”
Sun silmissä lukee
mun tarina melkein tarkalleen
Kämmentemme kohtalonviivat
niin toistensa muotoiset
Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään
et vielä juttu tää puukottaa selkään?
Tää vois olla se mitä toivonut oon
mut mitä mä sitten teen?
Anna mulle ne vastaukset
sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
pelkkiin totuuden rippeisiin
Anna mulle ne vastaukset
en vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
kuin epätietoisuus
En usko rakkauteen
se jäi sinne muinaishistoriaan
Silti hyvin tähänkin asti
oon tullut toimeen omillaan
Me naurettiin tunteellisille hömöille
ei sellaista voinut käydä meille
Sä herätit haudatun tunteen henkiin
mut mitä sä sille teet?
”