Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 24. Pankkitilipakko.
Jani Laasosen blogissa on jälleen erinomaista lisämateriaalia koskien rahan korruptiota ja vallan korruptiota. Käykää katsomassa. :o)
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 24. helmikuuta 2010
24. Pankkitilipakko
Jos et ymmärrä kuinka pankkijärjestelmä koskettaa juuri sinua, voit vain kuvitella kuinka hankalaa tai jopa mahdotonta nykymaailmassa eläminen olisi ilman pankkitiliä. 98% kaikesta rahasta kulkee näkymättöminä tietojärjestelmissä ja tulee näkyviin vain pankkitilin kautta. Asiakkuus pankissa on tehty tavalliselle ihmiselle käytännössä pakolliseksi. Jos tahdomme elää jotakuinkin normaalia elämää, meidän on pakko olla pankkien asiakkaita ja maksaa heille siitä, että saamme käyttää heidän tyhjästä synnyttämää velkarahaansa.
Raha-, pankki-, ja talousjärjestelmämme muodostaa suurimman vallan välineen, sekä arvo- ja demokratiavääristymän globaalissa maailmantaloudessamme. Meidät on kiedottu finanssimaailman seitteihin niin salakavalasti ja taitavasti, ettemme osaa nähdä siinä enää mitään ihmeellistä. Tasa-arvo, vapaus ja oikeudenmukaisuus ovat pelkkiä tyhjiä sanoja järjestelmässä, joka saa elinvoimansa niukkuudesta ja siitä seuraavasta inhimillisestä kärsimyksestä.
"Jos kaikki pankkilainat maksettaisiin pois, kenenkään tilille ei jäisi enää rahaa, eikä järjestelmässä kiertäisi enää yhtäkään dollaria... Me olemme täysin riippuvaisia yksityisomisteisistä liikepankeista. Jonkun on lainattava jok'ikinen dollari, joka talousjärjestelmässämme kiertää... Jos pankit luovat riittävästi keinotekoista rahaansa, voimme hyvin; jos eivät, me näännymme nälkään. Olemme täysin vailla kestävää rahajärjestelmää. Kun ihminen käsittää asioiden todellisen tilan, asioiden traaginen absurdius tuntuu lähes uskomattomalta - mutta niin se vain on."
-- Robert Hemphill. Credit Manager, Federal Reserve Bank of Atlanta --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 23. Luottolaajennos vai törkeä petos?
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 23. helmikuuta 2010
23. Luottolaajennus vai törkeä petos?
Jos tätä pankkien harjoittamaa luottolaajennusta sovellettaisiin jonkin fyysisen esineen kauppaan, esimerkiksi autokauppaan, voisi sitä kuvata toimintana, jossa pankki myy yhden ja saman auton samanaikaisesti sadalle eri asiakkaalle. Se mitä pankkimaailmassa kutsutaan luottolaajennukseksi, tarkoittaisi reaalimaailmassa törkeää petosta.
Kuinka tämä rahan synnyttäminen menee läpi kirjanpidossa? Tärkeintä on toki ymmärtää, että vaikka pankkien toiminta voi tuntua tavallisen ihmisen oikeustajun mukaan epäoikeudenmukaiselta, on se siitä huolimatta valtion ja oikeuslaitoksen hyväksymää toimintaa ja siksi laillista.
Kun pankkiin kävelee asiakas ja hän ottaa itselleen velan, pankin taseen toiselle puolelle kirjataan velan vakuudeksi asetettu omaisuus ja toiselle puolelle vakuutta vastaava summa tyhjästä luotua velkarahaa. Nyt pankin tilikirjoissa näyttää siltä, että pankki olisi lainannut jo olemassa olevia rahojaan. Todellisuudessa se loi rahan tyhjästä sillä samalla hetkellä, kun myönsi lainan.
Koska pankkien vakuusvarantosäännöt käskevät pankkia tallettamaan jokaisen lainaustapahtuman yhteydessä tietyn määrän pakolliseen vakuusvarantoon (edellisessä esimerkissä 10%), tasekirjoissa oman pääoman suhde vieraaseen pääomaan on lähtökohtaisesti aina 10% suurempi, mikä antaa ulospäin kuvan järkevästi toteutetusta taloudenhoidosta. Täydellinen rikos.
Velan myöntävä kassaneiti voi elää koko työuransa siinä uskossa, että pankit lainaavat edelleen asiakkailtaan lainaamia varoja. Niinhän sen uskoisi olevan. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei nimittäin mahdu se, että tavalliselle liikepankille annetaan oikeus synnyttää rahaa tyhjästä ja annetaanpa vielä oikeus periä siitä korkoakin. Tätä asiaa ei opeteta kouluissa, eikä se suinkaan ole vahinko.
"Lainatessaan pankit synnyttävät rahaa velan kautta. He luovat vaihdon välineen tyhjästä. Koko velkaan perustuva rahajärjestelmämme perustuu valheelle. Me emme saaneet äänestää sen puolesta. Se kasvoi yllemme huomaamatta, mutta selviö se on ollut vuoden 1971 jälkeen kun kultaan perustuva rahajärjestelmä lakkautettiin."
-- Ralph M Hawtry, entinen USA:n valtiovarainministeri --
Pankkitoiminnan oikeutus tavallisen kansan keskuudessa perustuu siihen harhakäsitykseen, että pankit lainaisivat eteenpäin jo olemassa olevia varojaan. Näin ei ole. Lainattava velkasumma synnytetään lainaushetkellä tyhjästä velanottajan asettamaa vakuutta vastaan. Todellisuudessa ainoa todellinen arvo, joka lainapaperin allekirjoituksen seurauksena on siirtynyt, on lainanottajan vakuudeksi antama kiinteä omaisuus, joka nyt riskeerataan.
Kaupassa, jossa asiakas riskeeraa kaikki oman elämänsä perusedellytykset, kuten asunnon, auton tai kesämökin, pankki ei anna mitään omastaan. Se vain toteuttaa valtion sille myöntämää oikeutusta synnyttää rahaa tyhjästä.
Joka kerta kun uutta velkaa otetaan, täysin uutta rahaa syntyy järjestelmään. Sitä mukaa kun velanottaja lyhentää lainaansa, rahaa katoaa järjestelmästä, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eikä sitä alunperin ollutkaan.
"On vain hyvä etteivät ihmiset ymmärrä vallalla olevaa pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he sen ymmärtäisivät, maassamme olisi vallankumous ennen huomisaamua."
-- Henry Ford --
Pankit perustavat rahalainansa jopa kymmenien vuosien takaisinmaksusuunnitelmiin. Koko tämän ajan velan ottaja roikkuu pankin asettamassa löysässä hirressä ja on pakotettu työntekoon, mikä taas on valtion etu. Pitkän maksuajan johdosta velkapääoman synnyttämä korko voi helposti kasvaa jopa moninkertaiseksi alkuperäiseen pääomaan verrattuna.
