Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 54. Yksilötason korruptio. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 26. maaliskuuta 2010
54. Yksilötason korruptio
On tärkeä ymmärtää, ettei yksilötasolla ilmenevässä korruptoituneessa käytöksessä ole kyse yksittäisten ihmisten hyvyydestä tai pahuudesta. He ovat kaikki tavallisia ihmisiä, jotka vain toteuttavat tehtävää, johon järjestelmä heidät asemansa puitteissa velvoittaa. He ovat asemansa korruptoimia, niin kuin kaikki ihmiset rahajärjestelmän sisällä.
Jos olet saanut työpaikan asetehtaassa, olet tehtaan johtajan käskynalainen. Pitääksesi työpaikkasi ja ylläpitääksesi omaa ja perheesi hyvinvointia, joudut puhumaan tehtaan tuotteiden puolesta, vaikka todellisuudessa pitäisitkin koko aseteollisuutta äärimmäisen vastenmielisenä teollisuuden alana.
Myös asetehtaan johtaja noudattaa vain käskyjä. Myös hänellä on perhe ja henkilökohtaisia vastuita, jotka ovat suorassa suhteessa hänen asemaansa ja palkkaansa. Lisäksi hänen oma identiteettinsä on hyvin vahvasti riippuvainen hänen asemastaan. Ylläpitääkseen asemaansa, hänen on toimittava juuri niin kuin konsernin toimitusjohtaja käskee.
Konsernin toimitusjohtaja puolestaan on tilivelvollinen konsernin hallitukselle ja hallitus puolestaan osakkeenomistajille. Kun valtarakenteiden pyramidia kiivetään ylöspäin, törmätään lopulta aina laajaan kasvottomaan omistajaluokkaan, jonka kaikki vaatimukset konsernin hallituksen suuntaan lähtevät voiton maksimoinnin lähtökohdasta.
Ovatko osakkeiden omistajat sitten pohjimmiltaan kyltymättömän ahneita ja läpensä pahoja? Eivät tietenkään! Myös he ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka vain toimivat oman asemansa ja olemassa olevien pelisääntöjen puitteissa.
Mistä tässä kaikessa lopulta on kyse?
Kyse on rahajärjestelmästä. Kyse on mittavasta, ihmiskäytöstä kierouttavasta, järjestelmätason virheestä.
Elääkseen kelvollista elämää, ihmiset ovat pakotettuja noudattamaan sairaan järjestelmän pelisääntöjä. Ihminen joka näkee läpi koko kieroutuneen järjestelmän, eikä tahdo ottaa osaa niin kieroutuneeseen peliin, tuhoaa oman hyvinvointinsa edellytykset.
Jokaisella ihmisellä on nykyjärjestelmän puitteissa oltava jokin rahan lähde. Valtaosalla ihmisistä tämä rahan lähde on työ. Jotta ihmisillä olisi työtä, tarvitaan työpaikkoja. Niinpä kerran perustetulla asetehtaalla on ikuinen, sisältäpäin kumpuava tarve ylläpitää itse itseään - jos ei omistajien voitonmaksimoinnin vuoksi - niin sitten työntekijöiden hyvinvoinnin ja statuksen säilyttämisen takia.
Asetehdas, joka pyrkii toiminnallaan maksimoimaan omistajiensa voiton ja työntekijöidensä hyvinvoinnin, saa elinvoimansa turvattomasta ja pahasta maailmasta. Asetehtaan työntekijöiden pahin uhka olisi, että sodat ja pahuus loppuisivat maailmasta. Tietäisihän se välitöntä loppua sekä työntekijöiden, että omistajien hyvinvoinnille. Tätä kutsun rahajärjestelmän kierouttamaksi palkkiojärjestelmäksi. Tämä kieroutunut palkkiojärjestelmä ylläpitää samalla paitsi ongelmanratkaisukoneistoa, myös ongelmaratkaisukoneiston vaatimia ongelmia.
Jos tahdomme todella päästä eroon ihmisen kieroutuneesta käyttäytymisestä, ei siihen tepsi mikään muu keino, kuin koko kieroutuneen palkkiojärjestelmän lakkauttaminen.
Olitpa rivityöläinen, esimies tai omistaja, olet aina pakotettu pelaamaan samaa voitonmaksimointiin perustuvaa peliä. Jos et tekisi niin, menettäisit ennen pitkää työsi, asemasi ja omaisuutesi. Kaikki toimijat rahajärjestelmän sisällä pyrkivät aina maksimoimaan voittonsa. Kaikki ihmiset, jotka tätä peliä pelaavat, ovat lähtökohtaisesti korruptoituneita.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 53. Globaalin rahajärjestelmän kriisi ihmiskunnan yhdistäjänä. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia, mutta tässä sama materiaali varmemmin: http://dotsub.com/view/15872a88-fbfe-4b18-a47f-10e0ae06fa9f
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 25. maaliskuuta 2010
53. Globaalin rahajärjestelmän kriisi ihmiskunnan yhdistäjänä?
Rahajärjestelmän päällä toimiva yhteiskuntajärjestelmä - olipa se sitten fasismi, kommunismi tai kapitalismi - on lopulta vain yhden ja saman rahajärjestelmän eri muoto. Myöhempi historiankirjoitus ei tule tekemään suurta eroa näiden ideologioiden välille. Jo nyt voimme nähdä kapitalismin ja kommunismin täydellisen sekoittumisen Kiinan tapaisissa maissa. Kiina on jo löytänyt parhaan yhteiskuntajärjestelmän voiton maksimoinnin kannalta ja on vain ajan kysymys, koska muut maat seuraavat perässä. Rahajärjestelmä pakottaa lopulta kaikki yhteiskunnat samaan muottiin.
"Ei ole väliä onko kissa musta vai valkoinen kunhan se vain pyydystää hiiren."
-- Deng Xiao Ping, Kiinan markkinatalouteen ohjannut kommunistisen puolueen pääsihteeri --
Myös perinteisessä politiikassa puolueiden aatepohjalla on yhä vain vähemmän merkitystä. Kansankielessä ja -mielissä oikeiston vastakohta on vasemmisto, mutta käytännön politiikassa eroa ei voi havaita. Riippumatta eduskunnan ja hallituksen kokoonpanosta, yhteiskunnan suunnan määrää aina sen raha- ja talousjärjestelmä. Eduskuntalaitoksen tehtäväksi on jäänytkin lähinnä pelkkä puskurina toimiminen vihaisen kansan ja finanssimaailman etujen välissä.
Kaikki se kansalaisten viha ja aggressio, jonka kuuluisi kohdistua globaalia pankki- ja talousjärjestelmää kohtaan, kohdistuukin nyt poliittisiin päättäjiin. Kansalle tarjotaan vaikuttamisen mahdollisuus neljän vuoden välein pidettävien vaalien muodossa, mutta kävipä vaaleissa kuinka tahansa, todellisessa politiikassa mikään ei muutu. Niin kauan kun rahajärjestelmä on velkaperusteinen ja talousjärjestelmän perusta ikuisessa kiihtyvässä kasvussa ja kulutuksessa, asiat tulevat kulkemaan muuttumattomina eteenpäin omalla painollaan.
Korruptio ja vallan väärinkäyttö kuuluvat luonnollisena osana kaikkiin rahajärjestelmän päälle rakentuneisiin yhteiskuntajärjestelmiin. Valtaeliitin väärinkäytösten paljastaminen ja jahtaaminen ei johda koskaan pysyviin lopputuloksiin. Se on yhtä toivotonta kuin muurahaispesän hävittäminen yksittäisiä muurahaisia tallomalla. Jos otat yhden pois, voit olla varma, että kohta joku toinen kipittää tilalle ja ottaa tallatun muurahaisen paikan.
Suurin ongelma on, että rahajärjestelmä itsessään luo palkkiomekanismin kieroutuneelle käytökselle. Jos haluamme todella päästä eroon ongelmista, meidän tulee poistaa järjestelmästä kaikki ne mekanismit, jotka palkitsevat ihmisten ja instituutioiden kieroutunutta käytöstä.
Kaikki rahajärjestelmän sisällä tapahtuva aktivismi, perustuipa se kuinka kauniiseen ideologiaan tahansa, joutuu hengissä pysyäkseen lopulta aina rahajärjestelmän korruptoimaksi. Todellinen muutos voi tapahtua vain rahajärjestelmää muuttamalla. Pysyvä muutos vain rahajärjestelmä poistamalla.
