EasyCommunication vol.25

Keskustelimme psykologikaverini kanssa ihmissuhteista.

Kaverini huomautti, että turhan toivon takia moni jumittaa sellaisissa jutuissa, joista olisi pitänyt lähteä kytkemään jo kauan sitten. Totesin hänen olevan oikeassa, sillä tunnistin turhan toivon konseptin omastakin historiastani. Päätin tehdä itselleni ihmissuhteiden sääntökirjan.

Raapustin ensimmäisen säännön: Älä elättele turhia toiveita

Jatkoimme saman aihealueen kimpussa. Kaverini kysyi, luotanko intuitiooni. Kyllä kai, vastasin. Ainakin pyrin siihen kovasti. Mutta uskonko oikeasti aina siihen, mitä näen tai kuulen? En todellakaan, pakko myöntää.

Niin on, jos siltä näyttää, sanotaan, ja taas sananlasku selättää suurimman osan kirjakauppojen ihmissuhdeoppaista sen siliän tien. Jos homma ei näytä toimivan, se saattaa siis johtua siitä, että se ei toimi.

Kirjasin siis toisen säännön: Ei se paska kiillottamalla parane.

Seuraavaksi puutuimme siihen epäkohtaan, mihin edelliset säännöt saattavat meidät harhauttaa. Uskomme usein, että asiat, jotka tapahtuvat, merkkaavat enemmän kuin tapahtumatta jääneet. Tässä mennään vikaan. Tavallaan puhutaan samasta asiasta, mutta näkökulma on eri: Itse asiassa ihmissuhteissa tapahtuvat asiat, kuten säännölliset kontaktit, puhelut, lounaat, sähköpostit ja kokoontumiset eivät ole vielä tae tyydyttävästä ihmissuhteesta, mutta ne luovat sille otollisen kasvualustan.

Sen sijaan se, mitä ei tapahdu, on tae epäonnistumisesta. Jos ensitapaamisessa ei saada yhteyttä, ei hyvältä näytä. Toisen tapaamisen jälkeen asiasta voi olla jo varma. Vastaamatta jääneet viestit, radiohiljaisuus, viime hetkellä peruuntuneet tai siirrettävät tapaamiset... homma ei tule toimimaan ikinä, siirtykää eteenpäin.

Toisaalta taas, se mitä ei tapahdu, on elintärkeää myös onnistuneissa ihmissuhteissa. Sitä tapaa ihmisen, löytää yhteisen sävelen, viihtyy. Kaikki tapahtuu huomaamatta, yrittämättä, väkisin runnomatta. Se, mitä konkreettisesti tapahtuu, ei ole niin tärkeää. Tilanteesta nauttii omassa pääkopassaan, ihmisessä itsessään. On vaikea yksilöidä niitä mekanismeja, missä kiintyminen, haluaminen ja onnistuminen oikeasti tapahtuu. Mitään ei tapahdu, ja siltikin... tapahtuu.

Sääntö nro kolme: Oleellista ei ole se, mitä konkreettisesti tapahtuu, vaan se, mitä ei tapahdu.

Tässä vaiheessa keskustelujamme, huomaamatta, olimme jo aivan kauheassa humalassa.
Sääntölappuseni taisi unohtua baaritiskille. Mutta ei siitä mitään isoa vahinkoa tapahtunut.