Kaikki raha, jota velallinen työllään ansaitsee ja jolla hän omaa velkaansa lyhentää, on myös synnytetty velkaa vastaan. Kaikki liikkeellä oleva raha on aina jonkun maksamatonta velkaa pankeille. Sitä mukaa kun lainaa maksetaan pois ja velkamäärä vähenee, myös kierrossa olevan rahan määrä vähenee.
Kun asiakas ottaa lainan, hän laskee järjestelmään sisään uutta rahaa. Kun hän maksaa lainansa takaisin pankkiin, hän ottaa vastaavan summan rahaa pois kierrosta. Mutta maksettavaksi jää vielä lainasta lankeava korko. Mistä rahat korkojen maksuun?
Velan ottaja voi maksaa velkansa korkoineen pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat velkaa ja laittavat tuon velkarahan kiertoon, samalla tavoin kuin hän oli itse aiemmin tehnyt. Näin ollen rahan määrä on "terveessä" taloudessa ikuisessa kasvussa. Käytännössä se tarkoittaa kiihtyvää velkaantumista. Samalla se tarkoittaa myös kiihtyvää inflaatiota, eli rahan arvon alenemista.
Esimerkiksi vuoden 2002 tammikuussa pankkiautomaatista nostetun sadan euron setelin ostovoima on kutistunut kahdeksassa vuodessa noin 80 euroon. Rahan arvon heikentyminen on siten sisäänrakennettuna nykyiseen rahajärjestelmäämme siitä huolimatta, että yksi rahan tärkeimmistä tehtävistä tulisi nimenomaan olla rahan arvon, eli ostovoiman säilyttäminen. Inflaatio on kuin taitavasti piilotettu vero, eikä tarkoita juuri mitään muuta, kuin rahan painajan laillistettua oikeutta ryöstää kansalaisiaan.
Ottaessaan lainan ja ostaessaan sillä tuotteita ja palveluita, lainanottaja vapauttaa lainasumman verran vaihdon välinettä talouden kiertoon. Kun hän maksaa lainaansa takaisin pankkiin, joutuu hän keräämään lainasumman ja koron verran rahaa pois markkinoilta. Se raha, jolla laina korkoineen maksetaan pois, on puolestaan jonkun toisen osapuolen lainaamaa ja liikkeelle laskemaa vaihdon välinettä. Lainan ottaja pystyy maksamaan oman lainansa pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat pankista lainoja ja vapauttavat ne talouden kiertoon.
Jos tämä alati kiihtyvä lainaaminen joskus häiriintyy, eivätkä ihmiset enää ota uusia lainoja, vähenee taloudessa kiertävän rahan määrä samassa suhteessa, eikä talouden kierrosta löydy enää riittävästi rahaa kaikkien lainojen ja niiden korkojen takaisinmaksuun. Tällaisessa talouden laskusuhdanteessa osalle velanottajista jää väistämättä aina mustapekka käteen. Kaikki eivät koskaan pysty suoriutumaan velvoitteistaan. Jotta jotkut voisivat voittaa, toisten tulee hävitä.
Kun raha taloudessa vähenee, myös rahan kierto vähenee. Kun raha ei kierrä, yritykset irtisanovat ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Pankit, jotka koko kuplan luottolaajennuksellaan alunperin aiheuttivat, ottavat nyt maksukyvyttömien ihmisten velan vakuudeksi asettaman reaaliomaisuuden haltuunsa.
Pankkijärjestelmä ei ole paljon muuta, kuin valtava laillistettu pyramidihuijaus, joka orjuuttaa, ryöstää ja hallitsee ihmisiä salakavalasti, ja jonka toiminta perustuu kansan tietämättömyyteen rahan todellisesta luonteesta. Tämä petokselta haiskahtava ja kuplaan perustuva liiketoiminta on valtion ja oikeuslaitoksen toimesta säädetty lailliseksi.
Valtio hellii pankkeja niitä suosivalla lainsäädännöllä. Pankkien liiketoimintariski on olemassa, mutta etenkin suurten pankkien kohdalla todellinen riski on vain näennäinen, sillä jos pankki todella joutuisi vaikeuksiin, tulisi valtio apuun ja pelastaisi sen konkurssilta kansalaisten verovaroilla. Yksityinen velan ottaja sen sijaan kantaa vastuunsa aina yksin.
Talouden taantuman aikaan, kun rahan määrä talousjärjestelmässä vähenee ja kun asuntojen ynnä muun reaaliomaisuuden arvot alenevat - voi pankki itsekin joutua vaikeuksiin. Se joutuu myymään asiakkaiden velan vakuudeksi panttaamaa omaisuutta kirjanpitoarvoa huomattavasti alempaan hintaan, minkä seurauksena pankki voi ennen pitkää ajautua jopa konkurssiin. Mutta kaikki se tapahtuu vain kirjanpitomaailmassa. Todellisuudessa pankit eivät koskaan ole lainanneet omaa pääomaansa. He ovat synnyttäneet rahaa luottolaajennuksen keinoin tyhjästä asiakkaan panttaamaa omaisuutta vastaan. Ainoastaan kirjanpidon luoman illuusion ansiosta pankkien liiketoiminta saadaan ulospäin näyttämään siltä, kuin pankit todellakin lainaisivat eteenpäin omia rahojaan.
"Jos tahdotte jatkaa eloanne pankkien orjuuttamina ja maksaa oman orjuutuksenne kustannukset, antakaa pankkiirien jatkaa rahan luomista velkaa vastaan."
-- Sir Josiah Stamp, Englannin keskuspankin johtaja 1928 -1941 -- [/LAINAUS]
Eikä liene vaikeaa vastata kumpi on kysymyksessä... petosta pukkaa mieleen!!! On aika muuttaa koko rahatalousjärjestelmä ja samalla yhteiskuntamalli Globaaliin resurssipohjaiseen talous- ja yhteiskuntajärjestelmään!!!
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 22. Kuinka tavalliset liikepankit luovat rahaa tyhjästä.
Jani Laasosen blogissa jälleen tärkeää lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 22. helmikuuta 2010
22. Kuinka tavalliset liikepankit luovat rahaa tyhjästä
Kun valtioiden rahajärjestelmät olivat vielä sidoksissa kultakantaan, valtioiden keskuspankit määrittelivät pankeille niin sanotun vakuusvarantovaatimuksen, joka määräsi oikean kullan suhteen luottolaajennuksen keinoin tyhjästä luotuun kuplavarallisuuteen.
Jos tuo suhdeluku oli esimerkiksi 1:9, ilmoitettiin pankin vakuusvarantovaatimuksen olevan 10%. Näin ollen yhtä pankkiin talletettua kultakiloa vastaan pankkiiri saattoi täysin laillisesti painaa 9 kultakilon edestä kultaan oikeuttavia seteleitä niin sanotun luottolaajennuksen keinoin ja myydä tätä tyhjästä luotua rahaa asiakkailleen koron hinnalla.