Rahaan sisältyvät ongelmat on tiedetty jo kauan.
"Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä." (1. Tim. 6:6-10)
Mutta paremman maailman luomiseksi tarvitsemme enemmän kuin pelkän uskonvakaumuksen. Kenenkään ihmisen ei tule voida hyötyä toisen ihmisen pahoinvoinnista. Tämä ei ole uskonasia, eikä näin suurta kysymystä tule jättääkään uskontojen saati alati monimutkaisemmaksi ja sekavammaksi käyvien lakijärjestelmien varaan. Tämä on yhteiskuntasuunnittelutason ongelma ja sellaisena täysin ratkaistavissa älykkään yhteiskuntasuunnittelun keinoin.
Käytöstämme kierouttava rahajärjestelmä on kasvanut niin kiinteäksi osaksi arkielämäämme, ettemme osaa aktiivisesti enää edes etsiä rahalle vaihtoehtoja. On suorastaan turhauttavaa nähdä, kuinka poliittiset päättäjät etsivät vuodesta toiseen ratkaisuja ongelmiin lisääntyvän verotuksen, velkaantumisen ja lainsäädännön kautta. Tällä tavoin ei ongelmia ratkaista. Syöpäkasvaimen peittäminen laastarilla ei vie itse sairautta pois.
Rahajärjestelmän aiheuttamat lieveilmiöt ovat maailmanlaajuinen ongelma ja lienee välttämätön välivaihe globaalin järjestelmätason muutoksen tiellä. Maailmanlaajuisen velkaperusteisen rahajärjestelmän on kriisiydyttävä, ennen kuin ihmiset kaikkialla maailmassa voivat nähdä sille luonteenomaisen tasapainottomuuden ja järjettömyyden. Rahajärjestelmän kriisissä piilee paitsi valtava uhka, myös ennen näkemätön mahdollisuus.
Kun velkaperusteinen rahajärjestelmä lopulta romahtaa omaan mahdottomuuteensa, ihmiskunnan tulee päättää, korvatako keinotekoinen uskontojärjestelmä uudella keinotekoisella uskontojärjestelmällä, vai luodako tilalle jotain kokonaan uutta. Esimerkiksi jotain sellaista, jossa ihmiskunnan alati kasvavan hyvinvoinnin perusta lepää täydellisessä tasapainossa oman kotiplaneettansa kanssa.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 52. Korruptio ei säästä ketään. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 24. maaliskuuta 2010
52. Korruptio ei säästä ketään
Kaikki rahajärjestelmän sisällä toimivat instituutiot ovat luonteeltaan korruptoituneita. Myös rauhan ja rakkauden ilosanomaa levittävä kristillinen kirkko joutuu jatkuvasti sopeuttamaan oppejaan juuri sillä hetkellä yhteiskunnassa vallitseviin arvoihin.
Sota-aikana kirkko siunaa sotilaat, aseet ja vihollisiksi katsomiensa ihmisten verisen teurastuksen, kun taas rauhan aikana se keskittyy saarnaamaan rauhasta ja rakkaudesta, tehden siinä sivussa varsin tuottoisaa sijoitusbisnestä. Näin siitäkin huolimatta, että kirkonmiehet varsin hyvin tietävät Jeesuksen saarnanneen yksiselitteisesti nimenomaan tappamista ja mammonan palvontaa vastaan.
Siltä varalta, jos joku vielä epäilee, etteikö kirkkokin olisi mukana tässä korruptoituneen rahajärjestelmän synnyttämässä pelissä, katson asiakseni oikaista tämän virhekäsityksen.
Vuonna 2007 kirkon nettotulos nousi 92 miljoonaan euroon. Kirkon varallisuuden tasearvo oli noin kolme miljardia euroa, josta 800 miljoonaa euroa oli likvidejä kassavaroja. Käteistä löytyi 255 miljoonaa euroa, kun taas 542 miljoonaa euroa oli kiinni erilaissa osakkeissa, osuuksissa ja arvopapereissa.
Rahajärjestelmässä toimivalla instituutiolla voi olla erilaisia ideologioita, mutta lopulta vain yksi Jumala. Paradoksaalisesta kyllä, myös kirkko palvelee ensisijaisesti rahaa ja vasta sitten kristinuskon oppeja. Kumartaessaan talous- ja rahajärjestelmälle, kirkko pyllistää Jeesukselle ja raamatulle.
Nykyinen raha- ja talousjärjestelmämme ei ole kirkon vika. Mutta se, ettei kirkko itse tuo aktiivisesti tätä rahaan liittyvää kaksinaismoralismia esiin, vaan pikemminkin pyrkii sopeutumaan siihen ja jopa hyötymään siitä, se on yksin kirkon oma valinta.
On eri asia taipua hampaat irvessä ja suurella vastenmielisyydellä välttämättömän pahan edessä, kuin sulautua sen osaksi ilman vastarintaa. Ihmiset kyllä aistivat tekopyhyyden. Harva kirkosta eronnut ihminen vastustaa kristinuskon oppia ja perussanomaa. Sen sijaan heillä voi olla paljonkin sanottavaa kirkko-instituutiosta itsestään.
Eikö Jeesus itse hyökännyt juuri köyhiä sortavan eliitin taloudellisia etuja ja yhteiskunnallista valta-asemaa ylläpitävää temppelilaitosta vastaan? Eikö nimenomaan kirkon tulisi taistella rahajärjestelmän epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja taipua vasta pakon edessä, jos silloinkaan?
Tietysti tämä kaikki kuulostaa kovin epämuodikkaalta. Sen sijaan kirkon palkkaamat konsultit ja mainostoimistot ovat muokanneet kirkosta seksikkään, nuorekkaan ja trendikkään taivaaseenmenomestan ja päättäneet siksi säilyttää hyvät välit myös finanssimaailmaan. Kuka tietää, ehkä kirkkokin vielä jonain päivä hakee itselleen pankkitoimilupaa ja lanseeraa oman bonuskorttijärjestelmän. Onhan kaikki mitä tapahtuu vain osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Kohtalonusko vapauttaa vastuusta.
Jeesus itse puhui varsin selvästi tappamista, rikkauksien haalimista ja koron kiskontaa vastaan, mutta ajan saatossa kaikki nämä tärkeät arvot ja aatteet ovat kerta toisensa jälkeen saaneet väistyä rahan vallan edessä. Säilyäkseen rahajärjestelmän puristuksessa, kaikkien rahajärjestelmän sisällä toimivien instituutioiden on mukautettava sanomansa rahajärjestelmän vaatimusten mukaisiksi - täysin riippumatta niiden alkuperäisestä ideologiasta.
Eivät ihmiset näiden instituutioiden sisällä pahoja ole niin tehdessään. Rahalla vain on ominaisuus korruptoida aina ja kaiken. Pysyäkseen mukana pelissä, kaikkien peliin osallistujien on omaksuttava pelin henki ja elettävä sitä mukaillen.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 51. Instituutioiden korruptio. Jani Laasosen blogissa jälleen lisämateriaalia.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]tiistaina 23. maaliskuuta 2010
51. Instituutioiden korruptio
Korkeasta elintasostaan ja törsäilevästä elämäntavastaan syyllisyyttä poteva ihminen saattaa lahjoittaa rahojaan ilmastonmuutosta, luonnon tuhoutumista tai ihmisoikeusloukkauksia vastaan taisteleville järjestöille ja lunastaa sitä kautta itselleen puhtaan omatunnon.
Vaikka nämä järjestöt päällisin puolin puhuvatkin hyvistä ja tärkeistä asioista, eivät ne todellisuudessa pysty, tai edes pyri muuttamaan maailmaa, sillä ne eivät vaadi minkäänlaista muutosta siihen mekanismiin, josta ongelmat alunperin saavat alkunsa. Päin vastoin, nämä järjestöt toimivat aina itsekin rahajärjestelmän sisällä. Mitä suuremmaksi ne kasvavat, sitä enemmän ihmisiä ne palkkaavat ja sitä tärkeämmäksi oman aseman ylläpitäminen niille muodostuu.
