Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 44. Kilpailuyhteiskunta. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 16. maaliskuuta 2010
44. Kilpailuyhteiskunta
Wikipedian määritelmä sanalle kilpailu: "Kilpailu on tapahtuma, jossa useat osanottajat pyrkivät pääsemään sovittuun kohteeseen mahdollisimman nopeasti tai taidokkaasti, taistellen toisiaan vastaan". Sovittuun kohteeseen pääseminen tarkoittaa maalia. Kilpailun voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin. Tieto maalin olemassaolosta motivoi kilpailijaa. Kilpailu ilman maalia ei ole kilpailu. Kilpailu ilman maalia on pelkkää tavoitteetonta ponnistelua.
Kilpailun voittaminen tarkoittaa kanssakilpailijoiden kukistamista annettujen pelisääntöjen puitteissa. Markkinataloudessa kilpailun voittanutta tuotantoyksikköä kutsutaan monopoliksi. Kiinnostavaksi asian tekee se, että vapaan kilpailun markkinataloudessa monopoli on estetty lailla. Ja tämä on vain yksi markkinataloudelle tyypillisistä paradokseista.
Kilpailuyhteiskunta motivoi kansalaisiaan sillä samalla mekanismilla, jolla kepin päähän sidottu porkkana motivoi aasin liikkumaan eteenpäin. Riippumatta tehdyn työn määrästä, porkkana pysyy ikuisesti sekä aasin että ihmisen tavoittamattomissa. Markkinatalouden tarkoitus ei ole etsiä voittajia. Sen ainoa pyrkimys on ylläpitää kilpailua.
Koska kilpailu tähtää aina voittamiseen, mutta monopolin estävä lainsäädäntö estää maaliin pääsyn, ovat yritykset taipuvaisia hakeutumaan monopolia lähinnä olevaan kilpailuasetelmaan, joka lain sallimissa puitteissa maksimoi voiton. Oligopoli on monopolista seuraava, ensimmäinen laillisesti hyväksytty kilpailuasetelma, jossa muutama suuri yritys hallitsee suvereenisti jonkun tietyn hyödykkeen tuotantoa. Tämän asetelman pitäisi talousteoreetikkojen laskelmissa johtaa vapaaseen kilpailuun ja kuluttajan hyötyyn, mutta voiton maksimointiin perustuvassa talousjärjestelmässä se tarkoittaa sen sijaan käytännössä aina hiljaista kartellia.
Oligopolin muodostama hiljainen kartelli on kuin ennalta määrätty show-painiottelu. Riittää, että yleisölle luodaan vaikutelma kovasta kilpailusta. Koska markkinatalous perustuu voiton maksimointiin, oligopolissa kaikille sen piiriin kuuluville yrityksille on kannattavinta muodostaa hiljainen kartelli, jossa suurimmat yritykset jakavat markkinat keskenään ja pyrkivät siten välttämään liian rajua keskinäistä kilpailua. Hiljaisen kartellin keinoin yritykset pystyvät keskimäärin 20% suurempaan tulokseen, kuin mihin he pääsisivät ilman vastaavaa järjestelyä (Wikipedia).
Jos joku uusi tulokas yrittää vallata markkinaosuutta, kartelli kiristää yhteisellä sopimuksella hinnoitteluaan ja pudottaa yhteisvoimin uuden tulokkaan ulos markkinoilta. Kun ulkopuolinen uhka on torjuttu, hinnat palautetaan alkuperäisille tasoilleen. Markkinatalous ja vapaa kilpailu toimivat käytännössä vain talousteoreetikkojen laskelmissa. Järjestelmä perustuu voiton maksimointiin ja sen se lopulta myös aina tekee lain hengestä tai moraalisäännöistä riippumatta.
Taloustieteen suurin ongelma on sen pyrkimys yksinkertaistaa mahdottoman monimutkaista asiaa, ihmisen kulutuskäyttäytymistä, keinotekoisen rahatalouden maailmassa. Se puhuu abstraktista maailmasta, jota ei ole olemassa muualla kuin talousviisaiden omissa mielissä. Tuloksena on teoria, joka ei ole paljon muuta kuin sisäisesti johdonmukainen.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 43. Talouden talvisota. Jani Laasosen blogissa erittäin hauskaa, mutta samalla vakavaa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 15. maaliskuuta 2010
43. Talouden talvisota
Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun raha irrotettiin jalometalleista ja rahasta tuli velkaperusteista. Siinä missä ihmiset vielä kultakannan aikaan pitivät säästäväisyyttä hyveenä, on siitä velkaperusteisen rahajärjestelmän myötä tullut suoranainen synti.
Toisaalta taas, koska raha on velkaa ja hyvinvointi sidoksissa taloudessa liikkuvan rahan (eli velan) määrään ja sitä kautta lisääntyneeseen kulutukseen, on uuden velan ottaminen nähtävissä suorastaan isänmaallisena tekona.
Kontrolloimaton luonnonresurssien kulutus on globaali ongelma, joka on omiaan lisäämään sekä ihmiskunnan että ympäristön pahoinvointia. Siksi onkin paradoksaalista, että nykyisessä talousjärjestelmässämme hyvinvointimme on suoraan sidottu kulutuksemme määrään.
Mitä enemmän kulutamme, sitä nopeammin tuhoamme ympäristöämme ja sitä suuremmaksi ja tuhovoimaisemmaksi kasvaa tulevaisuudessa puhkeava talouskuplamme. Toisaalta kulutuksen tietoinen vähentäminen ei sekään ole viisasta, sillä se johtaisi väistämättä lisääntyneeseen työttömyyteen ja köyhyyteen. Teimmepä siis mitä tahansa, nykyisen rahajärjestelmän puitteissa lopputuloksena on aina ihmisten lisääntynyt pahoinvointi. Kyseessä on vaikea järjestelmätason virhe, joka voi ratketa ainoastaan täysin uuden ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan myötä.
Miksi asialle ei kuitenkaan tehdä mitään? Miksi ongelmaa ei tunnisteta julkisessa keskustelussa? Suurin kynnys lienee siinä, että ongelman myöntäminen tarkoittaisi koko nykyisen raha- ja talousjärjestelmän kyseenalaistamista. Taloustieteen professorit paljastuisivat vääriksi profeetoiksi ja kaikki järjestelmää pystyssä pitävät keinotekoiset instituutiot menettäisivät uskottavuutensa - mukaan lukien valtioinstituutiot. Ehkä juuri tämän vuoksi valtakunnan virallinen totuus pyrkii vaikenemaan asiasta niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Kun talousjärjestelmä uhkaa romahtaa, nousee kansan keskuudesta johtajia, jotka - sen sijaan että kohtaisivat ongelman ja kyseenalaistaisivat koko kieroutuneen talous- ja rahajärjestelmän luonteen - pyrkivät sen sijaan paikkaamaan tilannetta pumppaamalla kuplaan lisää ilmaa, ainoana toivonaan järjestelmätason romahduksen lykkääminen mahdollisimman kauas epämääräiseen tulevaisuuteen. Ainoa keino, jolla ylivelkaantumisen uhkaa voidaan torjua, on synnyttää järjestelmään lisää uutta velkaa. Ja niinpä kokonaiset kansakunnat piiskataan rynnäköimään luottokortit tanassa ostoksille.
Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä vakautta on mahdoton saavuttaa. Koko järjestelmä perustuu kuplaan ja ainoa tapa estää kuplan tyhjeneminen, on pumpata sitä aina vain suuremmaksi siitäkin huolimatta, että lopputuloksena on joka tapauksessa väistämätön tuho.
"Meillä on valtava urakka torjuessamme ulkopäin vyöryvää talouden talvisotaa. (...) Jos työpaikka on turvattu ja elämässä ei ole suuria riskejä, tulevat käytettävissä olevat reaalitulot kasvamaan ensi vuonna huippuvauhtia. Niillä on syytä ostaa suomalaisia tuotteita ja palveluita ja siten pitää kotimaisen talouden pyörät pyörimässä kansainvälisen myllerryksen ajan. Yksituumaisina ja yhteistyöllä me suomalaiset olemme ennenkin vaikeissa paikoissa pärjänneet. Vain niin me pärjäämme nytkin."
-- Jyrki Katainen blogissaan 19.12.2008, blogikirjoituksen otsikkona: Talouden talvisota --
Jos velkaantuminen ja kuluttaminen on isänmaallista, täytyy velkojen poismaksun ja säästämisen olla epäisänmaallista. Asiat ja arvostukset ovat muuttuneet perusteellisesti hyvin lyhyessä ajassa. Ihmisten hyvinvointi on sekoittunut keinotekoiseen ja hankalasti ymmärrettävään finanssikäsitteiden viidakkoon. Niin monimutkaiseen ja hankalaan, ettei sen ymmärtäminen tai hallitseminen onnistu enää pelin ylläpitäjiltä itseltäänkään.
"Perjantai 8. lokakuuta 2008 oli hetki, jolloin kukaan ei osannut jäsentää, mitä tapahtuu ja mistä kaikki johtuu. Pelättiin, että suuri osa eurooppalaisista rahoituslaitoksista kaatuisi kokonaan. Oltiin ihan muutaman päivän päässä totaalikatastrofista, joka olisi ollut kymmenen kertaa pahempi kuin nykyinen tilanne. Riski pankkijärjestelmän romahdukseen oli suuri. Talouden verenkierto olisi pysähtynyt kertaheitolla."
-- Jyrki Katainen, Yle uutiset 08.09.2009 --
Hyvin pian olemme saapumassa pisteeseen, jossa pankki- ja talousjärjestelmämme korruptoituneisuus paljastuu yhä enenevässä määrin myös tavalliselle kansalle. Internetillä tulee olemaan tässä prosessissa ratkaiseva merkitys. Unitilasta herätetyt kansalaiset eivät lopulta enää suostu korruptoituneiden instituutioiden ohjailtaviksi.
On syntymässä sukupolvi, jolle mikään ihmisen synnyttämä keinotekoinen instituutio ei ole lähtökohtaisesti pyhä. Hyvin pian on koittava aika, jolloin ihmisten on pystyttävä uudelleenorganisoimaan koko yhteiskuntajärjestelmänsä, tai vaihtoehtoisesti kuoltava lajina pois yhdessä tasapainottoman nykyjärjestelmän kanssa.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 42. Seurauksena kertakäyttökulutusyhteiskunta. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 14. maaliskuuta 2010
42. Seurauksena kertakäyttökulutusyhteiskunta
"Kehittynyt talousjärjestelmämme vaatii, että teemme kuluttamisesta kiinteän osan elämäntapaamme, että muunnamme tuotteiden ostamisen ja kulutuksen rituaaleiksi, että haemme kuluttamisesta henkistä tyydytystä, sekä tyydytystä egollemme (...) Tuotteiden tulee kulua, palaa loppuun, tulla korvatuiksi ja pois heitetyiksi alati kiihtyvään tahtiin."
-- Victor LeBow, 1955 --
1980-luvulla ostettu tietokone toimii vuosien aktiivikäytön jälkeen erinomaisesti vielä tänäkin päivänä, yli 20-vuotta myöhemmin, mutta vuonna 2010 kaupasta upouutena hankittu muutaman sadan euron läppäri hajoaa lähes poikkeuksetta kolmen vuoden sisällä ostohetkestä, usein vieläpä juuri takuuajan umpeuduttua, aivan kuin se olisi suunniteltu hajoamaan.
Siinä missä vanhat kuvaputkitelevisiot kestivät ennen vuosikymmeniä, uudet valtavat LCD- tai plasmatelevisiot kestävät korkeintaan muutamia vuosia. Sama kuvio toistuu kodinkoneissa, viihde-elektroniikassa ja oikeastaan kaikissa nyky-yhteiskunnan kulutustuotteissa.
Jos kaksi vuosikymmentä sitten ostit uuden auton, saatoit itse oppia korjaamaan sitä niin hyvin, ettei sinun tarvinnut koskaan viedä sitä ulkopuoliselle korjaajalle. Jos sen sijaan tänä päivänä erehdyt auto-ostoksille, sinua suorastaan kielletään avaamasta autosi konepeltiä lisävahinkojen välttämiseksi. Uuden auton omistajana olet pakotettu käyttämään ainoastaan merkkikorjaamojen palveluita ja maksamaan huikeita vuosittaisia huoltomaksuja pelkästä autosi ajokelpoisuuden ylläpidosta.
Autoteollisuus on yli sata vuotta vanha teollisuuden ala. Kun ensimmäiset autot tuotiin markkinoille, ne vaativat jatkuvaa huoltoa ja kestivät toimintakunnossa korkeintaan vuoden. Tätä kautta autojen vuosittaisesta huollon tarpeesta tuli luonnollisella tavalla autoteollisuuden standardi.
Ajan saatossa autoteollisuuden ympärille kasvoi merkkikorjaamoiden huoltopalveluteollisuus, joka sai elinvoimansa autojen kuluvista osista ja autoissa ilmenneistä vioista. Niinpä sitä mukaa, kun ihmiskunnan luonnontieteellinen ja teknologinen ymmärrys lisäsi auton valmistajien ymmärrystä kestävämmistä koneen osista ja materiaaleista, joutui autoteollisuus laskemaan samassa suhteessa tuotteidensa laatua.
Jos auton huoltovälin standardi on 20 000 kilometriä, tulee kuluvien osien kestää kulutusta luonnollisesti vain 20 000 kilometriä. Kyse ei ole kuluttajan tai ympäristön hyödyn maksimoinnista, vaan auto- ja huoltoteollisuuden työpaikoista, sekä tietysti voittojen maksimoinnista.
Markkinoilla on käynnissä jatkuva omituinen ristiriita hyödykkeiden kuluttajien ja hyödykkeiden tuottajien välillä. Siinä missä kuluttajaa hyödyttäisi mahdollisimman pitkään, jopa vuosikymmeniä kestävä tuote, joka olisi rakennettu kestävimpien tunnettujen materiaalien ja huoltovapaimman teknologian varaan ja olisi päivitettävissä uuden veroiseksi vain pienin muutoksin, niin tavaran valmistajalle tällaisten tuotteiden valmistaminen tarkoittaisi kaikkea muuta kuin järkevää liiketoimintaa. Senpä vuoksi nykypäivänä tuotteen takuuaika määrittää suoraan myös tuotteen iän. Jokainen päivä, jonka tuote toimii yli takuuaikansa, lykkää samalla korvaavan tuotteen hankintaa ja tuottaa siten yritykselle laskennallista tappiota. Tuotteen tulee rikkoutua määräajassa, jotta ihmiselle syntyisi tarve ostaa tilalle uusi korvaava tuote.
