Stadin Onni - Kesätarinoita kaupungista - Prologi

Sinä aamuna hän heräsi ilman herätyskelloa, ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen. Aamuaurinko herätti kännykkää lempeämmin. Ei vituttanut nousta ylös. Oli iloinen ja pirteä olo. Kevät on täällä.

Onnin elämä oli aina ollut hänen etunimensä mukainen. Tai niin hän itse ajatteli. Todellisuudessa hänen elämänsä ei ollut pelkkää lottovoiton lunastamista. Positiivisella ja ulospäinsuuntautuneella asenteellaan hän onnistui useimmiten kääntämään ikävätkin asiat voitokseen, ja vaikka tämä oli puhtaasti sisäsyntyistä, Onni koki olevansa moneen kanssaihmiseensä verrattuna etuoikeutetussa asemassa.

Eikä Onni ollut ihan hakoteillä. Hän nimittäin tiesi vuosituhansia vanhan salaisuuden. Salaisuuden, joka on niin tavallinen, niin järkeenkäypä, ettei se ole mikään salaisuus, kaikki tietävät sen. Mutta, kuten moni muukin yksinkertainen asia tai totuus, salaisuuden tietäminen ja sen omaksuminen ovat kaksi eri asiaa.

Onni oli sisäistänyt, että positiiviset ihmiset ja asiat vetävät puoleensa lisää positiivisia ihmisiä ja asioita. Niin kauan kun hän oli positiivinen ja vältteli liian negatiivisia ihmisiä, hänen elämänsä meni vääjäämättä kohti onnellisempaa tilaa.

Ihmisistä voi olla joskus vaikea erottaa aitoa iloa teeskentelystä, ja aitoa positiivisuutta tekopirteydellä sokerihuurrutetusta piilotetusta negatiivisuudesta. Onnikin tiesi hairahtuneensa välillä tällaisiin ihmisiin. Mutta ajan kuluessa ilo säilyy ja tekopirteys lakastuu. Sen Onni oli huomannut.

Onni oli sosiaalisesti lahjakas, iloinen ja komea nuorimies. Hän liikkui kaltaistensa miesten ja naisten kanssa.

Onni oli sinkku. Hänen seurustelusuhteensa eivät olleet sujuneet yhtä menestyksekkäästi kuin muu sosiaalisen elämänsä. Ehkäpä syynä oli juuri tämän muun sosiaalisen elämän suuri osuus, ehkä ei. Sitä Onni ei vielä tiennyt. Mutta Onni ei ollut asiasta kovinkaan huolissaan. Hän tiesi, että juuri hänelle oikeita ihmisiä on olemassa, vaikkei Onni olisi vielä tavannutkaan heitä.

Onni oli impulsiivinen ja herkkä ihminen. Nyt kevään koittaessa hän tunsi perinpohjaisesti, miten luonto heräsi hänen ympärillään ja sisällään. Oli läheisyyden ja rakkauden aika. Hän nappasi lähimmän vaateparren päälleen ja kiiruhti puolijuoksua kohti lähimpää Alkoa. Hymyillessään puolihullun lailla ohikulkijoille hän tunsi melkein pakahtuvansa. Tänään juhlitaan rakkauden kevään ja kesän ensimmäistä päivää!