Rahajärjestelmän sisällä toimiva hyväntekeväisyysjärjestö tarvitsee kannattajia. Niinpä maailman epäoikeudenmukaisuus tuotteistetaan, sillä mainostetaan ja sillä markkinoidaan. Tehdään kohderyhmäanalyysejä ja markkinointitutkimuksia. Palkataan projektipäälliköitä ja kontrollereita. Laaditaan meno- ja tuloarvioita, neuvotellaan rahoituksesta ja solmitaan kontakteja liikemiehiin ja poliitikkoihin.
Ennemmin tai myöhemmin mikä tahansa vilpittömästä tarkoitusperästä alkunsa saanut ihmisoikeus-, eläinoikeus tai ympäristöliike muuttuu lopulta täysipäiväiseksi liiketoiminnaksi. Liiketoiminnaksi, joka paradoksaalisesti saa kaiken elinvoimansa ihmisten, eläinten ja ympäristön kärsimyksistä. Niinpä jokainen järjestelmään syntynyt instituutio on kuin järjestelmä itse pienoiskoossa.
Instituutioiden elämänveri syntyy ongelmista. Koska instituutioiden tärkein tehtävä on ylläpitää itseään, instituutiot ovat taipuvaisia ylläpitämään myös ongelmia. Tämä tekee instituutioista itsestään ongelman.
Instituutiot vetävät puoleensa ja synnyttävät ihanteellisen kasvu- ja lisääntymisalustan epäsosiaalista persoonallisuushäiriöitä poteville ihmisille. Instituutioiden huipulle kiipeävät usein ihmiset, joille tyypillisiä piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys, mutta joilta samalla puuttuu kyky tuntea häpeää, katumusta tai empatiaa. Lääketieteessä tunneköyhiä, itsekeskeisiä ja epäluotettavia ihmisiä nimitetään psykopaateiksi.
Altruistisissa metsästäjäkeräilijä yhteisöissä psykopaatteja ei arvostettu. Sen sijaan kilpailuun, juonitteluun ja mielen manipulaatioon perustuvassa instituutioiden maailmassa psykopaatteja löytää lähes poikkeuksetta jokaiselta yhteiskunnan johtopaikalta. Egoistisen ja tasapainottoman mielen sairaudesta on tullut pääsylippu egoistisen ja tasapainottoman yhteiskunnan kärkipaikoille. Sairas yhteiskunta nostaa esiin sairaita yksilöitä
Kuinka määrittelisit yhdellä sanalla sanan instituutio?
- Parasiitti.
Kuinka määrittelisit yhdellä sanalla maailman ilman instituutioita?
- Paratiisi.
Mitä siis kävisikään, jos maailmasta loppuisivat ongelmat ja kaikki instituutioiden työllistämät ihmiset joutuisivat työttömiksi? Ainakin toistaiseksi tämä huoli on aiheeton, sillä niin kauan kun rahajärjestelmä toimii ja voi hyvin, se synnyttää luontaisen palkkiojärjestelmän niille ihmisille, jotka onnistuvat luomaan, pitkittämään ja ylläpitämään ongelmia. Mekanismi on sisäänrakennettuna järjestelmään. Mekanismi, joka saa elinvoimansa ongelmista.
Ympäristön tuho, nälänhätä ja ylipäänsä kaikki ihmisen kieroutunut käytös on joko suoraan tai välillisesti seurausta ihmisten kieroutunutta käytöstä tukevasta palkkiojärjestelmästä, jota kutsumme talous- ja rahajärjestelmäksi. Niin kauan kun ympäristö- tai ihmisoikeusjärjestöt kieltäytyvät näkemästä tätä tosiasiaa, he ovat vain osa korruptoitunutta järjestelmää, eivätkä voi koskaan saavuttaa toimillaan pysyvää käännettä kohti parempaa maailmaa.
Tämä ihmisten huonoon omatuntoon perustuva teollisuus on nykyajan anekauppaa ja se työllistää maailmanlaajuisesti miljoonia ihmisiä. Jos maailmasta häviäisivät ongelmat, miljoonat ihmiset jäisivät työttömiksi ja organisaatioiden huipulle kiivenneet maailmanparantajat menettäisivät palkkansa lisäksi sosiaalisen statuksensa. Niinpä kaikki kerran syntynsä saaneet instituutiot pyrkivät rahajärjestelmän puitteissa aina vähintään säilyttämään oman asemansa - keinoja kaihtamatta.
Tuskin on epäilystäkään, etteikö esimerkiksi Al Gore tuhansine kannattajineen toivoisi salaa ennustamansa globaalin ilmastokatastrofin toteutumista. Juuri tämä itsensä ylläpitämisen tarve tekee kaikista rahajärjestelmässä toimivista instituutioista jo syntyhetkellään korruptoituneita.
"Jos jotain voisin toivoa, niin haluaisin ilmastonmuutoksen toteutuvan, jotta tiede voitaisiin osoittaa oikeaksi, seurauksista riippumatta!"
-- Ote CRU:n johtavan (sittemmin syrjäytetyn) ilmastotutkijan, professori Phil Jonesin sähköpostista 5.7.2005 --
Ainoa tapa ylläpitää keinotekoista rahainstituutiota siten, ettei se voitonhimossaan repisi ihmisiä kappaleiksi, on synnyttää sille vastapainoksi yhtälailla keinotekoinen lainsäädäntö, mikä puolestaan synnyttää tarpeen kolmannelle instituutiolle - politiikalle. Yhteistä kaikille ihmisten synnyttämille ja ylläpitämille instituutioille on niiden keinotekoisuus ja tapa oikeuttaa olemassaolonsa ihmisten ongelmien kautta.
Jos ongelmat katoaisivat, valtaosa näistä instituutioista menettäisi olemassaolon tarkoituksensa. Pitkittämällä ja ylläpitämällä ongelmia, poliitikot ja virkamiehet pitkittävät ja ylläpitävät omia työpaikkojaan ja siten omaa hyvinvointiaan.
Tämä on rahajärjestelmän luontainen ja sisäsyntyinen, ihmiskäytöstä vaikeasti kierouttava palkkiojärjestelmä. Ylläpitämällä rahajärjestelmää - kaikkien ongelmageneraattoreiden äitiä - yhteiskunta tulee jatkossakin tarvitsemaan uusia rajoituksia, lakeja, sääntöjä ja normeja, sekä tietysti myös poliitikkoja ja virkamiehiä näitä lisääntyviä rajoituksia säätämään. Jos joku viranomainen sattuisi vahingossa ratkaisemaan lopullisesti jonkin ongelman, tekisi hän samalla itsensä tarpeettomaksi. Rahajärjestelmän luontainen palkkiomekanismi ei palkitse niinkään ongelman ratkaisijoita, kuin ongelmien ylläpitäjiä.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 50. Ihmiskunnan massahypnoosi. Jani Laasosen blogissa jälleen erittäin hyvää lisämateriaalia, käykää katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]maanantaina 22. maaliskuuta 2010
50. Ihmiskunnan massahypnoosi
Rahaa ja ikuiseen talouskasvuun perustuvaa talousjärjestelmää ei voida selittää järjellä. Mitään, mikä on niin selkeällä tavalla epätasapainossa ja ristiriidassa reaalimaailman tosiasioiden ja ihmisluonteen luontaisten palkkiomekanismien kanssa, ei voida selittää järjellä. Mistä tässä kaikessa sitten on kyse? Kuinka valtaosa ihmisistä on saatu omaksumaan itselleen ja ympäristölleen niin selkeällä tavalla haitallinen järjestelmä?
Kun ihminen nukkuu ja näkee unta, on hän yleensä kykenemätön arvioimaan omaa tilaansa. Unitilassa oleva ihminen ei itse tiedosta omaa harhaansa. Jälkikäteen tarkasteltuna unimaailma kyllä näyttäytyy hullunkurisena, mutta tämän uneksija voi ymmärtää vasta herättyään. Unessa kaikki sen sijaan tuntuu todelliselta ja järkevältä.