Jos tuotteet eivät itsestään hajoa käytössä, jäävät ne pian pois muodista, jolloin sosiaalinen paine ajaa ihmiset heittämään vielä täysin kelvollisia hyödykkeitä (esimerkiksi muotivaatteet ja -elektroniikka) kaatopaikoille. Jos näin ei tapahtuisi, olisi se vahingoksi paitsi tuotteita valmistavalle yritykselle, myös pankki- ja valtiojärjestelmälle, jolle maksimaalinen rahankierto tarkoittaa aina lisääntyvää voittoa, talouskasvua ja kasvaneita verotuloja.
Koska nykyinen järjestelmämme ei palkitse, vaan päinvastoin rankaisee yrityksiä, jotka tuottavat kestäviä tuotteita, ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka kestäviä tuotteet voisivat olla, jos ne todella suunniteltaisiin kestämään.
Nykyjärjestelmässä tuotteet suoranaisesti jopa suunnitellaan hajoamaan mahdollisimman pian takuuajan umpeuduttua. Kyse on tärkeästä osasta nykypäivän teollista suunnittelua. Englannin kielessä tälle on oma terminsäkin: "planned obsolescence", eli suunniteltu hajoaminen, eikä se ole mitään muuta, kuin yritysten laillinen tapa ryöstää asiakkaitaan.
Koska valtioiden ensisijainen tarkoitus on tukea maan teollisuutta ja ylläpitää siten elinvoimaista talousjärjestelmää, heijastuu finanssimaailman lobbaus suoraan myös poliittiseen tahtoon lyhentää tuotteiden sallittua kestoikää. Voitonmaksimointiin perustuva järjestelmä ei lähtökohtaisesti huomioi ihmisen etua.
"EU-komission valmistelema direktiiviehdotus vapauttaisi esimerkiksi kodinkoneiden valmistajat virhevastuusta jo kahden vuoden jälkeen. Se heikentäisi suomalaisten kuluttajansuojaa ja kiihdyttäisi suuntausta, jossa uusista ja kalliistakin laitteista on tulossa kertakäyttötavaraa... Valmistajat ovat tehneet uusien laitteiden korjauksen vaikeaksi ja kalliiksi. Korjaus vaatii usein konetta ohjaavien piirilevyjen vaihtoa. Näiden saatavuutta taas on rajoitettu ja hintaa osin keinotekoisesti nostettu jopa satoihin euroihin." (YLE:n TV-uutiset 23.9.2009)
Jopa tekstinkäsittelyn kaltaisista perinteisistä tietokoneohjelmista, jotka ovat jo vuosikymmeniä pysyneet perusominaisuuksiltaan lähes muuttumattomina, julkaistaan vuosittain uudet, usein vanhempien versioiden kanssa keskenään yhteensopimattomat versiot.
Monissa tällaisissa sovelluksissa ei ole tapahtunut mitään sellaista perustavanlaatuista muutosta viimeiseen kymmeneen vuoteen, mitä ei oltaisi voitu hoitaa pelkillä verkosta ladattavalla ilmaisilla päivityksillä niin haluttaessa. Mutta koska yhtiön tulee pyrkiä maksimoimaan voittonsa ja kun ohjelmistoa ei myöskään voi suunnitella hajoamaan itsestään määräajan umpeuduttua, täytyy edellinen ohjelmistoversio tehdä vanhentuneeksi vuosittain ilmestyvän uuden version myötä.
Alati lyhyemmäksi käynyt tuotteiden elinikä tarkoittaa luonnollisesti alati kiihtyvää luonnonresurssien tuhlaamista ja kasvavaa jäteongelmaa. Kohtaamme päivittäin markkinatalouden aikaansaamaa ja ylläpitämää tehottomuutta, mutta meidät on saatu pitämään sitä kaikkea täysin luonnollisena, sen sijaan että ymmärtäisimme, mistä kaikki todellisuudessa johtuu.
Nykyisen järjestelmän puitteissa tuotteita ei ole kannattavaa suunnitella helposti päivitettäviksi, saati kestämään vuosikymmeniä tai vuosisatoja, vaikka se teknisesti olisikin mahdollista ja hyödyttäisi ihmisten lisäksi myös ympäristöä. Sen sijaan tuhannet samanlaiset tehtaat ympäri maailman työntävät jatkuvasti ulos tuhansia samankaltaisia kehnosti suunniteltuja ja mahdollisimman edullisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.
Jos järjestelmämme perustuisi ihmisten hyvinvoinnin maksimointiin tyhjyyttään kumisevan voiton maksimoinnin ideologian sijaan, ei mikään estäisi esimerkiksi hehkulamppuja palamasta vuosikymmeniä - vain yhden esimerkin mainitakseni. Onhan pisimpään palanut hehkulamppu palanut yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1901 asti, palaen vielä tänäkin päivänä. Tuotteet kyllä saataisiin kestämään, jos talousjärjestelmämme palkkiomekanismit muutettaisiin tukemaan rationaalista käyttäytymistä sen sijaan, että siitä rationaalisuudesta rangaistaan.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 41. Rahan tulee kiertää. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 13. maaliskuuta 2010
41. Rahan tulee kiertää
Raha on luotu kiertämään. Rahan tulee kiertää, koska tilillä tai käteisenä makaava passiivinen raha ei voi palata pankkiin luottolaajentumaan, eikä se sellaisena edistä rahan määrän kasvua ja siitä seuraavaa talouskasvua.
Kulutushyödykkeiden tulee hajota yhä nopeammin, jotta voimme heittää ne kaatopaikalle ja ostaa tilalle uusia. Tämä prosessi tulee tulevaisuudessa yhä vain nopeutumaan siitäkin huolimatta, että vuosi vuodelta käytössämme on kehittyneempää teknologiaa, kestävämpiä materiaaleja ja parempi tietotaito. Pystyisimme valmistamaan aina vain kestävämpiä ja ekologisempia tuotteita. Emme kuitenkaan tee niin, koska voiton maksimointiin perustuvassa ikuiseen talouskasvuun tähtäävässä talousjärjestelmässä sellainen olisi yksinkertaisesti typerää.
Järjestelmän toimivuuden kannalta rahan jatkuva kierto on elintärkeää. Taloudellisesti vaikeina aikoina media, poliitikot ja yritysjohtajat usuttavat kansalaisia ostoksille isänmaallisessa hengessä. Kaikki ongelmat ratkeavat, jos vain ymmärrämme kuluttaa. Kuluttamisesta onkin tullut tärkein velvollisuutemme kulutusyhteiskunnan kansalaisina.
Kuinka meidän sitten tulisi kuluttaa?
Käteinen on muodostumassa finanssimaailmalle yhä suuremmaksi rasitteeksi. Käteisen rahan käsittely aiheuttaa kustannuksia ja se on esteenä täysin automatisoiduille itsepalvelukassoille. Talouden ja pankkijärjestelmän toiminnan kannalta ihanteellisinta olisi, jos käteistä ei olisi käytössä lainkaan, vaan kaikki raha virtaisi bitteinä tietokonejärjestelmissä. Rahaa käytettäisiin luottokorteilla ja se kiertäisi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa järjestelmän läpi luottolaajentuen ja synnyttäen markkinoille maksimaalisen määrän uutta rahaa ikuisen talouskasvun ravinnoksi.