Kun rahajärjestelmät jättäytyivät pois kultakannasta, vakuusvarantosäännös jäi yhä voimaan. Synnyttääkseen järjestelmään uutta velkaa, pankit tarvitsivat yhä vakuudeksi jotain. Koska kulta oli jäänyt pois kuvioista, jouduttiin uusi velka takaamaan vanhalla velalla. Lisäksi lainaa hakevan asiakkaan tuli kiinnittää lainan vakuudeksi myös konkreettista reaaliomaisuuttaan. Nyt pankki siis synnytti uutta velkaa vanhaa velkaa vastaan, joka taattiin velalla, joka taas taattiin velalla jne. Näin ollen uusi lainaraha ei pankin puolelta koskaan perustunut mihinkään muuhun kuin tyhjien lupausten loputtomiin sarjoihin.
Rahan perustana ei ollut enää mitään. Raha oli pelkkä lupaus ja sellaisena se oli täysin abstrakti käsite - jos se ei sitä ollut jo aikaisemminkin. Kaikki perustui pelkkään uskoon rahan arvosta. Siitä huolimatta, että pankit synnyttivät nyt uutta velkaperusteista rahaa tyhjästä, vaadittiin asiakkailta yhä edelleen velkasumman takuuksi velkasumman arvon verran hänen omaa henkilökohtaista reaaliomaisuuttaan.
Seuraavassa esimerkissä kuvaan rahan syntyprosessia tavallisissa liikepankeissa. Esimerkissä käytän setelirahaa sen helpon havainnollistettavuuden vuoksi. Todellisuudessa kaikki liikepankkien luoma raha synnytetään pankkien tietokonejärjestelmässä vain muutamalla hiiren klikkauksella. Raha on pelkkiä bittejä tietokonejärjestelmissä, mutta käteisen rahan avulla esitetty esimerkki tuo rahan syntymekanismin pääperiaatteet parhaiten selväksi. Selvyyden vuoksi vakuusvarantovaatimus on esimerkissä tasan 10%. Todellisuudessa se vaihtelee tyypillisesti 0 - 12% välillä, riippuen lainanottajan riskiluokituksesta.
Spekulatiivisen rahan kohdalla, jossa rahaa synnytetään tyhjästä pelkkään viputarkoitukseen, tai jos rahaa synnytetään verotusoikeuden omaavan julkishallinnon käyttöön, rahan syntyprosessi on huomattavasti suurpiirteisempää kuin yksityisille tai yrityksille lainattaessa. Näissä tapauksissa vakuusvarantovaatimus voi olla niinkin alhainen kuin 1:100, 1:400 tai peräti ääretön 0%, jolloin uutta rahaa voidaan synnyttää yksinkertaisesti vain kirjaamalla haluttu summa tilille.
Esimerkki:
Kuvitellaan tilanne, jossa uusi pankki on vasta perustettu, eikä sillä ole vielä yhtään asiakasta. Alkupääomakseen se on tallettanut 1 111,12 euron suuruisen lainan pankin vakuusvarantoon, keskuspankin asettaman vakuusvarantovaatimuksen ollessa 10%. Pankki on nyt valmis aloittamaan liiketoimintansa.
Ensimmäisenä asiakkaana pankkiin kävelee asiakas, olkoon hän nimeltään Asiakas A. Hän kertoo tarvitsevansa 10 000 euron lainan ostaakseen itselleen käytetyn auton. Lainan vakuudeksi Asiakas A esittää omistamaansa metsäpalstaa, jonka arvo on n. 10 000 euroa. Kaikki edellytykset lainatapahtumalle ovat nyt siis olemassa. Nyt pankkineiti katsoo pankin tilejä. Hmm, vakuusvarannossa on 1 111,12 euroa. Ei siis syytä huoleen! Vakuusvarantovaatimuksen ollessa 10%, pankki voi synnyttää uutta rahaa suhteessa 1:9, kunhan asiakkaalla on esittää velalleen joku lainasummaa vastaava vakuus. Kun metsäpalsta kiinnitetään velan vakuudeksi, sen arvoa vastaan voidaan luoda 1 111,12 x 9 = 10 000 euroa uutta rahaa. Asia on kunnossa. Nyt 10 000 euroa uutta rahaa on syntynyt ja siirtynyt Asiakas A:n kautta talousjärjestelmän kiertoon.
Tätä toimenpidettä, jonka keinoin tavalliset liikepankit synnyttävät yli 98% kaikesta järjestelmässämme kiertävästä rahasta, kutsutaan pankkien luottolaajennukseksi. Toimintaan tarvitaan pankkitoimilupa, asiakkaan fyysistä omaisuutta vakuudeksi sekä keskuspankin määrittämän vakuusvarantovaatimuksen löytyminen pankin tililtä. Kun nämä ehdot täyttyvät, pankit voivat luoda niin paljon uutta velkarahaa, kuin uusille lainoille löytyy kysyntää.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Lähes kaikki pankeissa synnytetty raha palaa takaisin pankkiin, joutuen uusien lainojen vakuusvarannoksi.
Tarkastellaan seuraavaksi kuinka paljon rahaa alkuperäinen 1 111,12 euron talletus järjestelmään tuottaa, kierrettyään lukuisia kertoja pankkijärjestelmän kautta, joutuen siten yhä uudestaan ja uudestaan pankkien luottolaajentamaksi.
Asiakas A menee nyt Asiakas B:n luo ja ostaa itselleen käytetyn auton. Kaupan yhteydessä Asiakas A:n pankista lainaama 10 000 euroa siirtyy Asiakas B:n haltuun. Nyt Asiakas B saapuu rahasumman kanssa vuorostaan pankkiin. Hän tahtoo avata tilin ja tallettaa sinne autokaupasta saamansa 10 000 euroa. Sisään tulevasta rahasta pankki tallettaa vakuusvarantosäännösten ohjeiden mukaan kymmenesosan, eli 1000 euroa vakuusvarantoon, jolloin 9000 euroa jää edelleen lainattavaksi.
Nyt pankkiin kävelee kolmas asiakas. Asiakas C:llä on mielessään uusi liiketoiminta, johon hän tarvitsee kipeästi uutta alkupääomaa. 9000 euroa riittää mainiosti liiketoiminnan käynnistyskustannuksiksi. Vakuudeksi hän esittää vanhan äitinsä asuntoa, sillä hän on saanut myös äitinsä vakuuttumaan liikeideansa kannattavuudesta. Vakuus kelpaa pankille ja hiiren klikkauksella 9000 euroa uutta velkarahaa on syntynyt.
Saamillaan rahoilla Asiakas C ostaa Asiakas D:ltä toimistotarvikkeita ja muuta yritystoiminnassa tarpeellista tavaraa. Nyt Asiakas D tallettaa saamansa 9000 euroa pankkiin. Pankki puolestaan asettaa 9 000 euron talletuksesta taas 10%, eli 900 euroa vakuudeksi vakuusvarantoon, mikä mahdollistaa 8100 euroa uutta rahaa seuraavan lainanottajan tarpeisiin. Toki ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavalla lainaajalla on asettaa lainasummaa vastaava määrä fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi.
