Stadin Onni - Kesätarinoita kaupungista - Vilma

Kevään koputtaessa ovelle ihmiset heräävät. Hormonit hyrrää, hymykuopat syvenevät ja puntissa alkaa tykyttämään. On rakkauden ja soidinmenojen aika.

Onni lähti kauan kadoksissa olleen ystävättärensä Vilman kanssa piipahtamaan torstai-Kalleen. Kahdeksan euron kuohuviini ei ollut hinnalla pilattu, joten sitähän otettiin samoin tein molemmille oma pullo. Kuplivaa nautittaessa keskusteltiin vanhoista tutuista, molemmille tapahtuneista jutuista ja yleisellä tasolla miesten ja naisten välisistä suhteista.

Onni ei ollut nähnyt Vilmaa sitten lukioaikojen. Silloin hän oli ollut aivan ihastunut Vilmaan, mutta kuten yleensäkin lukioaikaan, kauniit kahdeksantoistavuotiaat tytöt seurustelivat ja hengailivat pari vuotta itseään vanhempien eikä Onnin kaltaisten luokan yli hypänneiden junioreiden kanssa. Mutta kun naiset täyttävät kolmekymmentä, siinä vaiheessa saman ikäinen tai nuorempikin kelpaa mainiosti. Onni tiesi tämän, olihan hän katsellut sinkkumarkkinoita jo viimeiset viisi vuotta ihan läheltä. Nyt on miesten markkinat, tuumi Onni, ja pyysi Vilmaa tanssimaan.

Vilman kroppa oli vanhenemisen myötä naisellistunut, mutta ylimääräisiä kiloja hänelle ei ollut siunaantunut. Päivätyö bodypump-ohjaajana ja viimeiset kolme vuotta iltaharrastuksena ollut sirkuskoulun akrobatia-linja olivat pitäneet Vilman loistokunnossa, muttei onneksi henkisen kehityksen kustannuksella. Onni huomasi, että heillä oli Vilman kanssa paljon muutakin yhteistä: musiikkimaku, teatteriharrastus, huumorintaju, keskustassa oleva asunto ja yleisesti myönteinen asenne elämään. Onni ei voinut olla ihmettelemättä hiljaa mielessään, että mitä tuollainen nainen tekee vapaalla jalalla. No, toisaalta, turha sitä oli siinä tilanteessa alkaa sen kummemmin analysoimaan, nyt kannatti nauttia hyvästä seurasta sekä katsoa mihin satamaan tai karikkoon tämän paatin kanssa ajaudutaan.

Onni vei Vilman tanssimaan yläkertaan. Onnin vanhat kilpatanssitaidot eivät haitanneet ollenkaan, sillä Vilman rytmitaju sekä seuraaminen oli poikkeuksellisen tarkkaa. He pyörivät suurimman osan diskobiiseistä paritanssiotteessa niin, että hetken päästä molemmilla oli jo tuore hiki pinnassa. Ja kuten usein hyvän paritanssin pyörteissä, heidän keskinäinen tunnelmansakin lämpeni. Onni ehdotti, että he siirtyisivät yömyssylle hänen asuntoonsa. Vilma kieltäytyi. Ei kai? Ajatteli Onni, joka ei voinyt uskoa lukeneensa peliä näin väärin. Mutta Vilma jatkoikin, että hän kyllä asuu lähempänä, ja sitäpaitsi hänellä on viikko sitten ystävättäreltä saatu sampanjapullo jääkaapissa odottamassa sopivaa yömyssyseuraa. Onni huokaisi helpotuksesta. Positiivisuuden kautta hommat onnistuvat, mietti Onni, ja nauroi tahattomalle sanaleikilleen perään. Onnistuvatpa hyvinkin.

Vilman asunto oli kaksio Pohjoisrannassa, vanhan kerrostalon kahdeksannessa kerroksessa. Sampanjapullo jäi sinä iltana juomatta. Aamulla Onni heräsi kännykkään, joka muistutti mainostoimiston palaverista. Hän huikkasi Vilmalle nopean pusun poskelle ja juoksi Kovasen autoon. Onneksi hän oli käyttänyt saman kuljetusfirman palveluja omilla ja firman rahoilla niin kauan ja niin paljon, että musta Audi oli aina saatavilla. Hymynkare kasvoillaan hän saapui palaveriin minuuttia ennen sen alkamista.