Joidenkin arvioiden mukaan näin on todellakin tapahtumassa. Käteinen raha on häviämässä järjestelmästä kokonaan. Ensin muuttuivat oravannahat jalometalleihin. Myöhemmin jalometallit korvattiin paperirahalla. Rahajärjestelmän evoluution viimeinen vaihe tulee olemaan fyysisen rahan katoaminen. Raha synnytetään tyhjästä ja se on tyhjyyttä. Raha on muuttumassa yhä abstraktimmaksi.
Viime vuosina monet kauppaketjut ovat siirtyneet yhä automatisoidumpaan rahastukseen. Esimerkiksi Alkoissa kortilla maksamisesta on tullut jo hyvin itsenäistä. Myyjä ei tee muuta, kuin lukee tuotteen viivakoodin viivakoodinlukijallaan. Asiakas hoitaa maksutapahtuman kortillaan täysin itsenäisesti. Ikea on mennyt vielä astetta pidemmälle lanseeraten henkilökunnasta täysin vapaita itsepalvelukassoja. Ikeassa asiakas käyttää itse myös viivakoodinlukijaa. Lopulta tarvitaan enää vartijoita, jotka valvovat ja tarvittaessa opastavat asiakkaiden itsepalvelua.
Jos finanssimaailma saa päättää asioista - kuten se lopulta aina tekee - tulevaisuudessa kaikki raha on abstraktia, pankkien tyhjästä synnyttämää virtuaalirahaa. Jos luotonlaajennuksen tehokkuus ja pankkien liiketoiminnan voitot halutaan maksimoida, on käteinen raha viimeinen este tämän tavoitteen tiellä.
Yhä edelleen useimmat taloustieteen oppikirjat ottavat huomioon yleisön hallussa olevan käteisen rahan kiertoa hidastavana tekijänä, mutta nyt luottokorttien, pankkikorttien ja nettipankkien kautta on tultu tilanteeseen, jossa käteistä rahaa on enää häviävän pieni osuus kaikesta liikkeellä olevasta rahasta. Vain alle kaksi prosenttia. Vasta kun yleisön hallussa ei ole enää lainkaan fyysistä rahaa, pankkijärjestelmän tehokkuus hipoo täydellisyyttä.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 40. BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari. Jani Laasosen blogissa tärkeää lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 12. maaliskuuta 2010
40. BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari
Kansakunnan menestyksen virallinen mittari, bruttokansantuote, eli BKT, mittaa kansakunnan kykyä tuottaa. Tuottava kansakunta puolestaan tarvitsee ostovoimaisia kuluttajia. Kuluttaja voi kuluttaa vain siinä tapauksessa, että hänellä on ostovoimaa. Niinpä kansakunnan kyky tuottaa on suoraan verrannollinen ihmisten käytettävissä olevaan ostovoimaan, eli rahan määrään.
Kun ihmisillä ei ole rahaa, heidän kulutuksensa laskee. Samassa suhteessa vähenee myös kansakunnan tuotanto. Näin ollen BKT ei todellisuudessa kerro mistään muusta, kuin liikkeellä olevan rahan määrästä. Toisin sanoen velan määrästä. Mitä enemmän ihmiset ja valtiot ottavat lainaa, sitä enemmän heillä on rahaa käytettävissään ja sitä enemmän he sitä kuluttavat. Nousukausina kasvanut rahan määrä näkyy kasvavana kulutuksena ja BKT:n kasvuna. Laskukausina vähentynyt rahan määrä näkyy vähentyneenä kulutuksena ja BKT:n laskuna. Siinä kaikki.
Koska keskeisin talouden tilaa kuvaava mittarimme näyttää todellisuudessa vain käytössä olevan velkarahan määrän, tulee meidän kysyä, mitä hyötyä sellaisesta mittarista lainkaan on? Ja mitä ylipäänsä ovat talouskasvun ja taloustaantumien ajanjaksot, kun kaikki perustuu lopulta vain taloudessa virtaavan rahan määrään? Jos nousu- ja laskukausien vaihtelu ja siten myös ihmisten hyvinvointi ovat kiinteästi sidoksissa vain liikkeelle lasketun rahan määrään, niin eikö raha jo sellaisenaan ole valtava inhimillisen kärsimyksen lähde ja kehityksen hidaste?
Sen sijaan todellisessa - maapallon resursseihin perustuvassa reaalimaailmassa - ei taloustaantumia tunneta. Kaikki luonnonlakeihin perustuvat innovaatiot ovat kykeneviä tuottamaan ihmiskunnalle hyvinvointia riippumatta siitä, onko ihmisten keinotekoisessa taloudessa käsillä taantuma vai nousukausi. Teknologiset innovaatiot ovat ikuisia.
Sitä mukaa kun ihmiskunnan tekniset innovaatiot lisääntyvät ja kehittyvät, tulisi myös ihmisten hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lisääntyä. Tämän teknologian aiheuttaman, ihmisen rajattomasta luovuudesta pursuavan luontaisen palkkiojärjestelmän rahajärjestelmä ihmisiltä varastaa.
Resurssipohjainen talous tarkastelee maailmaa tieteellisten tosiasioiden valossa. Tässä valossa nykyinen velkaan perustuva rahajärjestelmä näyttäytyy lähinnä vain pelkkänä irrationaalisena, ihmiskäytöstä kierouttavana uskontojärjestelmänä - pelkkänä keinotekoisena primitiivisenä pelinä, joka ei lähtökohtaisesti ole millään tavoin kiinnostunut ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnista, puhumattakaan niiden keskinäisestä tasapainosta.
Resurssipohjainen talousjärjestelmän lähtökohtana on sen sijaan nimenomaan juuri tasapaino luonnon ja ihmisen välillä. Ihmisten hyvinvointi on sidoksissa todellisen maailman sääntöihin ja luonnonlakeihin, ei ihmisten keinotekoisiin, käytöstä vääristäviin instituutio- ja arvojärjestelmiin.
Tällaisessa todelliseen maailmaan perustuvassa järjestelmässä ihmisten hyvinvointi voisi laskea ainoastaan globaalien uhkien, kuten asteroidi-iskujen, jättimäisten tulivuoren purkauksien tai muiden vastaavien luonnonkatastrofien seurauksena.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 39. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 11. maaliskuuta 2010
39. Korskeasta orista nöyräksi velkaruunaksi
Erityisen kannattavaa valtaeliitin kannalta on saada nuori ihminen tarttumaan velkakoukkuun. Sen sijaan että opiskelijoiden opintotukea korotettaisiin, heidät houkutellaan ottamaan opintolainaa. Opintolaina tulee maksaa pois opintojen jälkeen työelämään astuttaessa, jolloin opiskelijalle syntyy luontainen tarve hakeutua työmarkkinoille.