Kun 8100 euroa käy tekemässä oman kierroksensa ja palaa takaisin pankkiin, 810 euroa siirtyy vakuudeksi ja 7290 vapautuu uudelleenlainattavaksi. Kun tämän alenevan ketjun annetaan jatkua katkeamattomana riittävän kauan, keskuspankin myöntämä alkuperäinen 1 111,12 euron laina on kumuloitunut pankkijärjestelmässä lopulta noin 100 000 euroksi uutta velkarahaa. Tätä tyhjästä luotua velkarahaa takaamaan pankki on saanut asiakkaansa kiinnittämään 100 000 euron arvosta fyysistä omaisuutta. Jos lainan lyhennysten kanssa ilmenee ongelmia, pankit voivat ulosmitata asiakkaan velan vakuutena olevan omaisuuden omiin nimiinsä. Jos kaikki kuitenkin menee hyvin ja laina maksetaan sopimuksen mukaan sovitussa aikataulussa takaisin, pankit perivät asiakkailta korkotuloina jopa alkuperäistä lainasummaa suuremmat yhteenlasketut voitot.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 21. Isäntä ja renki.
Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 21. helmikuuta 2010
21. Isäntä ja renki
Kun yksityisomisteinen keskuspankki FED synnyttää rahaa Yhdysvaltain valtiolle, näiden kahden tahon välille syntyy velkasuhde, jossa ensin mainittu toimii velan antajana ja jälkimmäinen velallisena. Tämä on huima yhdistelmä, kun muistetaan, että lainan myöntävä keskuspankki on yksityisomisteinen, voiton maksimointiin pyrkivä organisaatio ja lainan ottaja maailman ainoa todellinen supervalta. Velan antaja ja velan ottaja. Kuin isäntä ja renki.
"Kun maan hallitus on riippuvainen pankkiirien rahoituksesta, ei vallassa ole hallitus, vaan pankkiirit, sillä käsi joka antaa, on ylempänä kättä joka ottaa... Rahalla ei ole kotimaata; rahoittajat eivät tunne isänmaallisuutta eivätkä säädyllisyyttä; heidän ainoa tavoitteensa on tuotto."
-- Napoleon Bonaparte --
Talossa eletään aina isännän ehdoilla. Isäntä suunnittelee asialistan, renki toteuttaa käytännön työt.
Siinä missä rahan vallan alaisuudessa toimivan median tehtävänä on muokata asenneilmastoa suotuisaksi finanssieliitin asialistalle, rengin tehtäväksi jää asioiden loppuun saattaminen operatiivisella tasolla.
Aina ei ole helppoa kantaa vastuuta läpikorruptoituneesta talouspolitiikasta, saati perustella kansalle verta ja verovaroja syövien sotien tärkeyttä. Niinpä ihmisille tarjotaan mahdollisuus muutokseen aina 4 vuoden välein. Näistä kansanäänestyksistä tehdään valtava mediasirkus, joiden avulla kansalle uskotellaan, kuinka muutos on mahdollinen ja kuinka kansalla on valta. Valitettavasti se kaikki on suurelta osin vain pelkkää suurta draamaa ja teatteria.
"Pelkäänpä etteivät tavalliset ihmiset ilahdu jos heille kerrotaan että pankit voivat luoda ja luovatkin rahaa. Ja että ne jotka kontrolloivat maan rahanpainoa, määräävät myös maan hallituksen politiikan ja kannattelevat käsissään kansakunnan kohtaloa."
-- Reginald McKenna --
Presidenttikanditaatin tärkein piirre on kyky esiintyä uskottavasti. Jotkut historian menestyksekkäimmistä presidenteistä ovat aiemmassa elämässä kunnostautuneet nimenomaan juuri näyttelijöinä.
Aina vallan vaihdon jälkeen uusi presidentti nostaa ihmisten toiveet huippuunsa. Kahdessa vuodessa kuitenkin huomataan, ettei mikään todellisuudessa muuttunut. Ihmiset pettyvät. Tulee uudet ehdokkaat ja alkaa uusi vaalikampanja. Taas ihmiset innostuvat, myöhemmin pettyvät, kunnes alkaa taas uusi vaalikampanja ja niin edelleen.
Niin kauan kun tämän teatterin käsikirjoittaja/ohjaaja/rahoittaja säilyy kulisseissa samana, niin kauan asiat pysyvät ennallaan. Uusi renki jatkaa siitä mihin edellinen lopetti ja sama sirkus saa jatkua katkeamattomana vuosikymmenestä toiseen. Vaikka asiat ovat huonosti, median ja koulutusjärjestelmän ylläpitämä jatkuva isänmaallinen propaganda saa ihmiset aidosti uskomaan heidän elävän länsimaisessa demokratiassa ja vapaassa yhteiskunnassa, vaikka maa on jo aikoja sitten joutunut finanssieliitin pihteihin.
"Totuus on, kuten tiedämme, että suurten talouskeskittymien finanssitahot ovat omistaneet Yhdysvaltain hallituksen aina Andrew Jacksonin päivistä lähtien..."
-- Franklin D. Roosevelt --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 20. USA.n keskuspankkijärjestelmä.
Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 20. helmikuuta 2010
20. USA:n keskuspankkijärjestelmä
Tarkastelemme seuraavaksi hieman Yhdysvaltain keskuspankin rakennetta ja historiaa. Maailman ainoana todellisena supervaltana, markkinatalouden kotimaana ja viihdeteollisuuden luomien arvojen ja asenteiden muokkaajana Yhdysvaltain vaikutus ulottuu tavalla tai toisella kaikkiin maailman ihmisiin.
Kysymys rahanpaino-oikeudesta oli ollut USA:ssa jatkuva kiistakysymys sitten itsenäisyysjulistuksen aina 1900-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen saakka. Yhdysvaltain historiassa keskuspankkia ovat hallinnoineet vuoroin joko liittovaltio tai erilaiset yksityisomisteisten pankkien muodostamat kokoonpanot. Nykyisin voimassa oleva järjestelmä sai muotonsa Woodrow Wilsonin presidenttikaudella joulukuun 23. päivä vuonna 1913.
Kun valtaosa senaattoreista oli jo lähtenyt perheidensä luo joulupyhien viettoon, senaatissa runnottiin läpi lakiesitys, jossa kahdentoista yksityisen pankin yhteenliittymälle annettiin rahan painamisen monopoli. Säädöksen allekirjoittanut presidentti katui myöhemmin katkerasti ratkaisuaan kirjoittaen:
"Olen mitä onnettomin mies. Olen tahtomattani tuhonnut maani. Mahtavaa teollisuusvaltiotamme ohjaa nyt sen rahajärjestelmä. Rahajärjestelmämme on keskittynyt. Kansakunnan kasvu ja kaikki toimemme ovat vain muutamien miesten käsissä. Meistä on tullut yksi huonoiten johdetuista, täydellisimmin kontrolloiduista ja dominoiduimmista hallituksista sivistyneessä maailmassa. Hallitus ei edusta enää vapaata mielipidettä, vakaumusta ja enemmistöpäätöstä, vaan pienen dominoivan ryhmän mielivaltaa ja painostusta."
