EasyCommunication vol.22

Toisinaan treffeillä käy siten, että molemmat viihtyvät, pitävät hauskaa, nauravat ja tanssivat, mutta eivät kuitenkaan tunne seksuaalista vetovoimaa toisiaan kohtaan. Yhteiskuntamme viestintäkulttuurin takia naisen on yleensä miestä helpompi sanoa ”tykkään susta, mutta vain kaverina” –fraasi ääneen.

Vaikka mieskin aistisi tilanteessa voimakkaammin kaveruutta kuin eroottista ihastumista, hän haluaisi kuitenkin myös fyysistä läheisyyttä, edes vähäksi aikaa, ”no pliis kokeillaan edes kerran ethän sä voi tietää jos ei kokeilla” tai jotain muuta älykästä, todistaakseen oman miehisyytensä ja vetovoimansa. Miehen on kauniin naisen seurassa erittäin vaikea päästää suustaan ”oltaisko vaan kavereita” –tyyppisiä lauseita, jokuhan voi luulla häntä vaikka homoksi tai jotain.

Törmäsin tällaiseen tilanteeseen hiljattain ollessani treffeillä erittäin älykkään, kauniin ja huumorintajuisen neitosen kanssa. Vaikka itsekin tajusin, että tässä ei nyt kipinät sinkoile, en olisi kuuna päivänä sanonut sitä hänelle ääneen. No, tyttöpä sanoi, ja sen jälkeen loppuillan tunnelma oli erittäin vapautunut, ja meillä oli itse asiassa helkkarin hauskaa. Meistä tuli kavereita, jatkossa ei tartte pelailla pelejä tai arvailla tekstiviestien takana olevia piiloviestejä, vaan voidaan ihan rauhassa mennä leffaan, kahville tai baariin.

Okei, ehkä sellainen pieni ”ehkä joskus” – siemen saattaa itää miehen mielessä, mutta jos treffeiltä alkanut kaveruussuhde alkaa oikeasti toimia, ei sitä halua hetkellisen nautinnon vuoksi enää uhrata. Omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen taitaa tässä, kuten elämässä yleensäkin, olla kaiken a ja o.