Kun vaatimattoman suuruinen, turvallinen ja pienikorkoinen valtion takaama opintolaina kuitataan maksetuksi, nuoren asenne velkaa kohtaan muuttuu. Enää velka ei tunnu niin pelottavalta. Kun perheen perustamisen ja ensiasunnon hankinta tulee ajankohtaiseksi, nuoruuden opintovelka muistuu lämmöllä mieleen ja velan ottamiskynnys alenee. Näin viaton nuoruusajan opintolainakokeilu toimii porttina astetta kovempiin pankkilainoihin - asunto- ja kulutuslainoihin.
Pankista asuntolainaa kyselevä nuoripari johdatellaan viihtyisään ja rauhalliseen huoneeseen. Asuntolainan neuvottelijaksi on usein palkattu miellyttävä keski-ikäinen nainen, joka ikään kuin huolehtivana äitihahmona juttelee ensin niitä näitä, syöttää lainakokelaille pullaa ja kahvia ja ohjaa sitten keskustelun kuin huomaamatta kohti pariskunnan tulevaisuuden suunnitelmia. Uusi omakotitalo, auto ja kesämökki järven rannalla luovat onnen edellytykset. Luotettavan ja turvallisen tuntuisen pankkitädin kanssa kaikki tuntuu yhtäkkiä täysin mahdolliselta ja vieläpä kovin helpolta. Nimi vain paperiin ja kaikki on sillä selvää. Niin helppoa se on.
Pesänrakennusvaihetta elävät nuoret ihmiset lankeavat lähes poikkeuksetta ansaan. Vasta kun asuntolainan paino tuntuu konkreettisena niskassa, totuus alkaa hiljalleen paljastua. Jatkuva pelko työpaikan ja siten velan vakuutena olevan omaisuuden menettämisestä tekee työntekijästä alistuvan ja nöyrän. Velasta ja kiireestä johtuva stressi tekee ilmapiirin kotona kireäksi, mikä heijastuu suoraan parisuhteen laatuun, sekä lasten käytökseen. Arki muodostuu pian säännöllisiksi rutiineiksi ja vuodet kiitävät ohi.
Tavallisen kansalaisen velkasuhde pankkiin ajaa saman asian kuin korskean orin kuohitseminen. Wikisanakirja osuu suoraan asian ytimeen:
"Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi."
Asuntolainan itselleen hankkinut velkaruuna ottaa nöyränä länget kaulaansa. Vaihtoehtoa ei ole. Ilman työtä ei ole hienoa kotia eikä uutta autoa. Ja jos mieheltä lähtee työ ja auto, lähtee helposti myös vaimo ja lapset. Siksi munattomalle velkaruunalle ei jää muuta mahdollisuutta, kuin alistua isäntänsä tahtoon. Nyt hänen tulemisistaan, menemisistään ja tekemisistään määräävät pankkiiri ja työnantaja. Kun työnantaja pyytää työntekijää venymään ylitöihin ja tekemään töitä myös vapaa-ajallaan, munaton velkaruuna ymmärtää asemansa eikä kapinoi. Nöyränä hän polkee oravanpyöräänsä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Perhe ja omat henkilökohtaiset kiinnostuksen aiheet saavat väistyä. Niiden aika on sitten, kun nuoruus, terveys ja muisti ovat jo menneet. Niin kauan kun ollaan vielä kunnossa, tehdään töitä kellon ympäri!
Velkaorjuus voi jäädä pelkäksi tyhjäksi sanaksi, jos emme ymmärrä liikkeellä olevan rahan todellista velkaperusteista luonnetta. Kuten muistamme, kaikki raha on luonteeltaan velkaa. Velka on siis rahaa. Jos tahdomme käyttää vaihdon välineenä rahaa, jonkun on aina pakko velkaantua. Ja jotta edellisten velat tulisivat korkoineen kuitatuksi, seuraavien täytyy velkaantua aina vähän enemmän. Kun ihminen velkaantuu, hän on pakotettu tekemään työtä. Velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä on siis vallalla työpakko. Ja koska työpakko on synonyymi sanalle orjuus, on kyse orjataloudesta.
Alati kiihtyvässä kasvussa oleva velka saa meidät työskentelemään yhä vain kiivaammin. Koska taloudessa on velkaa aina enemmän kuin siinä on rahaa, tarkoittaa se sitä, ettei kaikkia velkoja voida koskaan maksaa pois, riippumatta siitä, kuinka paljon työskentelisimme. Olemme keskellä alati kiihtyvää noidankehää ja tuhoamme sillä itsemme lisäksi myös ympäristömme. Tämä ei kuitenkaan estä valtiovaltaa käyttämästä velkaa pelotteena ja vallan välineenä, jonka avulla kansaa piiskataan ikuisesti yhä vain kovempaan työntekoon. Sillä jos kansalaiset eivät itse ymmärrä velkaantua riittävästi, velkaantuu valtio heidän puolestaan, jolloin lopputulos on täsmälleen sama.
Koska kaikki raha on velkaa ja tänä vuonna tuota velkaa on taas hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, kaikkien kansalaisten tulee työskennellä samassa suhteessa ahkerammin. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että ihmiskunnan teknologisen ja luonnontieteellisen ymmärryksen taso on ollut vuosituhansien ajan jatkuvassa kiihtyvässä kasvussa.
Jos ihmiskunta pyrkisi voittojen sijaan maksimoimaan oman hyvinvointinsa, ihmistyön määrä vähenisi samassa suhteessa, jossa teknologian ja automaation määrä lisääntyisi. Jo nyt teknologian ja automaation keinoin ihmisille voitaisiin valmistaa kaikki perushyvinvointiin tarvittavat palvelut ja hyödykkeet vain murto-osalla nykyisestä työmäärästä. Mutta velkaan perustuvan rahajärjestelmän puitteissa, jossa jokaiselle ihmiselle tulee löytyä aina töitä, juoksemme ikuisessa reaalimaailmasta irrallisessa oravanpyörässä yhä vain kovempaa siihen asti, kunnes järjestelmä lopulta romahtaa tavalla tai toisella omaan mahdottomuuteensa.
Nykyjärjestelmässä ihminen on vapaa vasta eläkkeellä. Tosin samalla hetkellä kun työläinen eläköityy, muuttuu hän tehokkuutta ja voitonmaksimointia ihannoivan yhteiskunnan silmissä hyödyttömäksi. Hyödytön ihminen masentuu ja kuolee pian pois. Kuolemalla nopeasti, velkaorja suorittaa viimeisen palveluksensa isännälleen ja orjuuttajalleen, voitonmaksimointiin perustuvalle rahajärjestelmälle.
Mutta viranomaisilla on tähänkin ongelmaan ratkaisu. Kun työikää jatketaan lähes 80-ikävuoteen saakka, kenenkään ei tarvitse enää eläköityä ja tuntea itseään siten hyödyttömäksi. Ehkäpä ihmiset voivat tulevaisuudessa kuolla suoraan työpaikoilleen?
"Kunta on edelleen tehokkain hyvinvointiyhteiskunnan tuottaja. Kunta ei kuitenkaan pysty turvaamaan hyvinvointia, sillä sen rahat eivät riitä niiden palvelujen järjestämiseen, joista kunta on vastuussa. (...) Mäki-Lohiluoma esitteli Kuntaliiton laatimaa kuntapalvelujen pelastusohjelmaa. - Ellei mitään tehdä, kunnallisveron korotuspaine on tulevina vuosina seitsemän prosenttia, hän laskeskeli. Kuntaliitossa on laskettu sekin, mikä olisi eläkeikä vuonna 2030, jos väestön huoltosuhde halutaan pitää samalla tasolla kuin vuonna 2008. Huoltosuhde kertoo työelämässä ja sen ulkopuolella olevien suhteen. - Se olisi 74 vuotta ja joissakin kunnissa jopa 78 vuonna, Mäki-Lohiluoma sanoi ja sai puhetta kuunnelleet kuntapäättäjät kohahtamaan."