-- Woodrow Wilson --
Jälkeenpäin Woodrow Wilson ymmärsi tulleensa harhaanjohdetuksi ja tehneensä suuren virheen. Järjestelyssä syntynyt Federal Reserve nostettiin kaiken lainsäädännön yläpuolelle ja sen omistus-suhteet julistettiin salaisiksi. Nimi Federal Reserve (valtion varanto) ja rakennuksen fyysinen sijainti hallinnon keskuksessa ovat pelkkää silmänlumetta. Todellisuudessa FED ei ole valtiollinen, vaan yksityisomisteinen keskuspankki. Sillä ei myöskään ole mitään erityisiä varantoja. Tämä yksityisomisteinen keskuspankki ylläpitää ja hallinnoi kansakunnan valuuttajärjestelmää, eikä se ole tilivelvollinen toimistaan kenellekään.
FED on nostettu kaiken lainsäädännön yläpuolelle. Sillä ei ole budjettia, se ei ole tilintarkastusvelvollinen, eikä mikään kongressin komitea ei voi millään tavoin valvoa tai kontrolloida sen operaatioita. Kaikki on salaista ja salailua perustellaan koko maailmantaloutta heiluttelevien korkopäätösten herkkyydellä. Mikään ulkoapäin tuleva paine ei saa häiritä tätä haurasta prosessia. Niinpä maailman ainoan supervallan rahanpaino-oikeus ja taloussyklien manipulointi ovat täysin yksityisten pankkiirien mielivallan alaisuudessa. Kaikki spekulaatiot näiden pankkiirisukujen osallisuudesta lähihistoriamme tapahtumiin ovat virallisen totuuden mukaan aina lähtökohtaisesti salaliittoteorioita.
Ei ole lainkaan epäselvää, etteivätkö USA:n perustuslain laatijat nimenomaan juuri tahtoneet tehdä kaikkensa estääkseen nykyisen kaltaisen yksityisomisteisen keskuspankkijärjestelmän syntymisen.
"Tyydyttääkseen valtion rahatarpeen ja kansalaisten ostovoiman, valtion tulisi itse voida luoda oma rahansa. Etuoikeus omaan rahaan ja sen hallintaan ei tarkoita ainoastaan valtion ylintä valtaoikeutta, vaan myös valtion suurta mahdollisuutta. Omaksumalla nämä periaatteet, veronmaksajat tulevat säästämään valtavia summia rahaa, jotka muuten menisivät korkojen maksuun. Näin raha lakkaa olemasta ihmiskunnan herra ja siitä tulee sen palvelija."
-- Abraham Lincoln --
"Siirtolaisten kyvyttömyys painaa oma rahansa, ilman Englannin kuninkaan ja kansainvälisten pankkiirien väliintuloa, oli pääsyy Amerikan sisällissotaan."
-- Benjamin Franklin --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 19. Yhdysvaltojen perustajaisien pahin pelko.
Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia koskien aihetta, joten käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 19. helmikuuta 2010
19. Yhdysvaltain perustajaisien pahin pelko
Rahan paino-oikeus nousi aikanaan mm. USA:n perustuslain kynnyskysymykseksi. Yhdysvaltain perustajaisät (founding fathers) olivat asiasta yhtä mieltä; valtaa ei saisi koskaan luovuttaa yksityisille pankkiireille. Jos pankkiirit saisivat haltuunsa rahan paino-oikeuden, he ennemmin tai myöhemmin käyttäisivät tätä valtaa omien etujensa pönkittämiseen. Ensin yksityisomisteinen keskuspankki laskisi korkoja, lisäten siten taloudessa kiertävän rahan määrää ja aiheuttaen talouteen keinotekoisen noususuhdanteen. Kun riittävän monet ihmiset olisivat nousukauden kuplavarallisuudesta hullaantuneina muodostaneet velkasuhteita pankkeihin, liikkeellä olevan rahan määrää vähennettäisiin äkkiä ja kuplan annettaisiin puhjeta. Nyt valtavat määrät ihmisten reaaliomaisuutta siirtyisi pankkien haltuun. Kaikkea tätä nimitettäisiin toki "luonnolliseksi suhdannevaihteluksi, sillä kansa joka ei ymmärtäisi rahan todellista luonnetta, ei myöskään ymmärtäisi syyttää häiriöistä mitään yksittäisiä tahoja.
"Uskon, että pankki-instituutiot vaarallisempia kuin seisovat armeijat... Jos ihmiset Amerikassa koskaan antavat yksityisten pankkien kontrolloida rahanpainoa, he ensin lisäävät, sitten vähentävät rahan määrää taloudessa, jolloin pankit ja niiden ympärille kasvaneet yritykset saavat oikeuden riistää ihmisiltä heidän kaiken omaisuutensa, ja lopulta lapset heräävät kodittomina maasta, jonka heidän isänsä aikoinaan valloittivat... Rahan painaminen tulee ottaa pois pankeilta ja palauttaa kansalle, jolle se todellisuudessa kuuluu."
-- Thomas Jefferson --
Kansa, joka ei osaa kyseenalaistaa rahajärjestelmäänsä, vaan pitää sitä luonnollisena, kohdistaa kaiken katkeruutensa poliitikkoja kohtaan. Kriisien seurauksena poliittiset johtajat vaihtuvatkin tiuhaan ja näin kansa saa tuntea omaavansa valtaa sitä itseään koskevissa asioissa. Mutta kaikki tämä on vain pelkkää illuusioita ja teatteria. Poliitikkojen vaihtaminen ei saa aikaan mitään todellisia muutoksia. Riippumatta kulloisistakin nukkehallituksista, todellinen valta pysyy aina finanssieliitin hallinnassa.
Tällaisen järjestelmän puitteissa päädytään lopulta väistämättä tilanteeseen, jossa hyvin pieni joukko äärimmäisen rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihmisiä johtaa kulisseista käsin presidenttejä ja hallituksia samalla, kun kansan annetaan ymmärtää elävän demokraattisessa yhteiskunnassa. Valta peritään yhdessä omaisuuden kanssa, eikä järjestelmä siten juurikaan eroa aiemmista diktatuureista.
Kansan valitsemat johtajat ovat pelkkiä finanssieliitin pillin tahdissa tanssivia nukkehallitsijoita. He ottavat vastaan valtaeliitin määräyksiä ja pitävät yllä kansanvallan illuusiota samalla, kun todellinen valta on näkymättömällä finanssitaholla. Korruption keinoin ja rahan määrää säätelemällä tämä kasvoton finanssieliitti saavuttaa yhteiskunnassa absoluuttisen, mutta näkymättömän vallan. Rahalla ostetun median avulla he ohjailevat ihmismassoja kulloinkin parhaaksi näkemäänsä suuntaan ja pian myös armeijat marssisivat heidän tahdissaan.
