Ei mennyt tämäkään päivä ihan putkeen. Piti herätä aikaisin ja huonosti nukkuneena että ehtisin ajoissa lohkomistoimitukseen. Hyvää oli että selvisi kuinka hyvän kohdan olin valinnut. Luulin alkujaan että tie vie reilua kolmea metriä palstasta, mutta kas ihmettä se onkin auraviitoista lähtien mun vuokralaiseni puolella.
Se linja oli helppo, pyykit löytyi ja piti tarpoa takimmaiseen nurkkaan. Takanurkassa rajamerkkinä pidetty kivikasa oli oikealla linjalla, mutta väärällä etäisyydellä joten kahden tunnin rajankäynnin päätteeksi siihen kulmaan lyötiin uusi rajapyykki.
Sen jälkeen päästiin määrittämään uutta rajaa. Vasta nyt tajusin miten hyvän pulkkamäen sinne ryteikköön saisi- itse asiassa melkein hyppyrimäen ja vieläpä varsin pienellä vaivalla. Viiden tunnin tarpomisen päätteeksi sopu löytyi ja luulen nyt nukkuvani yöni paremmin.
Hassuinta koko touhussa oli että olin keväällä varonut menemästä lähellekään rajaa peratessani ojaa. En kuitenkaan tiennyt että olin liki kymmenen metrin päässä oikealta rajalinjalta eli potentiaalista peltopintaa olisi tarjolla yhden salaoajavälin verran lisää ja vieläpä metsähumusta kasvupohjaksi. Enää on vain sit mietittävä kannattako sitä tehdä/teettää ja keskusteltava asiasta sen puolen naapurin kanssa