-- Aamulehti, 11.3.2010 --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 38. Työmarkkinat - laillistettua ihmiskauppaa. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, eli käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010
38. Työmarkkinat - laillistettua ihmiskauppaa
Työpaikkahaastatteluissa kuvio on aina sama. Kenellekään ei ole epäselvää kuka on ostaja ja kuka myyjä/kauppatavara. Koska työhaastattelussa on kyse tuotannontekijän kauppaamisesta, itse kauppatavara tulee asettaa myyntiin mahdollisimman edustavana. Ennen paikalle saapumista työnhakijan onkin sopeutettava oma ajattelunsa ja ulkonäkönsä vastaamaan yhtiön ajattelua ja imagoa.
Vastassa on yleensä pari-kolme tarkkaavaista ja kriittistä silmäparia. Kauppatavaran ei kuitenkaan pidä vaikuttaa hermostuneelta, sillä jokaisella liikkeellä ja eleellä on merkitystä. Tullakseen toimeen työmarkkinoilla ja markkinataloudessa yleensäkin, työnhakijan tulee piilottaa oma arvomaailmansa ja omaksua niin sanottu virallinen totuus. Mitä päivän lehdet tänään kirjoittavat? Sikainfluenssa, ilmastonmuutos, terrorismin vastainen sota? Näihin voi pohjata hyvät avausrepliikit. Kun loppuun laukaistaan vielä vapauttava kasku, vaikkapa WinCapitan varaan laskelmoitu, tuodaan esille oma nokkeluus ja aikaansaadaan kevyt, aseista riisuva tunnelma. Näin varmistutaan siitä, että kaikilla kaupan osapuolilla on yhteinen, tuttu ja turvallinen, joskin vaikealla tavalla kieroutunut, arvomaailma.
Ihminen on turvallinen silloin, kun hän ei ajattele liikaa. Ihminen, joka nielee iltapäivälehtien valmiiksi pureskellut uutiset kakistelematta, ei tule todennäköisesti aiheuttamaan mielipiteillään suuria ongelmia työyhteisön sisällä. Jos työnhakija osoittaa pystyvänsä nielemään iltapäivälehtien tarjoaman törkyn ilman sen suurempaa aivokrapulaa, hän nielee todennäköisesti myös yrityksen ajatus- ja arvomaailman.
Esiintymistaito ja ruskeakielisyys nousevat työnhakuprosessissa arvoon arvaamattomaan. Esille tuodaan itsestä vain parhaimmat puolet. CV ojennetaan työnantajille niin kuin kauppatavaran käyttöohje. Se pitää sisällään tavaran luonteenomaiset ja siihen ohjelmoidut ominaisuudet, sekä ohjelmointipaikka- ja ajankohdat. Ohjelmoitu kauppakorkeakoulussa. Osaa käyttää tietokonetta. Puhuu sujuvaa ranskaa. Sosiaalinen status ylempää keskiluokkaa. Harrastaa golfia, joogaa jne.
Lisäksi ostajat kyselevät työnhakijalta niitä näitä, saaden selville henkilön yleisen sopeutuvuuden vallitsevaan arvojärjestelmään. Muotiharrastukset, muotivaatteet, muoti-ideologiat ja kaikki sellainen kertoo henkilön tarpeesta miellyttää. Mitä suurempi tarve henkilöllä on miellyttää, sitä vaarattomampi hän on. Miellyttäjä toteuttaa kyseenalaistamatta pomon käskyt ja kertoo sen, mitä pomo haluaa kuulla. "Tosi hyvä idea". "Kyllä se mulle käy". "Tehdään niin".
Jos työnhakijalla on puoliso, kaksi lasta, osamaksuauto ja omakotitalo asuntolainoineen, tarkoittaa se käytännössä jo miellyttämispakkoa. Mitä suurempi perhe, sitä suurempi laina. Mitä suurempi laina, sitä suurempi riippuvuus. Mitä suurempi riippuvuus, sitä suurempi nöyryys. Siksi perhe onkin omiaan lisäämään etenkin perheellisten miesten arvoa työmarkkinoilla.
Raadin edessä työnhakijan esittelee elämänsä matkana, jonka kaikkien uhrausten lopullisena päämääränä on aina siintänyt työpaikka nimenomaisessa yrityksessä. Mitä nopeammin ja enemmän ihminen on ehtinyt saavuttaa ja mitä suurempaa ja epäinhimillisempää ahkeruutta kokelas on aiemman uransa aikana osoittanut, sitä parempaa hintaa hän voi itsestään pyytää. Kaikki ne uhraukset, jotka ihminen on uransa vuoksi tehnyt, loistavat nyt kuin mitaleina rinnassa. Silti kyselytutkimuksissa, joissa mitataan ihmisten arvomaailmaa, sijoittuvat terveys, perhe, vapaus ja ihmissuhteet aina arvojen kärkisijoille. Juuri nämä samat arvot hektinen työelämä vaatii kuitenkin ensimmäisenä uhraamaan.
Ei ole kovinkaan yleistä, että ihminen kuolinvuoteellaan harmittelisi sitä, kuinka hän tulikaan viettäneeksi liikaa aikaa läheistensä kesken ja liian vähän aikaa työelämässä. Ihmisen luontaiset arvot ovat tatuoituneet ihmiskunnan selkäytimeen satojentuhansien vuosien kuluessa ja ovat kaikissa kulttuureissa samat. Nämä arvot eivät kulje käsikädessä rahajärjestelmän ylläpitämien arvojen kanssa.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 37. Moderni orjuus. Jani Laasosen blogissa jälleen loistavaa lisämateriaalia(tosin englanniksi), eli käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 9. maaliskuuta 2010
37. Moderni orjuus
Jos sinulla ei ole omasta takaa varallisuutta, sinun on tehtävä työtä elääksesi. Jos taas varallisuutesi ylittää tietyn kynnyksen, sinun ei tarvitse enää koskaan tehdä mitään vasten tahtoasi, vaan olet aina vapaa tekemään mitä ikinä haluat. Riittävän suuri varallisuus ylläpitää itse itseään. Nyt ne ihmiset, joilla ei ole ostovoimaa ja joutuvat sen vuoksi tekemään työtä, elättävät omalla työnteollaan sinutkin. Ei ole vaikea arvata, kumpaan kategoriaan pelin sääntöjen laatijat ovat itse aikoinaan kuuluneet.
Entisaikoina työpakko tunnettiin orjuutena, mutta koska orjuus on virallisesti lakkautettu, siitä puhuminen kuulostaa nykypäivänä tahdittomalta. Mutta kuinka suuresta erosta lopulta onkaan kyse?
Orjataloudessa orja oli määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä oli lupa poistua. Palkkioksi tästä orjan isäntä oli velvollinen huolehtimaan orjansa kelvollisesta elatuksesta. Jos isäntä tahtoi päästä orjastaan eroon, orja vietiin orjamarkkinoille, josta uusi isäntä saattoi ostaa hänet mukaansa. Mitä vahvempi tai taitavampi orja oli, sitä parempaa hintaa hänestä saattoi pyytää.