Unessa ihminen saattaa nähdä itsensä vaikkapa poskipussinsa täyteen ahtaneena, ikuisesti kiihtyvää oravanpyörää polkevana hamsterina, eikä osaa nähdä tilanteessa mitään kummallista. Selkeimpinä hetkinään hän saattaa hetkellisesti kyseenalaistaa oman valvetilansa ja kysyä itseltään; olenko lainkaan valveilla tai onko tässä mitään järkeä? Mutta kun hän sitten tapaa muita hamstereita, jotka myös polkevat omaa oravanpyöräänsä otsa rypyssä poskipussit pullollaan tavaraa, tai kun hän katsoo televisiota ja näkee lisää tärkeän näköisiä hamstereita puhumassa posket pullollaan, vakavin ilmein ja otsa rypyssä oravanpyörän polkemisen tärkeydestä, hamsteri unohtaa omat epäilyksensä. Illuusio on niin todellinen, että se omien mekanismiensa kautta ruokkii itse itseään. Lopulta siitä tulee todellisuutta.
Kuinka tällaiseen kollektiiviseen unitilaan ollaan sitten päädytty? Missä vaiheessa ihmiset irrotetaan reaalimaailmasta ja nukutetaan irrationaaliseen, epätasapainoiseen ja tuhoisaan kuplatodellisuuteen?
Mitään yksittäistä selkeää hetkeä ei voida määrittää. Kaikki se tapahtuu nykymaailmassa aivan huomaamatta. Sairastunut yhteiskunta tuottaa sairastuneita kansalaisia. Tehokkaimpana yksittäisenä ajatus- ja arvomaailman muokkaajana toimii valtio-instituution ylläpitämä, kaikille lapsille pakollinen peruskoulujärjestelmä, joka tehtävä on valmistaa oppilaat osaksi järjestelmää - olipa se sitten mikä hyvänsä. Siinä mielessä kaikki koulutus on tietynlaista hypnoosia ja suggerointia. Mutta myös ihmistä ympäröivä kulttuuri vaikuttaa voimakkaasti hänen ajatusmaailmaansa.
Kun ihminen käynnistää television, hän altistaa itsensä ohjelmoinnille. Ohjelmointiprosessi toimii sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla. Siinä missä mainosteollisuus pyrkii synnyttämään kuluttajien mieliin uusia tarpeita ja haluja, uutiset puolestaan pyrkivät ylläpitämään ja säilyttämään jo ennalta omaksuttuja arvoja ja asenteita.
Televisiolähetykset ovat eräänlaista ihmisohjelmointia. Televisiolähetyksiä osuvasti myös nimitetään ohjelmiksi. Kun lapsille näytetään väkivaltaviihdettä, heihin ohjelmoidaan väkivaltaa. Kun lapset lopettavat ohjelman katselun ja menevät pihalle leikkimään, leikit koskettelevat televisiossa nähtyjä tilanteita. Ohjelmien kautta ihmisiin ohjelmoidaan tietoisesti tai tiedostamattaan haluttu arvojärjestelmä, jota he sitten ryhtyvät tietoisesti tai tiedostamattaan toteuttamaan. Lapset ovat ohjelmoinnille kaikista alttiimpia. Mutta myös aikuiset ovat monelta osin täysin vastustuskyvyttömiä television tarjonnalle. Heidän heikoin lenkkinsä ovat uutislähetykset.
Valtiollisen TV-kanavan uutiset ovat monelle aikuiselle - etenkin varttuneemmalle väelle - kaiken todellisen tiedon lähde. Kaikki perustuu luottamukseen, joka on ohjelmoitu syvälle näiden ihmisten psyykkeeseen jo lapsuus- ja nuoruusiässä ja joka on ajan saatossa muodostunut osaksi ihmisten identiteettiä. Tällöin TV-uutisten sisällön kyseenalaistaminen voi olla suora loukkaus henkilöä itseään kohtaan.
Televisiossa tiedon luotettavuus personoituu vuosikymmeniä työtään tehneisiin, luotettaviin uutisankkureihin. Tämä sama luottamusta herättävä isä- tai äitihahmo on ilmestynyt olohuoneisiimme jo vuosien ajan joka ilta puoli yhdeksältä. Hän katsoo suoraan silmiin ja kertoo totuuden. Kansa uskoo, koska tahtoo uskoa.
Hypnoosi on vuorovaikutussuhde, jonka perustana on hypnoosiin alistuvan ihmisen luottamus, kunnioitus ja halukkuus yhteistyöhön hypnotisoijansa kanssa. Ilman luottamusta hypnotisointi ja edelleen ihmisten suggerointi ei voisi olla mahdollista.
Luottamus, kunnioitus ja yhteistyöhalukkuus juurrutetaan kansalaisiin jo lapsina. Varhaisessa vaiheessa synnytetty luottamus valtioon säilyy läpi elämän. Tämän luottamuksen varassa ihmiset toimivat juuri kuten heidän halutaan toimivan.
Suggestio on suostutteleva ehdotus, vakuutus tai väite, joka ei joudu mielen kriittisen pohdinnan kohteeksi vaan hyväksytään sellaisenaan. Velkaperusteinen rahajärjestelmämme perustuu juuri tällaiseen kyseenalaistamattomaan suggestioon. Samaan sarjaan menevät myös ikuisesti kiihtyvän talouskasvun ideologia ja pankkijärjestelmän oikeutus. Näitä käytännön tosiasioita ei tarvitse perustella kansalle, vaan ne tulee ottaa annettuina. Koska raha-, pankki- ja talousjärjestelmämme ovat keskeinen osa valtioinstituutiota, eivätkä sellaisenaan kestä kriittistä pohdiskelua, kaikki ne yksinkertaisesti ohitetaan valtakunnan median uutisoinnissa. Siksi systeemikriisi kantautuu kansalaisten korviin aina epäsuorasti.
Kaikki olemme nähneet televisiossa, kuinka hypnotisoitu ihminen voidaan suggeroida pitämään sipulia omenana ja syömään siten raa´an sipulin suurella ruokahalulla. Asiat, jotka suggeroiduista ihmisistä saattavat vaikuttaa täysin loogisilta ja järkeviltä, näyttäytyvät reaalimaailmassa elävän ihmisen silmin hullunkurisilta ja suorastaan järjettömiltä.
Kuinka sitten herätä tästä kollektiivisen massahypnoosin tilasta? Sillä hetkellä kun ihminen kyseenalaistaa oman valvetilansa, hän on ottanut ensimmäisen askeleen kohti heräämistä. Instituutioiden olemassaolo on riippuvainen kansalaisten halusta tulla hallituksi. Vasta kun instituutio kyseenalaistetaan, voi sen ylläpitämä lumous alkaa murentua ja ihmisen heräämisprosessi käynnistyä.
Sairaassa yhteiskunnassa yksilön rohkeus ei ilmene valtavirran myötäilemisenä. Todellinen rohkeus on ihmiskunnan ajattomien totuuksien rauhanomaista mutta äänekästä puolustamista ajan hengestä, aatesuuntauksista tai ideologioista riippumatta. Ilman ymmärrystä ikuisista ja ajattomista totuuksista, ihminen ei voi suojella itseään ajautumasta vääristyneiden arvojärjestelmien vaikutusten alaisuuteen. Sen sijaan ajattoman totuuden ytimen oivaltanut ihminen on kaikkina aikoina immuuni kaikille kieroutuneille ajan hengen ilmiöille, eikä hän tarvitse matkallaan muuta opastajaa, gurua tai johdattajaa kuin sisältään löytyvän omatuntonsa.
Järki ilman sielua seilaa tuuliajolla kuin laiva ilman kompassia. Valitettavasti ihmisten keinotekoiset ja korruptoituneet uskonto-instituutiot ovat valjastaneet tämän ihmisen luontaisen pyrkimyksen kohti ajatonta viisautta omien valtamekanismiensa alaisuuteen ja hyväksikäyttäneet tätä taipumusta armottomasti.
Kaikki ihmisten luomat instituutiot ovat syntyhetkestään alkaen läpikorruptoituneita ja siksi kaikkiin instituutioihin tulee suhtautua lähtökohtaisen epäilevästi.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 49. Ikuisen kiihtyvän kasvun paradoksi.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]sunnuntaina 21. maaliskuuta 2010
49. Ikuisen kiihtyvän kasvun paradoksi
Kun maailmantalous kasvaa kolmena peräkkäisenä vuonna tasaisessa sarjassa vaikkapa 1%, 1% ja 1%, siitä syntyvä graafinen esitys ei ole kulmakertoimeton suora viiva, kuten mediassa usein annetaan ymmärtää. Sen sijaan kiipeämme yhä vain korkeammalle jo vuosisatoja eksponentiaalisesti kasvaneella käyrällä. Samalla tavoin myös inflaatio kasvaa kiihtyvästi, joten rahan arvo on alati kiihtyvässä syöksyssä.
