjä

Lentokone laskeutuu Splitin lentokentälle. Paparazzit ovat kuvaamassa. Samalla lennolla tuli julkkiksia ja meidän porukka.

Majoitumme tunnin ajomatkan päähän Marušićiin, joka on Makarskan Rivieraan ja Omišin välissä. Huoneiston olimme varanneet Homeaway:n kautta.

Kroatiassa parhaan loman saa, kun varaa huoneiston, vuokraa auton ja seikkailee ympäriinsä. Oma huoneisto on rauhallinen. Autolla pääsee eri beacheille ja aktiviteetteihin. Toki pääsee julkisillakin, mutta oma on aina oma.

Linnoja

Kroatia on täynnä linnoja. Niissä riittää ihmeteltävää pienemmille ja isommille. Kannattaa mennä joko heti aamusta tai myöhään illalla. Keskipäivällä on tuskaisen kuuma kävellä.

Laivareissuja saarille

Saarille menee laivaretkiä päivittäin. Kroatian saaristo on upea ja saarilla olevat pienet kylät ovat sympaattisia. Käymme Dracin saarella ja kuuluisallab Bol kylän lähellä olevalla beachilla, missä löytyy kaikille tekemistä:  kivoja rantabaareja, kioskeja, auringonottoa, surffausta, leijulautailua, moottoriveneilyä, sukellusveneretkiä ja vesitemppurata.

Omiš

Omiš on isompi kaupunki Makarskan ja Splitin puolivälissä. Omišiin laskee joki vuorilta. Joella voi käydä ihailemassa luonnonpuistoa jokilaivaristeilyllä. Joella on myös koskia ja tietenkin koskenlaskua. Hurjapäille sieltä löytyy myös köysirata, jokan menee 150 metrin korkeudessa.

Krka kansallispuisto

Must see paikka on Krka:n kansallispuisto, missä on upeita vesiputouksia. Kansallispuistossa voi myös tutustua sepän pajaan ja vedellä toimivan jauhomyllyn toimintaan.
Krka:n luonnonpuistossa voi myös uida vesiputouksen lähellä.

Kroatiassa on hyvää safkaa, jengi osaa englantia, on hyviä palvelemaan. Kroatia on mukava maa. Suosittelen.

Ilkka O. Lavas
Sarjayrittäjä