Markkinataloudessa työntekijä on määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä on lupa poistua. Palkkioksi tästä työntekijä saa palkan, jolla hän itse ylläpitää omaa elintasoaan. Jos hänet irtisanotaan tai hän irtisanoutuu, myy hän itsensä jollekin toiselle työnantajalle ja mitä taitavampi hän on, sitä suurempaa hintaa hän voi itsestään pyytää.
Ero nykypäivän työmarkkinoiden ja entisaikojen orjamarkkinoiden välillä on vain näennäisessä vapaudessa. Nykyjärjestelmässä työntekijä hankkii itse oman asuntonsa ja huolehtii itse omasta elatuksestaan. Työntekijä voi periaatteessa valita itse työpaikkansakin, mutta käytännössä näin tapahtuu vain hyvin harvoin. Etenkin matalapalkka-aloilla toimivat ihmiset, nuoret ikäluokat ja vaikeasti velkaantuneet kansalaiset joutuvat ottamaan vastaan sen työpaikan, jonka sattuvat saamaan.
Vaikka nykyajalle on tyypillistä asioiden silottelu ja kaunistelu, se ei kuitenkaan muuta totuutta miksikään. Jos ihminen pakotetaan järjestelmän taholta tekemään työtä, kyse on silloin työpakosta. Työpakosta, jota ylläpidetään rahajärjestelmän keinoin, rahan niukkuutta ylläpitämällä. Kyse on edelleen orjataloudesta, nyt vain hieman hienovaraisemmin ja salakavalammin toteutettuna.
"Raha on orjuuden uusi muoto. Vanhasta se eroaa ainoastaan siinä, ettei orjuuttaja ole ihminen, vaan raha itse."
-- Leo Tolstoi --
Työnantajan näkökulmasta työntekijät vapautettiin siirtämällä vastuu heille itselleen. Kun valvontavastuu siirrettiin työnantajalta työntekijöille, työnteosta tuli tehokkaampaa ja tuottavampaa. Työntekijöille annettu näennäinen vapaus sai heidät myymään itse itseään ja valvomaan itse oman työnsä jälkeä. Enää ei tarvittu orjanpiiskuria motivaation synnyttäjäksi. Työntekijästä itsestään tuli itsensä orjanpiiskuri.
"Ketkään eivät ole niin orjuutettuja kuin he, jotka valheellisesti luulevat olevansa vapaita."
-- Johann Wolfgang von Goethe --[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 36. Vapautesi on ostovoimasi arvoinen. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, eli käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 8. maaliskuuta 2010
36. Vapautesi on ostovoimasi arvoinen
Riippumatta valtiojärjestelmästä, järjestelmää ylläpitävä valtaeliitti kertoo aina kansalaisilleen kyseessä olevan vapaa ja demokraattinen järjestelmä. Siinä uskossa mekin elämme. Mutta kuinka vapaita todellisuudessa olemme? Kuinka vapaa ihminen voi olla rahajärjestelmässä, jossa kaikki hengissä pysymiseen vaadittavat maapallon resurssit ovat yksityisomisteisten yritysten omaisuutta? Eikö koko lähtökohta tunnu jotenkin vakavalla tavalla kieroutuneelta? Pysyäksesi hengissä sinut pakotetaan osaksi järjestelmää. Saadaksesi kelvollista ruokaa ja juomaa, sekä kunnollisen asunnon ja terveydenhuollon, sinun on pakko käyttää rahaa. Saadaksesi rahaa, sinun on mentävä työhön. Eikö se jo tarkoita työpakkoa? Mitä työ sitten on? Olemmeko työssämme vapaita?
Sillä hetkellä kun ihminen astuu työpaikan ovesta sisään, hän astuu sisään diktatuuriin. Hän luopuu itsemääräämisoikeudestaan, vapaa-ajastaan ja itsenäisestä ajattelustaan. Työpaikalla hän tekee kuten hänen käsketään tehdä ja puhuu mitä hänen käsketään puhua. Työpaikka määrää myös ihmisen asuinpaikan. Ihminen viettää valtaosan elämästään näkymättömissä mutta sitäkin todellisemmissa kahleissa, kuin hauki katiskassa. Yhteiskunta kasaa ihmisen niskaan salakavalasti niin paljon erilaisia vastuita ja velvoitteita, ettei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä todellinen vapaus voisi olla.
Yksi nyky-yhteiskunnan ihmiselle tyypillisimmistä näkymättömistä itseorjuutusmenetelmistä on omaisuuden hankkiminen. Koko järjestelmä rakentuu sen varaan. Markkinataloudessa tavaroita myydään mielen manipulointiin erikoistuneen teollisuudenhaaran, mainosteollisuuden keinoin. Rahajärjestelmässä kaikella tavaralla on jokin teoreettinen arvo, jonka vuoksi se kannattaa säilyttää, riippumatta siitä, kuinka tarpeellinen esine on tai kuinka harvoin sitä käytetään. Ajan saatossa ympärillemme kertyy käsittämätön määrä näennäisen arvokasta materiaa, jolla emme oikeastaan koskaan tee mitään, mutta jota olisi myös hullua heittää kaatopaikalle sen sisältämän teoreettisen arvon vuoksi. Niinpä tarvitsemme kaikelle tälle materialle kelvollisen säilytyspaikan. Tarvitsemme asunnon, jossa on paljon varastotilaa ja vahvat lukot, niin että kaikki tavara varmasti mahtuu sisään, eikä kukaan vie sitä pois luotamme.
Myös asunto itsessään pitää sisällään tietyn arvon, minkä vuoksi se on suojattava mahdollisen tulipalon, murron tai vesivahingon varalta. Niinpä se tulee vakuuttaa. Sama juttu liikkumisen mahdollistavan auton kanssa. Jotta voimme maksaa kaiken tämän, tarvitsemme pysyvän työpaikan ja pankkilainaa. Nyt koko elämämme on sidottu yhteen ja samaan pisteeseen, jonka ympärillä kiertelemme täsmällisesti ohjelmoidun aikataulun sanelemina. Jos tahdomme muuttaa, meidän tulee hankkia uusi työpaikka ja siirtää kaikki roju mukanamme uuteen pisteeseen. Näin järjestelmä pakottaa ihmisen muodostamaan itselleen konkreettisen, vapaata liikkumista haittaavan esteen. Koska ihminen ei tiedä paremmasta, hän uskoo virallista totuutta, joka väittää hänen olevan täydellisen vapaa ja hallitsevan itse omaa elämäänsä.
Mitä enemmän ihminen omistaa, sitä enemmän omistusten ylläpidosta koituu huolta ja rahankulua, mikä puolestaan johtaa lisääntyneeseen tarpeeseen tehdä työtä. Kaikki nämä asiat linkittyvät myös siihen, kuinka ihminen mieltää itsensä ja kuinka muut ihmiset mieltävät hänet yhteisön sisällä. Tavallinen ihminen ajautuu lopulta niin kiinteäksi osaksi rahajärjestelmää, että hänen on täysin mahdoton edes kuvitella maailmaa ilman omistusta ja rahaa. Niinpä hän on samalla myös täysin voimaton niiden ihmisten edessä, jotka hallitsevat näitä vallan välineitä. Raha on valtava, erittäin taitavasti peitelty vallan väline, joka koskettaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka joskus joutuvat tekemisiin rahan kanssa - siis kaikkia ihmisiä.