Talouskasvun, kulutuksen ja inflaation kuvaaminen tasaisena on median luoma keino, jolla ylläpidetään mielikuvaa vakaudesta, vaikka talousjärjestelmämme on todellisuudessa kaikkea muuta kuin vakaa. Todellisuuden esittäminen totuudenmukaisesti eksponentiaalisena, kiihtyvästi kasvavana käyränä, voisi näyttää yleisön silmiin liian hurjalta. Se voisi aiheuttaa laajaa järjestelmän kestävyyden kyseenalaistamista, niin kuin ehdottomasti tulisikin tapahtua.
"Ihmiskunnan suurin vajavaisuus on kykenemättömyytemme ymmärtää eksponentiaalinen funktio."
-- Albert A. Bartlett, fyysikko --
Nykyisenkaltainen talousjärjestelmämme vaatii ikuista, alati lakkaamatonta kasvua pysyäkseen hengissä. Ikuinen kasvu ei kuitenkaan voi olla mahdollista rajallisten resurssien maailmassa. Asiasta ei synny edes keskustelua tiedemaailmassa - niin itsestään selvästä asiasta on kyse. Silti mikään ei muutu, sillä se mitä lopulta vaadittaisiin, olisi koko raha- ja talousjärjestelmän kyseenalaistaminen. Tätä pidetään yleisesti kuitenkin täysin mahdottomana ajatuksena. Valitettavasti se on lopulta kuitenkin ainoa todellinen vaihtoehto, mikäli tavoitteenamme on aidosti kestävä ja elinkelpoinen ympäristö, sekä kestävälle pohjalle rakennettu ihmiskunnan hyvinvointi. Kaikki muu kuin tasapaino on utopiaa.
"Hänen, joka väittää eksponentiaalisen kasvun voivan olla ikuista rajallisessa maailmassa, täytyy olla joko hullu tai ekonomisti"
-- Kenneth Boulding, ekonomi -- [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 48. Ihmisistä eläimiä. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia(tosin englanniksi = Free your mind).
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]lauantaina 20. maaliskuuta 2010
48. Ihmisistä eläimiä
Kilpailuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää puolustetaan usein luonnollisena muun muassa siitä syystä, että myös eläimet ovat luonnossa jatkuvassa eloonjäämiskamppailussa keskenään. Perustelu on siinä mielessä osuva, että ihmisten tavoin myös eläimet elävät jatkuvassa niukkuudessa. Mutta siinä missä eläinten niukkuus on luonnollista, ihmisten niukkuus on nykyteknologian maailmassa täysin keinotekoista ja tarkoituksellisesti aiheutettua - ainakin vielä toistaiseksi.
Elämme niukkuudessa vain ylläpitämämme rahajärjestelmän vuoksi. Meillä on käytössämme kaikki tieteellinen edistys ja teknologia, jolla voisimme vapauttaa itsemme näistä niukkuuden kahleista. Meidän ei tarvitsisi elää kuin eläimet.
Hitlerin, Stalinin tai Maon rikokset ihmiskuntaa vastaan ovat pieniä tihutöitä sen rinnalla, mitä velkaan perustuva rahatalous ja siitä väistämättä seuraava keinotekoisesti aiheutettu köyhyys, puute ja eriarvoisuus aiheuttavat maailmassa joka päivä.
Nykyjärjestelmä on saanut uskoteltua ihmisille, että lukuisat toisiaan vastaan kilpailevat, keskenään vihamieliset ryhmittyvät, muodostaisivat pohjan hyvinvoinnille ja tasapainoiselle yhteiskunnalle. Että jatkuvan kilpailun, ahneuden ja itsekkyyden kautta jotenkin kummallisesti maksimoisimme samalla oman hyvinvointimme.
Kilpailu tuottaa vain harvoja voittajia ja lukuisia häviäjiä, ylläpitäen ihmisten välisiä jännitteitä ja epätasa-arvoa.
Jos kilpailun tarve on ihmisille välttämätöntä, tämä tarve voidaan saada tyydytetyksi muutenkin, esimerkiksi erilaisten urheilulajien muodossa. Mutta se, että vaihdon välineestä itsestään luodaan niukka resurssi, joka synnyttää keinotekoisen eloonjäämistaistelun välttämättömyyshyödykkeistä sillä seurauksella, että kymmenet tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään tai aliravitsemuksesta johtuviin sairauksiin - se on pelkästään primitiivistä ja brutaalia.
Järjestelmä tässä muodossaan ei hyödytä ketään, ei edes vallassa olevaa eliittiä, vaikka he virheellisesti saattavat toisin uskoakin. Myös he ovat tietämättään saman järjestelmän uhreja. Niin kauan kun kaduilla kulkee sairaan järjestelmän alistamia ja nöyryyttämiä ihmisiä, ei kukaan ole turvassa - ei edes valtaeliitti itse.
"Älkää vihatko alistajianne. Myös heidät tulee vapauttaa, aivan kuten sinutkin"
-- Mahatma Gandhi -- [/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 47. Instituutioiden ongelma. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia(tosin englanniksi).
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]perjantaina 19. maaliskuuta 2010
47. Instituutioiden ongelma
"Ahneus ja kilpailu eivät ole kiinteä osa ihmisluonnetta... Ahneus ja pelko synnytetään ja niitä ylläpidetään niukkuutta luovan rahajärjestelmän avulla... Me voimme tuottaa enemmän kuin tarpeeksi ruokaa kaikille...mutta liikkeellä ei selvästikään ole riittävästi rahaa maksaa sitä kaikkea. Niukkuus on sisäänrakennettuina kansallisiin rahajärjestelmiimme. Itse asiassa, keskuspankkien työ on luoda ja ylläpitää valuutan niukkuutta. Tämän suora seuraus on, että joudumme jatkuvasti taistelemaan toinen toisiamme vastaan pysyäksemme hengissä."
-- Bernard Lietar - Euroopan Unionin rahajärjestelmän suunnittelija --
Rahajärjestelmä ruokkii ahneutta ja pahuutta. Ihmiset jotka väittävät ihmisen olevan luontaisesti ahne ja paha, viittaavat niin sanoessaan ihmiskunnan kirjoitettuun historiaan muistamatta samalla, että koko kirjoitettu ihmiskunnan historia on itse asiassa rahan historiaa.
Raha on kaikkina aikoina tarjonnut palkinnon ihmisten kieroutuneelle käytökselle. Taloustiede on uskonto siinä missä mikä tahansa uskonto. Esimerkiksi kristinuskoon verrattuna taloususkonto ylläpitää itseään täysin samankaltaisin olettamuksiin perustaen - vieläpä toinen toistaan tukien. Siinä missä kristityt lähtevät olettamuksesta, että ihminen on luontaisesti syntinen ja paha, taloustieteilijät puolestaan perustavat oppirakennelmansa ihmisen ahneuden varaan.
Taloustieteilijän mukaan luontaisesti ahneelle ihmiselle ainoa oikea resurssienhallintajärjestelmä on ahneuteen perustuva markkinatalous. Löytääkseen pelastuksen syntiselle sielulleen, luontaisesti ahneen ja pahan ihmisen tulee kääntyä kirkon puoleen. Valtio puolestaan tukee omalta osaltaan sekä kirkkoa että pankki- ja rahajärjestelmää. Raha, kirkko ja valtio ovat kaikkina aikoina muodostaneet valtaeliitin pyhän kolmiyhteyden, saaden aikaan mitä hirvittävämpiä inhimillisiä katastrofeja.
Uskonto-instituutioiden läksyt opittiin Euroopassa pimeän keskiajan ja ristiretkien muodossa. 1900-luku puolestaan keskittyi oppitunteihin valtio-instituutioiden rikoksista. Nyt parhaillaan olemme saamassa perusteellista oppituntia raha-instituutiolta. Ehkäpä juuri tämä kolmivaiheisen koulutusohjelma valmistaa ihmiskuntaa kohti kokonaan uutta yhteiskunta- ja arvojärjestelmää?
