Easy-ornotsoeasy-Elokuu

Elämä voi olla rankkaa, mutta jos sen tuntee, tietää sentään elävänsä...Okei, olihan tuokin aloitus, varsinkin kun asiat eivät todellakaan ole ihan noin radikaalisti.

Olen tämän kuun aikana päätynyt monessakin tilanteessa miettimään tämmöistä perusdilemmaa, että mikä vittu ihmisiä vaivaa? Ihmiset tuntuvat jumittuneen täysin epätyydyttäviin parisuhteisiinsa, kuka milläkin huonolla tekosyyllä, ja sitten siinä rimpuillaan suuntaan jos toiseen kuka enemmän ja kuka vähemmän huonolla omatunnolla varustettuna.

Okei, annetaan vähän siimaa. Muistan toki itsekin, että kun oli ollut samassa suhteessa viisikin vuotta putkeen, siinä tuli joitakin houkutuksia ja uudelleenevaluiointeja suoritettua.

Mutta pääpointti oli itselläni kuitenkin se, että se suhde oli silloin the juttu ja siihen panostettiin siksi, että halusin panostaa eli tykkäsin tyttöystävästäni eniten.

Emme olleet yhdessä siksi, että olisi ollut taloudellisia (tulee kalliiksi erota kun joudutaan hankkimaan taas omat kämpät..) tai laiskuudellisia (no eihän tää mitään ruusuilla tansimista ole, mutta kun ollaan jo oltu niin kauan yhdessä jne jne) argumentteja.

Toinen erikoinen juttu: Harva niistäkään pareista, jotka seurustelevat (eivätkä siis liehakoi ympäriinsä muiden kanssa) "tyytyväisinä", on oikeasti kovinkaan onnellisia, varsinkaan intohimon osalta. Miksi näin, kysyy epätietoinen Pohjanmaalta... Haluaisin nimittäin uskoa, ettei ole mahdottomuus olla saman ihmisen kanssa vaikka viisikymmentä vuotta JA olla yhä kiinnostunut/innostunut/ihastunut/rakastunut/intohimoinen siihen samaan ihmiseen.

Toivottavasti elokuun loput kaksi kolmasosaa tuovat toiveilleni lisää pontta.

Rakkauden- ja intohimontäyteistä viikkoa kaikille!

-Easy-