Ne tahot, jotka päättävät liikkeelle lasketun rahan määrästä, verotuksesta, energian hinnasta ja muista tavallisten ihmisten elämään vaikuttavista tekijöistä, ohjailevat massoja mielensä mukaan. Ihminen sitoo itsensä velkaan, omaisuuteen ja rahaan, antaen siten suitset valtaeliitille, joka voi lähes loputtomasti kiristää tahtia, ilman että sen tarvitsisi juurikaan välittää kansalaisten vasta-argumenteista. Nimittäin jos joku asettuisi poikkiteloin järjestelmää vastaan, hän menettäisi pian omaisuutensa lisäksi myös työpaikkansa ja sosiaalisen statuksensa. Ja koska ihminen jolla ei ole omaisuutta, työpaikkaa tai sosiaalista statusta, on toisten ihmisten silmissä arvoton, hänen sanoillaan ei ole enää painoarvoa. Vain menestyvien ihmisten mielipiteillä on merkitystä. Menestyvät ihmiset päättävät asioista ja he ovat tyypillisesti ihmisiä, jotka pitävät nykyistä järjestelmää erinomaisena. Heillä ei ole mitään tarvetta muuttaa sellaisen pelin sääntöjä, jossa he itse pärjäävät ja jonka varaan heidän koko identiteettinsä on rakentunut.
Järjestelmä pakottaa kaikki ihmiset samaan muottiin. Valtaeliittiä ei kiinnosta kuinka radikaaleja mielipiteitä esität, niin kauan kun käytät rahaa. Jos käytät rahaa, olet välittömästi mukana pelissä ja silloin joku muu päättää siitä mitä teet, missä olet, mitä puhut ja kuinka sinun tulee asioista ajatella.
Kai ihmisillä jotain vapauksia sentään on? Onhan toki! Vapautesi on sitä, että kun olet päivän tehnyt työtä, saat iltaisin itse valita, minkä merkkisen oluen avulla rentoudut, minkä lääkeyhtiön valmistamilla masennuslääkkeillä lievennät pahaa oloasi, minkä yrityksen valmistamalle sohvalle pääsi kallistat ja minkä televisiokanavan kelmeään valoon lopulta nukahdat. Vapautesi on sitä, että saat itse päättää mitä tienaamillasi rahoilla teet. Siinä on todellinen vapautesi. Vapautesi on ostovoimasi arvoinen![/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 35. Tieto on valtaa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 7. maaliskuuta 2010
35. Tieto on valtaa
Kun keskiajan kirkonmiehet saarnasivat lukutaidottomalle rahvaalle käsittämättömällä latinan kielellä, he nostivat itsensä tällä tavoin kaiken arvostelun yläpuolelle. Heitä saattoivat arvostella vain toiset lukutaitoiset, latinaa ymmärtävät ihmiset - siis vain toiset papit - jotka eivät tietenkään moittineet kollegoitaan.
Tieto on valtaa ja nykyisin tätä valtaa käyttää finanssieliitti. Mitä vähemmän kansa ymmärtää rahan todellisesta luonteesta, sitä suurempaa valtaa finanssieliitti pitää käsissään. Onko siis mikään ihme, ettei peruskouluissamme ja lukioissamme käsitellä lainkaan rahan historiaa, rahan syntymekanismia tai sen velkaperusteisuutta, puhumattakaan että ymmärrettäisiin koskaan edes vahingossa kyseenalaistaa itse raha? Onko ihme, ettei koulujärjestelmämme opeta oppilailleen, ettei nykyinen talousjärjestelmä ja sen ylläpitämä ikuinen talouskasvu kulje ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kanssa käsikädessä? Mitä tasapäisempi ja oppimattomampi kansa, sitä helpompi heitä on hallita. Ne taas, jotka rahajärjestelmän logiikan ymmärtävät, ovat yleensä siinä määrin oman asemansa korruptoimia, ettei heillä ole mitään henkilökohtaista intressiä puuttua järjestelmän epäkohtiin.
"Ne harvat jotka ymmärtävät tämän järjestelmän, ovat joko niin kiinnostuneita sen tuotoista, tai niin riippuvaisia sen eduista, etteivät he vastusta sitä. Toisaalta taas ne suuret ihmismassat, jotka ovat kykenemättömiä ymmärtämään sitä suunnatonta etua jonka pääoma antaa, kestävät taakkansa valittamatta, ehkä jopa koskaan epäilemättä, että järjestelmä olisi heidän etujensa vastainen."
-- The Rothschild brothers of London writing to associates in New York, 1863 --
Pikainen vilkaisu ihmiskunnan historiaan osoittaa, ettei ihmismieli voi keksiä mitään niin järjetöntä arvojärjestelmää, etteikö loputonta miellyttämisen tarvetta tunteva ihminen voisi sopeutua noudattamaan sen sääntöjä. Siksi viranomaiset ja valtaeliitti, jotka määrittävät yhteiskunnan pelin hengen, muodostavat aina suurimman uhkan tavallisille ihmisille ja siksi heidän toimiaan tulisi myös tarkkailla erityisen suurella kriittisyydellä.
"Tietenkään ihmiset eivät halua sotaa. Mutta lopulta maan johtajat määräävät aina maan politiikasta ja ihmisten mukaan saaminen on aina todella yksinkertaista riippumatta siitä, onko kyseessä demokratia, fasistinen diktatuuri, parlamentarismi vai kommunistinen diktatuuri. Äänioikeutta tai ei, kansa saadaan lopulta aina tukemaan johtajiaan. Se on helppoa. Heille täytyy vain kertoa että heitä vastaan on hyökätty, julistaa sodan vastustajat epäisänmaallisiksi ja altistaa kansakunta suureen vaaraan."
-- Herman Göring - Nurembergin oikeudenkäynnissä --
Se mitä nykyihmisen voi olla mahdoton hyväksyä, on oma asemansa aivopesun uhrina. Kaikki kyllä tietävät, että kaikkina aikoina kaikki valtiojohtajat kaikissa maissa ovat manipuloineet kansalaisiaan, syöttäneet heille pelkoa ja saaneet heidät siten kävelemään lammaslaumana omaan tuhoonsa, ja että vasta myöhemmät polvet ovat päässet perille valheista kun vanhat arkistot on avattu. Mutta se kaikki on aina tapahtunut jossain kaukana menneisyydessä. Eihän sellaista nykyään voisi tapahtua. Vain vainoharhaisuuteen taipuvainen ihminen kyseenalaistaisi valtaeliitin rehellisyyden, eikö vain?
Vuonna 2009 globalisoituneen maailmamme kuumimmat puheenaiheet olivat terrorismin vastainen sota, talouslama, tappavaksi pandemiaksi julistettu sikainfluenssa ja ihmisen aikaansaama ilmastonmuutos. Mikä näistä muka perustuisi valtaeliitin keinotekoisesti synnyttämään uhkaan, jonka keinoin ihmiset saataisiin käyttäytymään halutulla tavalla?[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