Se mikä kaikille näille keinotekoisille instituutioille on luonteenomaista, on ihmisten ongelmakäyttäytymiseen sopeutuminen ja niiden varaan rakentaminen. Ongelmalähtöinen yhteiskuntajärjestelmä saa ravintonsa ihmisten pahoinvoinnista. Niin poliitikot, kirkonmiehet kuin pankkiiritkin hyötyvät ihmisten ongelmista. Kaikki nämä instituutiot rakentuvat ongelmien varaan. Ilman ongelmia ei olisi tarvetta instituutioille. Siksi kieroutuneen ihmiskäytöksen todellisia syitä ei tahdota ryhtyä etsimään, eikä ongelmien aiheuttajia poistamaan, sillä samalla syötäisiin perustaa instituutioiden itsensä alta. Nämä instituutiot perustavat olemassaolon oikeutuksensa ihmisolennon luontaiseen pahuuteen ja ahneuteen. Ja päällisin puolin kaikki todella näyttää myös pitävän paikkansa, sillä pahuuteen ja ahneuteen perustuvassa yhteiskunnassa ihmisen todella täytyy olla paha ja ahne selvitäkseen. Näin instituutiot ylläpitävät itse itseään.
Kuten on tullut jo todettua, koko rahajärjestelmä perustuu rahan keinotekoisesti synnytettyyn niukkuuteen, mikä itsessään aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia. Kirkonmiesten ja taloustieteilijöiden on helpompi ylläpitää kansan käsitystä ihmisen luontaisesta ahneudesta ja pahuudesta, kuin tehdä itsensä työttömäksi nostamalla esiin rahan todelliselle luonteelle tyypilliset ongelmat ja ryhtyä vaatimaan instituutioiden lakkauttamista. Siksi todellinen muutos on tuleva perinteisten instituutioiden ulkopuolelta. Oman asemansa korruptoima valtaeliitti ei tule meitä koskaan pelastamaan.
Suunniteltaessa ihmiskunnan resurssienhallintajärjestelmää, valtaeliitillä on vuosituhansien ajan ollut tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Kyse on aina ollut resursseista ja resurssien puitteissa pelin henki on aina perustunut joko pahuuden tai ahneuden varaan. Suuri kysymys onkin siis aina ollut; leikitäänkö sotaa vai rahajärjestelmää? Molemmat näistä järjestelmistä taistelevat ihmisen luontaisia palkkiomekanismeja vastaan ja ovat perusluonteeltaan yhtä keinotekoisia, primitiivisiä ja ihmisvihamielisiä.
Talousoppinut voi joululahjoja ostaessaan miettiä hiljaa mielessään, kumpi mahtaa antaa hänelle itselleen paremman henkisen hyvinvoinnin - antaminen vai ahnehtiminen?
Kumpi lopulta onkaan palkitsevampaa, hyvän vai pahan olon tuottaminen? Uskallan väittää, että ihmisen luontaiset palkkiojärjestelmät tukevat anteliaisuutta ja hyvyyttä. Hyvää tekevä ihminen saa välittömän palkinnon henkisen hyvinvoinnin muodossa, mutta erilaisten nykymaailmaan pesiytyneiden vääristyneiden ja keinotekoisten arvojärjestelmien seurauksena ihmiset ovat jatkuvasti pakotettuja kieroutuneeseen käytökseen. Kieroutunut käytös puolestaan johtaa henkiseen pahaan oloon, stressiin, masentumiseen ja edelleen muihin ongelmiin, kuten päihteiden käyttöön jne.
Pahuus ei ole ihmiselle yhtään sen luonnollisempaa kuin ahneuskaan. Ei, vaikka papit ja talousteologit niin väittäisivätkin. Jos pahuus olisi luonnollista, sodasta kotiutuneet veteraanit tuskin masentuisivat, heräilisivät yöllä painajaisiin tai tekisivät keskimääräistä enemmän itsemurhia. Jos talousoppineiden ja pappien väitteet ihmisten luontaisesta ahneudesta ja pahuudesta pitäisivät paikkansa, tappamisen ja ahnehtimisen tulisi tuottaa ihmisille syvää mielenrauhaa ja ylitsepursuavaa onnea. Nälkään kuolevien lasten tukahtuneen itkun ja tuskissaan kituvien, kuolevien ihmisten tulisi tuottaa sivusta seuraajille aitoa iloa, hyvää mieltä ja onnen tunnetta.
Kaikki me sisimmissämme tiedämme, ettei tämä ole totta. Ihminen ei ole luontaisesti paha eikä ahne. Sen sijaan jokaisessa ihmisessä on sisäsyntyinen palo kohti suurempaa luovuutta, suurempaa tietoa, suurempaa älykkyyttä, suurempaa kauneutta, suurempaa totuutta ja suurempaa rakkautta. Jos ihminen toimii näitä arvoja vastaan, hän tekee niin joko kieroutuneen palkkiojärjestelmän puitteissa tai sitten hän on todennäköisesti joutunut itse kokemaan vääryyttä omassa elämässään. Kieroutunut yhteiskunta tuottaa kieroutuneita kansalaisia.
Pahuus, kieroutuneisuus ja korruptio ei ole yksittäisissä ihmisissä. Se on sisällä instituutioissa, jotka synnyttävät palkkiojärjestelmän tukemaan vääristynyttä käytöstä. Olemme ympäristömme muovaamia. Järjestelmässä, jossa toisten ihmisen kärsimys ja puute näkyvät suoraan toisten ihmisen hyvinvointina, ei ole sijaa empatialle. Mikään ei maailmassa muuttuisi, vaikka kaikki politiikan ja finanssimaailman vaikuttajat vaihdettaisiin uusiin, niin kauan, kun peli itsessään säilyisi muuttumattomana. Kun yksi ihminen otettaisiin pois, nousisi joku toinen välittömästi hänen tilalleen. Tarvitsemme järjestelmätason muutoksen. Voittoon perustuva talousjärjestelmä maksimoi aina lähtökohtaisesti vain voiton. Ihmisten hyvinvointi syntyy tämän prosessin sivutuotteena, jos syntyy lainkaan.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 46. Peak oil - öljytuotannon huippu. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia, joten nyt on aika käydä katsomassa.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]torstaina 18. maaliskuuta 2010
46. Peak oil - öljytuotannon huippu
Maaöljy on teollisen maailman ylivoimaisesti tärkein yksittäinen uusiutumaton luonnonresurssi, joka näyttelee merkittävää osaa lähes kaikessa nyky-yhteiskunnan teollisessa tuotannossa. Öljyä käytetään suoraan joko teollisen tuotannon energianlähteenä, osana tuotantoprosessia tai ainesosana teollisen tuotannon lopputuotteissa (esimerkiksi muoveissa).
Fossiilisena hiilivetynä öljy on ehtyvä luonnonvara. Öljy on syntynyt maapallolle miljoonia vuosia sitten maankuoren alle joutuneesta orgaanisesta materiasta, joka valtavan kuumuuden ja paineen alaisuudessa kehittyi ajan saatossa öljyksi ja maakaasuksi.
Öljy on merkittävässä osassa lähes kaikkia nyky-yhteiskunnassa itsestään selvyytenä pidettyjä kulutustuotteita aina hammastahnasta muovikasseihin. Myös kaikki nykyajan ruuantuotanto, liikenne ja yhteiskunnan infrastruktuuri ovat täysin riippuvaisia öljystä. Öljy on ajan saatossa muodostunut jokaisen teollisen yhteiskunnan tärkeimmäksi tukipilariksi.
Öljyriippuvaisuutemme kokonaisvaltaisuutta on vaikea käsittää. Siinä vaiheessa, kun öljyn tuotannon maksimi on ohitettu, ja öljy muuttuu yhä niukemmaksi resurssiksi, kallistuu yhteiskunnassamme moni muukin asia, kuin pelkkä bensiini.
Jos käyttämämme hyödykkeet eivät ole suoraan tehty öljystä, on öljyä suurella todennäköisyydellä käytetty ainakin tuotannon jossain vaiheessa.
Ehkä merkittävimpänä öljyintensiivisenä teollisuuden alana, jota harvoin osataan yhdistää öljyn kulutukseen, on maatalous ja ruuan tuotanto. Maaseudun työkoneiden käyttämä öljy on vain murto-osa ruuantuotantoon vaadittavasta kokonaiskulutuksesta. Kokonaiskuva öljyn kulutuksesta maataloudessa muodostuu siitä kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä, että myös lannoitteiden ja kasvinsuojelu-aineiden valmistuksen, sekä sadetuksen ja oikeastaan aivan kaiken nykyaikaisen teollisen viljelyteknologian perusta lepää öljyssä. Siksi kohonnut öljyn hinta nostaa välittömästi myös ruuan hintaa.