"Se kuka päättää rahan määrästä maassamme, on kaiken teollisuuden ja kaupan yksinvaltias ... ja kun ymmärrät miten koko systeemi on hyvin helposti kontrolloitavissa, suuntaan tai toiseen, vain muutaman vallan huipulla toimivan vaikutusvaltaisen miehen kautta, sinulle ei tarvitse enää selittää, kuinka talouden nousu- ja laskukaudet saavat syntynsä."
-- James A. Garfield --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jälleen jatkuu Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani luvulla 18. Rahan arvo.
Jani Laasosen kirjan viimeisimmän version ilmaisen latauksen löydät hänen blogisivultaan oikeassa reunassa olevan vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 18. helmikuuta 2010
18. Rahan arvo
Nykyisen rahajärjestelmämme peruslogiikka on hyvinkin tarkoituksellisesti kätketty tavallisen kansan ymmärtämättömiin. Rahajärjestelmällämme ei ole edes virallista nimeä. Jos finanssimaailman vaikuttajilta sitä kysytään, saadaan vastaukseksi epämääräinen määritelmä, jonka mukaan rahan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa?
Rahan menekki on suorassa suhteessa sen myyntihintaan. Jos kauppa myy tuotteitaan 50% alennuksella, asiakkaiden määrä moninkertaistuu. Sama mekanismi toimii myös pankkimaailmassa. Pankkien tuotteena on raha ja rahan hintana sen korko.
Jos keskuspankki pitää rahan hintaa matalana (alhainen korko), ihmiset suorastaan jonottavat saadakseen lainoja (rahan määrä taloudessa lisääntyy ja rahan arvo heikkenee). Toisaalta rahan kallistuessa (korkojen noustessa) ihmiset jättävät uudet lainat nostamatta ja maksavat sen sijaan vanhoja lainojaan takaisin (rahan määrä taloudessa vähenee ja rahan arvo kasvaa). Tämän korkoaseen johdosta keskuspankeilla on suora valta vaikuttaa taloudessa liikkuvan rahan määrään, ja siten myös suora valta päättää talouden nousu- ja laskukausien vaihteluista.
Talousjärjestelmämme hengittää liikkeelle lasketun rahan määrän tahtiin. Kuluttajien korkea luottamus ja matalat korot saavat ihmiset ottamaan lainaa. Tämä lisää kierrossa liikkuvan rahan määrää ja heijastuu talouteen noususuhdanteena. Nyt valtaosa talousjärjestelmän sisällä elävistä ihmisistä ovat hyvinvoivia. Ihmisillä on keskimäärin riittävästi rahaa ostaa tarvitsemiaan hyödykkeitä. Vastaavasti kun kuluttajien luottamus talouteen katoaa ja velkoja maksetaan pois sen sijaan että niitä otettaisiin lisää, kierrossa olevan rahan määrä vähenee, aiheuttaen taloustaantuman tai -laman. Nyt ihmiset kokevat rahan puutetta.
Kun on kysymys rahan paino-oikeudesta, on kysymys vallasta, joka ylittää kaikki muut järjestelmän ylläpitämät valtarakennelmat. Kaikki ihmiset ja yhteiskunnan elimet pelaavat tätä samaa peliä täsmälleen samoilla rahatalouden säännöillä. Kun hallitset rahaa, hallitset taloutta. Kun hallitset taloutta, hallitset kansoja. On tärkeää ymmärtää, että rahanpainajan valta on mahtavuudessaan ylivertainen myös edustukselliseen demokratiaan nähden. Kaikki valtiot ovat osa samaa velkaan perustuvaa rahajärjestelmää. Tämän seurauksena kaikki valta on todellisuudessa keskittynyt jonnekin aivan muualle kuin minne sen yleisesti annetaan ymmärtää keskittyneen.
Edustuksellinen demokratian asema on lähinnä tuomarin rooli tässä finanssimaailman luomassa ja ylläpitämässä pelissä. Tuomari voi ohjata pelin kulkua vain sille annettujen valtuutusten rajoissa. Itse globaalin markkinatalouden pelisääntöihin presidentillä, pääministerillä tai eduskunnalla ei ole mitään sananvaltaa. Finanssieliitti ei välitä kuinka yksittäiset valtiot hoitavat omat sisäiset asiansa niin kauan, kun kaikki ihmiset järjestelmän sisällä käyttävät rahaa. Me olemme kaikki osa samaa järjestelmää riippumatta siitä, nimitämmekö sitä kommunismiksi vai kapitalismiksi. Olemme osa maailmaa, jonka todellisia johtajia ei valita demokraattisin vaalein. Me elämme maailmassa, jossa rahan valta on kaiken muun vallan yläpuolella.
"Sallikaa minulle oikeus maan rahapainoon ja säätelyyn, niin minun ei tarvitse enää välittää siitä, kuka sen lait säätää."
-- Mayer Amschel Rothschild, Rothschildin pankkidynastian perustaja -- [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu jatkuu tänään luvulla 17. Kultakannasta luopuminen ja rahan uusi luonne.
Koko "Rahan korruptio" kirjan viimeisimmän version löytää latauksena Jani Laasosen blogin oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 17. helmikuuta 2010
17. Kultakannasta luopuminen ja rahan uusi luonne
Vuosien saatossa kuplan varaan rakentunut pankki- ja rahajärjestelmä laajeni maailmanlaajuiseksi ja siitä tuli länsimaisen talousjärjestelmän standardi. Ajan saatossa liikkeelle lasketun setelirahan - siis kultaan oikeuttavien kuittien - määrä keskuspankkien todellisiin kultavarantoihin nähden kasvoi jatkuvasti. Se oli väistämätöntä. Rahajärjestelmään sisäänrakennetun koron ja säästäväiseen käytökseen ohjaavien palkkiomekanismien johdosta järjestelmä kaipasi polttoaineekseen jatkuvasti uutta rahaa. Rahan näennäinen kultaperusteisuus kasvoi pian suoranaiseksi taakaksi.
Ajan saatossa todellisen kullan määrä liikkeelle laskettuihin kultakuitteihin nähden supistui niin mitättömäksi, ettei kultakannasta luopuminen muodostunut käytännön tasolla juurikaan periaatepäätöstä hankalammaksi operaatioksi - vaikka se ajatuksena saattoi hurjalta tuntuakin. Ja niin lopulta todellakin tapahtui. Kultaan perustuva paperiraha jäi ilman kultaansa. Jäi pelkkä paperi.
Nyt raha oli puhtaasti pelkkää pankin myöntämää velkaa vailla mitään fyysistä takausta. Rahan arvo perustui puhtaasti pelkkään uskoon rahan arvosta. Pankista saatu seteli oli edelleen pankin myöntämä virallinen velkapaperi - lupaus maksaa - mutta kun kulta oltiin otettu pois rahan arvoa takaamasta, oltiin samalla poistettu väline, jolla pankki olisi voinut lupauksensa lunastaa. Jäi pelkkä irrallinen lupaus. Lupaus maksaa. Mutta millä? No tietysti uudella lupauksella, jota pankki puolestaan takasi taas uudella lupauksella, jota se yhä taas takasi uudella jne.
