84

” Sun silmissä lukee mun tarina melkein tarkalleen Kämmentemme kohtalonviivat niin toistensa muotoiset Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään et vielä juttu tää puukottaa selkään? Tää vois olla se mitä…

Eläminen on helppoa, helpompaa kuin aavistatkaan, onneton. On vain valittava. Valittava niin kuin kahden naisen välillä joita rakastaa eri tavalla yhtä paljon. On vain valittava. Ja naurettava. Ja naurettava kahdesti…

Lämmin ja hyvä olla. Tällaisia viikonloppuja saisi olla enemmänkin. Löysin tavan kietoa itseni siihen vaaleanpunaiseen pumpuliin, josta puhuin joku aika sitten. 🙂 Ja tämän päivän lopuksi esitän toivomuksen: Jokainen saakoon…

” Morning comes everytime, lasting until the night. And lately it’s been hard to see, reasons to get on my feet. Searching some kind of light, this tunnel is darker…

Epävarmuutta. Sitä on ilmassa niin, että voi käsin koskettaa. Nyt luulen, että voisin viihtyä jonkin aikaa pehmeässä pumpulissa. Pienessä kivassa vaaleanpunaisella pumpulilla pehmustetussa luolassa missä mitään pahaa ei voisi tapahtua….

Onko kukaan muu sattunut huomaamaan sitä miten nopeasti tämä vuosi menee eteenpäin? Nyt on jo maaliskuu! Se hyvä puolihan siinä tietysti on, että kohta tulee kevät. Mutta miten minulla tänään…

Se että pystyy toiseen ihmiseen luottamaan on suuri lahja. Kohdetta eivät ehkä kaikki ympärilläni ole valmiit hyväksymään, mutta johonkin minunkin on tuettava ja uskottava. Se miten tässä loppujen lopuksi käy…

Onnistuisikohan kaikki paremmin jos lakkaisi odottamasta asioita tapahtuvaksi? Jos lakkaisi haluamasta ja toivomasta? Olisi vaan ja antaisi asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä puuttua niiden kulkuun? Olisiko minusta sellaiseksi zombiksi? Kukaan…

” Heti ovella huulet sinun huulillasi kuin tulitikut raapaisupinnalla, äkkiä olen surullinen, viini lasissa muuttuu etikaksi. Helvetti, onko jokaisen kohtaamisen pakko olla eron ensi hetki? ” -T.T.-

” Kun aamu palaa paljaana ja sinut vielä vierelläni nään En enää tahdo salaa sua rakastaa ja kiinni sinuun jään ”