Öljy on yksittäisistä resursseista ehdottomasti tärkein teollisen yhteiskunnan toiminnan edellytys. Nimenomaan öljy tehomaatalouden ja teknologian voimanlähteenä on mahdollistanut viime vuosikymmeninä koetun väestöräjähdyksen ja väestömäärän lähes pystysuoran nousun.
Vuonna 2007 kaupunkilaisten määrä ylitti ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa 50 prosentin rajan. Joka toinen planeettamme ihminen asuu nykyisin siis kaupungeissa. Samalla se tarkoittaa sitä, että noin 3,5 miljardia ihmistä elää keinotekoisessa ympäristössä, täysin irrottautuneena luonnosta. Näistä ihmisistä vain hyvin harva on enää kykenevä kasvattamaan itse oman ruokansa.
Niin kauan kun öljy on halpaa ja sitä on runsaasti saatavilla, yhteiskunnan ruuantuotanto, infrastruktuuri ja ihmisten kohtuullinen hyvinvointi ovat tyydyttävästi turvattuja. Mutta mitä tapahtuukaan öljyn varaan rakennetuille yhteiskunnille ja ihmisten hyvinvoinnille siinä vaiheessa, kun öljy muuttuu enenevässä määrin niukaksi resurssiksi, eikä korvaavaa energianlähdettä ole tarjolla?
Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan 1970-luvulla laajasti oivallettu ja tuolloin valtaisaa kohua nostattanut öljytuotannon huippu ohitettiin kaikessa hiljaisuudessa muutama vuosi sitten. Muun muassa arvostettu The Economist lehti arvioi, että globaali öljyntuotannon huippu saavutettiin kesällä 2007, minkä seurauksena öljyn barreli hinta kohosi 1,5 vuodessa 50 dollarista lähes 150 dollariin ja että vasta globaali talouslama kykeni viivyttämään todellisen öljykriisin puhkeamista muutamalla vuodella.
Kun puhumme öljytuotannon huipusta, puhumme samalla väistämättä myös yhteiskunnan hyvinvoinnin huipusta.
Öljytuotannon huippu ei tietenkään tarkoita sitä, että öljy olisi yhtäkkiä kokonaan loppumassa maailmasta. Huipun saavuttamisen jälkeen öljyä vain on saatavilla vähemmän. Kun miljardit ihmiset muun muassa Aasiassa kasvattavat jatkuvasti elintasoaan ja kulutustaan, tarkoittaa öljyntuotannon huippu reaalimaailman ja kuplatalouden väistämätöntä yhteentörmäystä.
Mitä huonommin öljyteollisuus pystyy vastaamaan alati lisääntyvään öljyn kulutukseen, sitä kalliimpaa öljystä tulee ja sitä harvemmalla ihmisellä sen käyttöön on varaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, öljyn niukkuus ei koske yksin vain bensiinin hintaa, vaan heijastuu suoraan myös monien muiden hyödykkeiden, kuten ihmisten välttämättömyyshyödykkeiden hintoihin. Muun muassa ruuan hintaan.
Öljyn niukkuus on tulevaisuudessa täysin väistämätöntä. Jos oletamme öljyn tuotannon maksimin saavuttaneen huippunsa vuonna 2007, on vuosi 2010 jo kolmas vuosi, jolloin vuotuinen globaali yhteenlaskettu öljyntuotanto on ollut laskussa. Kuinka tämä käytännössä heijastuu arkielämäämme?
Jos talouskupla saadaan vielä puhallettua ylös nykyisestä taantumastaan, tulee talouskasvu törmäämään jatkossa yhä vain aikaisemmin öljyn niukkuuden aiheuttamaan umpikujaan. Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa sitä, että öljyyn perustuva hyvinvointimme on vuodesta 2007 lähtien ollut tasaisessa sahaavassa laskussa yhdessä laskevan öljytuotannon kanssa, eikä tämä laskusuhdanne lopu ennen kokonaisvaltaista järjestelmätason muutosta, jonka lopputuloksena on nykyisen velkaan perustuvan rahajärjestelmän ja ikuiseen kasvuun perustuvan talousjärjestelmän totaalinen romahdus.
Ihmisillä, jotka asuvat planeetan köyhimmillä ja kuivimmilla alueilla, ei pian ole enää varaa polttoaineeseen, jolla käyttää työkoneita, puhumattakaan lannoitteiden hankinnasta tai paljon polttoainetta vaativasta kasteluveden pumppaamisesta kuiville viljelysmaille. Lopputulos on aina sama. Öljyn hinnan nousu tulee väistämättä heijastumaan globaalina nälänhätänä, jonka media todennäköisesti yhdistää niin sanottuun ilmastonmuutokseen, vaikka todellisuudessa syy on yhä niukemmaksi ja kalliimmaksi käyvästä rajallisesta luonnonresurssista, öljystä.
Meidän tulee herätä todellisuuteen nopeasti. Reagointiaikaa on käytössämme vain rajallisesti. Ne uusiutumattomat resurssit, joita maapallolla vielä on jäljellä, tarvitaan globaalin järjestelmätason muutoksen polttoaineeksi.
Yhdysvaltalainen geofyysikko Marion King Hubbert puhui näkyvästi öljyn tuotannon maksimista sekä rahajärjestelmämme irrationaalista luonteesta jo 1970 - 1980 -luvuilla. Yksi hänen kuuluisimmista tutkimuksistaan käsitteli juuri tätä rahan ja resurssien välistä ristiriitaa, josta seuraavassa lyhyt katkelma.
"Maailman nykyinen teollinen sivilisaatio on kahden yhtäaikaisen universaalin, päällekkäisen ja yhteen sopimattoman aatesuuntauksen halvaannuttama: neljän viime vuosisadan aikana kertynyt ymmärrys materian ja energian ominaisuuksista ja keskinäisistä suhteista; sekä niihin liittyvä, esihistoriallisen syntyperän omaava rahan kulttuuri."
...
"Asuessani 1930-luvulla New Yorkissa , minulle aukeni aitiopaikka suuren talouslaman seuraamiseen. Voin vakuuttaa, että kokemus oli äärimmäisen opettavainen. Pysäytimme kokonaisen maan toiminnan pelkistä rahataloudellisista syistä. Meillä oli kaikki työvoima ja enemmän kuin tarpeeksi raaka-aineita. Siitä huolimatta pysäytimme kaiken... Olemme keskellä ihmiskunnan yhteiskunnallisen evoluution kriisiä. Se on ainutlaatuinen sekä inhimillisestä että geologisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Mitään tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin, eikä mitään tällaista tule koskaan tapahtumaan tämän jälkeen. Luonnon raaka-aineet ovat louhittavissa vain yhden kerran. Voimme pumpata ja polttaa maankuoren öljyn ainoastaan kerran. Hyvin pian kaikki öljy on käytetty loppuun ja kaikki metallit louhittu ja hyödynnetty. Tämä tulee tarkoittamaan ihmiskunnan katastrofia, mutta meillä on jo olemassa kaikki suunnan muutokseen tarvittava teknologia. Ainoa asia mitä meidän tulee tehdä on uudistaa kulttuurimme ja löytää vaihtoehto rahalle. Meidän ei tarvitse aloittaa urakkaa nollasta. Meillä on käytössämme kaikki tekninen tietämyksemme. Meidän tarvitsee ainoastaan toteuttaa se kaikki käytännössä. Vielä toistaiseksi voimme toteuttaa muutoksen suhteellisen helposti, mutta nykyhetkelle tyypillinen joustavuus ei ole ikuista, vaan on vähenevä ajan saatossa. Katastrofin välttäminen on mahdotonta, ellemme vakauta yhteiskuntaamme. Tämä edellyttää kahden kulttuurillemme keskeisen perusarvon hylkäämistä. Ikuisen talouskasvun idean on mentävä yhdessä työetiikkamme kanssa. Mahdollisuuksien ikkuna on yhä avoinna edessämme, mutta se pienenee jatkuvasti ajan kuluessa. Luultavasti asiat tulevat kuitenkin huononemaan vielä rutkasti, ennen kuin ne voivat alkaa parantua."