Nykyinen rahajärjestelmämme - kutsuttakoon sitä vaikkapa velkaan perustuvaksi rahajärjestelmäksi - perustuu kirjaimellisesti pelkkiin pankkien antamiin tyhjiin ja katteettomiin lupauksiin. Konkreettista fyysistä rahaa ei ole ollut olemassa sitten 1970-luvun. Eri asia on, onko rahan konkreettisuudella tarjota rahalle mitään erityistä lisäarvoa.
Aina kun valtio, yritys, yhteisö tai yksityinen henkilö ottaa velkaa, syntyy talousjärjestelmään vastaava määrä uutta rahaa. Tai itse asiassa velkaa, jota vain vanhasta tottumuksesta kutsumme rahaksi. Kultakannasta luopumisen jälkeen rahan luonne muuttui fyysisestä kullasta pelkiksi tyhjiksi lupauksiksi. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, totuus on, että pelkkä tyhjä lupaus sellaisenaan on nykyihmiselle käypää rahaa.
Kaikki raha on siis velkaa. Aina kun velka maksetaan pois, yhtä paljon rahaa poistuu talouden kierrosta. Toisin kuin kultarahan aikaan, jolloin rahamäärä oli aina lähes vakio, nyt taloudessa kiertävän rahan - siis velan - määrä vaihtelee jatkuvasti.
Nousukausina, kun raha on halpaa ja ihmisten luottamus talouteen on vahvaa, ihmiset ottavat velkaa ja lisääntynyt rahan määrä lisää ihmisten hyvinvointia. Laskukausina puolestaan ihmisten luottamus talouteen horjuu, eikä kukaan tahdo ottaa uutta lainaa. Päin vastoin, nyt ihmiset yrittävät epätoivoisesti maksaa pois vanhoja velkojaan. Rahan määrä taloudessa vähenee ja ihmisille koittavat vaikeat ajat.
Nykyjärjestelmässä, jossa kaikki hyvinvointimme on riippuvainen rahasta, pahoinvointimme on taattu jo rahajärjestelmän suunnitteluvaiheessa. Koska kaikki raha on velkaa ja kaikella velalla on korko, maailmassa on aina oleva huomattavasti enemmän velkaa, kuin rahaa. Miksi näin on? Koska rahan niukkuus luo rahalle suoraan sen arvon. Rahan niukkuus synnytetään määräämällä rahalle korko. Ilman korkoa rahalla ei olisi arvoa.
Velka puolestaan aiheuttaa stressiä, riitoja ja pahaa oloa. Velka saa poliitikot ja viranomaiset kiristämään työtahtia, saaden kansalaiset juoksemaan oravanpyörässä alati kiihtyvään tahtiin - siitä huolimatta, ettei velkaa todellisuudessa edes pyritä maksamaan pois.
Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi, sillä korko itsessään synnyttää ikuisen tarpeen uusille lainoille - joilla puolestaan taas on korko. Jos yksityiset ihmiset eivät velkaannu riittävästi, ovat valtiot pakotettuja velkaantumaan. Onhan kansakunnalla velkaa oltava. Jos ei olisi velkaa, ei olisi myöskään rahaa.
Tätä oravanpyörää polkiessamme kulutamme alati kiihtyvään tahtiin planeettamme rajallisia resursseja. Kyse on todellisesta noidankehästä. Nykyinen velkaan perustuva rahajärjestelmä ei missään nimessä ole kestävä. Jos rahajärjestelmää ei ymmärretä uudistaa hallitusti, tulee se romahtamaan viimeistään laajojen ihmisjoukkojen tai luonnon kestämättömän pahoinvoinnin seurauksena - todennäköisimmin kuitenkin niiden yhteisvaikutuksesta.
Pahinta lienee kuitenkin se, ettei arviolta 99% ihmisistä ole lainkaan tietoisia ongelman todellisesta aiheuttajasta. Valtakunnan virallinen totuus siirtää vastuuta ihmisen pohjattoman ahneuden harteille unohtaen samalla täysin velkaan perustuvan rahajärjestelmämme todellisen luonteen ja sen sisään rakennetut ihmisten ahneutta, itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua ylläpitävät ja palkitsevat mekanismit.
Vaikka omatuntomme sotiikin rahajärjestelmän kieroutuneita palkkiomekanismeja vastaan, on yhteiskunnan asettamien pelisääntöjen paine silti voimakkaampi. Selviytyäksemme hengissä, meidät on pakotettu pelaamaan tätä samaa sairasta peliä toinen toistamme vastaan. Lopputuloksena on yhteiskunta, jossa kieroutunut käytös nousee hyveeksi, mutta jossa samaan aikaan yhä useampi ihminen voi henkisesti pahoin. [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu jatkuu tänään luvulla 16. Keskuspankin synty.
Koko "Rahan korruptio" kirjan viimeisimmän version löytää latauksena Jani Laasosen blogin oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 16. helmikuuta 2010
16. Keskuspankin synty
Saatuaan maistaa kuplan varaan noussutta talousjärjestelmää, valtiolla ei ollut enää mitään hinkua palata takaisin rahan niukkuuteen ja hitaan kasvun aikakauteen. Valtio tarvitsi pankkien tyhjästä loihtimaa varallisuutta pitääkseen korkoon perustuvan rahajärjestelmän elinvoimaisena, eikä nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin laillistaa tämä pankkiirien petoksesta alkunsa saanut toiminta.
Pankkitoiminnan uskottavuus saatiin palautettua siirtämällä pankkien valvonta valtiojohtoisen instituution alaisuuteen. Perustettiin ns. keskuspankki - kaikkien pankkien pankki - jonka tehtävä oli valvoa kaikkia muita pankkeja. Yksityiset pankit saivat toimia vastaisuudessa vain keskuspankin valvonnan alaisuudessa. Rahan tyhjästä synnyttäminen sai luottamusta henkivän nimen "luottolaajennus" ja sen petollinen luonne kätkettiin monimutkaisen finanssitermistön taakse.
Tavoitteena oli luoda hallittu kupla ja pitää se sopivan pulleana, mutta kuitenkin ilman räjähdysvaaraa. Rahan määrää markkinoilla valvottaisiin ja säädeltäisiin valtion valvovan silmän alla suurella varovaisuudella, eikä ylilyöntejä annettaisi tapahtua. Valtion mukaan tulo rauhoitti kansalaisia ja luottamus pankkijärjestelmää kohtaan palautui.
Mukaan juoneen tarvittiin myös oikeuslaitos. Lainsäädäntöä uudistettiin ja pankkitoiminta sulautettiin oleelliseksi osaksi uuden ajan yhteiskuntajärjestelmää. Kansalaisille kohdistettiin valtion taholta määräys hyväksyä keskuspankin leimaama paperi virallisena rahana ja vastaisuudessa myös kaikki verot tulisi maksaa uuden rahan muodossa.
