EasyFlashes -10

Mentiin perheen kanssa Ikeaan. Siitä tuli ikimuistoinen reissu.

Yritin kyllä pullikoida vastaan kaikin voimin, mutta vaimo oli jo päätöksensä tehnyt. Uhkasi ulkoruokinnalla. Mokoma. Tiesi, että taipuisin kuitenkin lopulta. Ja oli oikeassa, jälleen kerran.

Minä inhoan kaupassakäyntiä: vaatekaupassa käyntiä, ruokakauppojen ruuhkia, alennusmyynneissä tappelevia ihmisiä, jättimäisiä kodinkoneliikkeitä, kategorisesti kaikkia ostosreissuja. Viinakaupassa suostun käymään, mutta sielläkin pitkin hampain.

Jätettiin jälkikasvu lapsiparkkiin. Minä jäin mielenosoituksellisesti kahvilaan istumaan. Viereiseen pöytään istahti kohtalotoveri, samanikäinen mies. Katsoimme vaimojemme loittonevia selkiä vaieten. Nyökkäsimme toisillemme, tervehtien. Kaveri esittäytyi Tompaksi. Tomppa osoittautui mukavaksi kaveriksi. Päätettiin mennä seuraavalla viikolla kaljalle.

Tomppa oli samanlainen tossun alle tallattu insinööri kuten minäkin. Huomasimme, että meillä on enemmän yhteistä keskenämme kuin vaimojen kanssa.

Päätettiin lähteä yhteiselle lomareissulla Budapestiin. Jätettiin vaimot kotiin. Budapestissa tapasimme kaksi mukavaa paikallista naista.

Nykyään me asumme Budapestin esikaupunkialueella sijaitsevassa paritalossa neljästään. Ensi keväänä meille molemmille syntyy lapset. Uudet vaimot käyvät kaupassa kahdestaan, ja me käydään samaan aikaan Tompan kanssa lenkillä. Ensi kesänä juostaan maratoni.

Muistan kiittää entistä vaimoani joka ilta iltarukouksessa siitä, että sinä sateisena syyslauantaina hän sai pakotettua minut sinne Ikeaan. Vaikka tuskinpa se häntä paljoakaan lämmittää.