-- Marion King Hubbert 1981 - Two Intellectual Systems: Matter-energy and the Monetary Culture --
Jälkikäteen voimme todeta, että vaikka ongelman realisoituminen onkin hiukan viivästynyt, ei itse ongelma ole kadonnut mihinkään.
Erityisen havainnollistavaa tämä öljyn tuotannon maksimin tutkiminen on silloin, kun tarkasteluperspektiiviä laajennetaan ihmiskunnan historian 10 000 vuotiselle aikajanalle. Vasta riittävän pitkällä aikajanalla tarkasteltuna öljyn tuotannon ajanjakso näyttäytyy siinä merkityksessä, jossa kaikkien se tulisi ymmärtää. Kun puhumme öljystä, puhumme yhdestä hyvin lyhyestä välivaiheesta koko ihmiskunnan historiassa. Kyse on mitättömästä parin sadan vuoden pyrähdyksestä, jonka jälkeen kaikki öljy on käytetty loppuun ja ihmiskunnalle koittaa taas paluu aikaan ilman öljyä.[/LAINAUS]
Tähän vielä perään Michael Ruppertin elokuva: Collapse kokonaisuudessaan.
Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 45. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman yhteentörmäys.
Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.
[LAINAUS]keskiviikkona 17. maaliskuuta 2010
45. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman yhteentörmäys
Ikuiseen kiihtyvään kasvuun perustuva raha- ja talousjärjestelmämme on utopiaa. Lähi historian ei pidä antaa sumentaa perspektiiviä, saati tervettä järkeä. Kuka tahansa voi ymmärtää, ettei ikuiseen kiihtyvään kasvuun perustuva järjestelmä voi perustua rajallisella maapallollamme mihinkään tasapainoiseen saati kestävään.
Jos emme tyystin tuhoa itseämme ja tulevaisuuttamme tässä rahajärjestelmän kierouttamassa pelissä, tulevat jälkipolvet tarkastelemaan aikaamme suuren huvittuneen hämmennyksen vallassa. Epäuskoisena he tulevat katsomaan uusintoja sellaisista rahan ympärillä pyörivistä televisiosarjoista kuten Diili, Haluatko miljonääriksi tai Lottoarvonta. Meidän silmissämme aivan tavallisilta vaikuttavat televisiouutiset tulevat näyttäytymään terveen arvomaailman omaavan ihmisen silmissä suorastaan perversseiltä. Valitettavasti me kaikki olemme sukeltaneet niin syvällä kieroutuneiden arvojen maailmaan, ettemme näe nälänhädässä, sodassa, asunnottomuudessa tai asevarustelussa mitään kummallista. Pelkästä tottumuksesta tyydymme maailmaan, joka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin tyydyttävä.
Epäuskoisina tulevat sukupolvet meidän jälkeemme ihmettelemään nykyihmisten naivia luottamusta valtaeliitin käymien sotien oikeutukseen. Toisaalta ikuisen kasvun ideologiaa ja markkinatalouden ihanuutta paasaavia poliitikkoja he tarkastelevat yhtä tyrmistyneinä kuin nykyihminen, joka kuuntelee 1930-luvulla nauhoitettuja puheita natsi-Saksan johtajilta. Kuinka ihmiset saattoivatkaan olla niin sokeita? Heidän on vaikea ymmärtää sotien, köyhyyden, työpakon ja nälänhädän maailmaa, jossa valheet ja ihmisten keskinäinen epäluottamus olivat luonnollinen ja päivänselvä osa maailmanjärjestystä, mutta johon ihmiset siitä huolimatta ilman vastarintaa alistuivat.
Kuten jo aiemmin olen todennut, ihmismieli voi tuskin kehittää mitään niin järjetöntä yhteiskunta- ja arvojärjestelmää, etteikö ikuista miellyttämisen tarvetta poteva ihmisyksilö voisi sitä omaksua ja sisällyttää sen periaatteet oman käyttäytymisensä ohjenuoraksi. Näin on tapahtunut historiassa kerta toisensa jälkeen. Näin tapahtuu juuri tälläkin hetkellä.
Yhteistä ja varsin lohdullista näille kaikille reaalimaailmasta ja korkeammasta oikeudenmukaisuudesta (divine justice) poikkeaville yhteiskuntaideologisille ajatuspieruille on se, ettei mikään ihmisen luoma keinotekoinen instituutio voi koskaan olla ikuinen.
Vasta kun yhteiskunta on rakennettu niin sanottujen ajattomien totuuksien varaan, voi ihmisten keskuuteen syntyä jotain kestävää. Jotain sellaista, jonka ylläpitämiseen ei tarvita poliiseja, lainsäädäntöä tai armeijoita. Valitettavasti meidän vain on opittava läksymme kantapään kautta. Meillä ei ole muuta opettajaa kuin omat kokemuksemme. Elämme ihmiskunnan puberteettivaihetta.
Kaikesta nykyjärjestelmälle tyypillisestä arvojen rappiotilasta huolimatta maailmassa on yhä silti totuuksia, jotka eivät vanhene koskaan. Ehkäpä juuri seuraava globaali kriisi laukaisee ihmiskunnan sosiaalisen evoluution seuraavan vaiheen, jonka perustavalaatuisin oivallus tulee olemaan yhteistyön, jakamisen, avoimen lähdekoodin, tasapainon, rauhallisen yhteiselon, yltäkylläisyyden, vapaan saatavuuden, vapaan ajattelun, rakkauden ja ykseyden ylivertaisuuden oivaltaminen verrattuna kilpailuun, patentteihin, tekijänoikeuksiin, epätasapainoon, sotaisuuteen, niukkuuteen, omistusoikeuteen, byrokratiaan, vihaan ja vastakkainasetteluun.
Ehkäpä juuri velkaperusteisen rahajärjestelmän romahdus saa aikaan sen, mistä kaikkien valtauskontojen suuret filosofit ovat kaikkina aikoina puhuneet ja mitä minä tässä kirjassa tarkoitan puhuessani resurssipohjaisesta talousjärjestelmästä. Tosiasia on, ettei ihmiskunta voi selvitä muuten kuin toimimalla ympäristönsä kanssa täydellisessä tasapainotilassa. Kaikki muu kuin täydellinen tasapaino on todellista utopiaa.
Ennen pitkää tämä vuosikymmenten saatossa jättimäiseksi puhallettu kupla tulee puhkeamaan samalla tavoin kuin kaikki muutkin valhetta palvelevat ja totuutta vääristelevät keinotekoiset valtainstituutiot.
Tosiasia on, että koko globaali maailmantaloutemme on käytännöllisesti katsoen konkurssissa. Globaali velkaan perustuva rahajärjestelmä on luonut omien mekanismiensa kautta niin paljon kumulatiivista velkaa, että sen paino tukahduttaa alleen kaikki elvytysyritykset, jotka tragikoomisesti perustuvat niin ikään korolliseen ja maksettavaksi erääntyvään velkarahaan.
Koko globaalin velkaan perustuvan rahajärjestelmän romahdus on alkanut. Kukaan ei tiedä koska ja kuinka tilanne kärjistyy, kuinka kauan se kestää tai mitä siitä seuraa, mutta varmaa on, että kohtalokas luisu kohti mittavaa järjestelmätason muutosta on parhaillaan käynnissä.
Romahdus ei tule tapahtumaan yhdessä päivässä, vaan ilmenee pikemminkin tasaisena, mutta jatkuvana luisuna kohti alati kasvavaa ympäristön ja ihmisten pahoinvointia. Tämän tosiasian oivaltaminen ei edellytä muuta, kuin perusteellista ja totuudenmukaista ymmärrystä nykyisestä velkaan perustuvasta talousjärjestelmästämme.
Mutta olipa tuleva rahajärjestelmän kriisi kuinka paha tahansa, ei se kuitenkaan vie maapallon resursseja mihinkään. Reaalimaailma ja ihmisten ylläpitämä keinotekoinen rahatalousjärjestelmä, ovat kaksi toisistaan irrallista käsitettä.
Paljon vakavampi ja todellisempi ongelma, kuin keinotekoisen rahajärjestelmän romahtaminen, tulee olemaan hyvin pian konkretisoituva rajallisten resurssien, kuten öljyn, niukkuus.[/LAINAUS]
Yhteiskunnalla on väliä. Tervetuloa mukaan muutokseen.