Vielä 1900-luvun alussa myös Suomen Pankin liikkeelle laskemissa seteleissä luki "tätä seteliä vastaan Suomen Pankki maksaa X markkaa kullassa". Paperi toimi siis kuittina kultaan, jota todellisuudessa oli keskuspankin holveissa huomattavasti vähemmän kuin mihin kuittien kokonaismäärä oikeutti. Toisin sanoen - jos riittävän suuri määrä ihmisiä vaatisi saada haltuunsa setelin oikeuttaman määrän fyysistä kultaa, koko pankkijärjestelmä kaatuisi. Jos tämä ei jostain syystä miellyttänyt kansalaisia tai jos asian johdosta syntyi jotain ongelmia, oikeuslaitos puolustaisi kaikesta huolimatta pankkien ylläpitämää rahajärjestelmää laillisena.
"Kun ryhmälle miehiä ryöstämisestä tulee elämäntapa, he ajan saatossa luovat sen ympärille laillisen järjestelmän joka oikeuttaa siihen, sekä moraalisen säännön joka kunnioittaa sitä"
-- Frederic Bastiat --
Pankkiireille valtioiden mukaan tulo tuli siunauksena, vaikka he eivät pitäneetkään siitä, että heidän oikeutensa painaa rahaa ulkoistettiin nyt valtiojohtoiselle keskuspankille. Pääasia oli kuitenkin, että heidän asemansa oli virallistettu ja pankkitoiminta laillistettu.
Pankki oli nyt virallinen instituutio, aivan niin kuin kirkko tai valtio itse. Samalla myös liiketoiminnan riski hävisi olemattomiin. Nimittäin jos keskuspankin toiminta ei jostain syystä olisi pystynyt pitämään kuplataloutta pystyssä ja pankkien myöntämien lainojen vakuudeksi asetetun omaisuuden arvonalennukset uhkaisivat jo itse pankkitoimintaa, valtio ei silti antaisi suurten pankkien kaatua. Vaikka pankit olivat yksityisomisteisia, niistä oli tullut osa valtiojärjestelmää.
Hyvinä aikoina pankkitoiminta tuotti omistajilleen huikeita voittoja, kun taas huonoina aikoina pankkeja pelastettiin kansalaisten verovaroilla. Pankkiirina olit aina voittajien puolella. Kävi mitä tahansa, et voinut koskaan hävitä.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu blogissani siirtyy lukuun 15. Valtio kumppaniksi.
Jani Laasosen koko kirjan viimeisimmän version saa ladattua hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alapuolella olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 15. helmikuuta 2010
15. Valtio kumppaniksi
Kun kansa vaati pankkiireja tilille törkeästä petoksestaan, viranomaiset joutuivat hankalan tilanteen eteen. Oikeuslaitos ja valtakoneisto kyllä myönsivät huijauksen tapahtuneen, mutta samalla he myös näkivät talouteen virranneen rahan aikaan saaman vaikutuksen ihmisten käytöksessä.
Pelkkä usko siihen, että tavallinen paperi oli kullan arvoista, oli saanut ihmiset paiskomaan töitä aamusta iltaan. Ja mitä enemmän kansalaisille oltiin paperia jaettu, sitä suurempia laivastoja oltiin rakennettu, massiivisempia armeijoita varustettu ja kaukaisempia maita valloitettu. Käsissä oli nyt liian suuri vallan väline hukkaan heitettäväksi.
Rahan tuli olla niukkaa, mutta vain näennäisesti. Nimittäin jos raha olisi ollut aidosti niukkaa, eikä sitä voitaisi synnyttää keinotekoisesti lisää - kuten asia aidon kultakannan aikaan vielä oli ollut - korkoon perustuva rahajärjestelmä olisi johtanut lopulta aina talouden näivettymiseen. Korko olisi ennen pitkää siirtänyt kaiken varallisuuden vain harvojen käsiin. Mutta pitämällä raha vain näennäisesti niukkana ja luomalla sopivassa suhteessa näitä keinotekoisia ja katteettomia kultaan oikeuttavia kuitteja, talous oli mahdollista pitää jatkuvassa tasaisessa nousukiidossa. Ajatus oli lisätä talouteen rahaa samassa suhteessa sen "luonnollisen kasvun" kanssa. Se mikä oli ennen ollut mahdotonta konkreettiseen fyysiseen kultaan perustuvassa taloudessa, olisi nyt mahdollista tässä uudessa ja abstraktissa, puhtaaseen valheeseen ja kuplaan perustuvassa paperirahataloudessa.
Vuosisatojen ajan alkemistit olivat yrittäneet luoda kultaa keinotekoisesti taivuttaakseen kansakunnat polvilleen edessään, mutta vielä koskaan aikaisemmin ei kenenkään päähän ollut pälkähtänyt kirjoittaa paperilapulle "kulta" ja kävellä sitten paperin kanssa ostoksille, aivan kuin paperi todella olisi ollut oikeaa kultaa.
Se oli kuin tarina keisarin uusista vaatteista. Ajatuksena se oli pähkähullu, mutta käytäntö osoitti jotain aivan muuta. Raha, kaikessa keinotekoisuudessaan, oli kuin kaiken ihmismielen hulluuden ja turhuuden ilmentymä. Kulta oli ihmiselle todellisuudessa täysin hyödytön materiaali ja juuri siksi se paperille painettuna oli hyödyttömyydessään saman arvoista, kuin konkreettisena fyysisenä kultana. Kukaan ei tehnyt sillä yhtään mitään ja niin paradoksaalista kuin tämä olikin, juuri tuohon hyödyttömyyteen myös sen arvo perustui.
Todellisessa maailmassa paperilapulle painettu mikä tahansa muu asia ei olisi toiminut. Rahan täytyi olla ihmiselle sellaisenaan täysin hyödytöntä, jotta sen varaan voitiin rakentaa onnistunut kupla. Paperille painettu saha, vasara tai taltta eivät olisi käyneet rahasta, sillä niillä oli ihmiselle todellista arvoa. Kuka tahansa ymmärtäisi heti, ettei paperilapulle kirjoitetulla sahalla pystynyt työstämään puuta. Työkalujen arvoa ei ollut mahdollista siirtää paperille. Samasta syystä paperille kirjoitettu "ruoka" ei muuttanut paperia ruuaksi, eikä paperille piirretty lehmä lypsänyt maitoa. Se oli kaikki yhä vain pelkkää paperia. Mutta pankkijärjestelmän luoman illuusion keinoin paperille painettu kulta todella muuttui ihmisten mielissä kullaksi. Olihan raha kaikkina aikoina perustunutkin vain ihmisten uskoon sen sisältämästä arvosta. Rahan asia oli ennen kaikkea uskon asia.
Mutta olipa raha käsitteenä miten hullu ja hutera tahansa, kansa joka tapauksessa tarvitsi rahaa, mikä teki tilanteesta erityisen herkullisen. Enää ei tarvittu pappeja kansan paimentajaksi. Raha korvasi nyt uskonnon suurimpana vallan välineenä ja mikä parasta - tuo valta oli kansaan päin täysin näkymätöntä. Niinpä valtio katsoi tärkeäksi alistaa pankkijärjestelmän oman valvontansa alaisuuteen. [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
