Runosuolesta

Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2009.

Kaikki taas hyvin ennen seuraavaa  1

Vaikka eilen se aamu oli aika dramaattinen, tunnelma tasoittui iltaa kohden...menimme Finlandiatalon nurkille katsomaan tulitaidetta lasten kanssa ja siellä hippien seassa ennen varsinaista esitystä tanssittiin yhdessä lasten kanssa....meillä tuppaa aina olemaan sitä omaakin esitystä, kun tuo luova puoli iskee ulospäin.

Huono puoli oli se että lämpötila laski yhden miinukselle ja meillä oli ohuet vaatteet...kun alkoi sormiin ja varpaisiin sattumaan, lähdimme pois. Tarjosin lapsille iltamyöhään huoltsikalla hodarit ja pikku ruokakriitikkoni tyrmäsivät "juuston" siinä hodarissa joka oli "juuston makuista litkua*. Jännä juttu...ruuan hinta on noussut, mutta taso laskenut. Noin niinkuin yleisesti.

Kun saavuimme kotiin, menimme lähes heti nukkumaan...nukuimme kaikki kolme mun sängyssä, minä siinä keskellä. Kun aamulla heräsimme, päivä tuntui ihan uudelta...välillä meinasivat alkaa rähistelemään, mutta uskoivat kun annoin komentoa että ei nyt ihan aamusta...ajatella...ottivat huomioon sen että minäkin olen samassa tilassa ja joudun kuuntelemaan sitä ihan turhaa narinaa josta eivät varmaan itsekkään tykkää pitemmän päälle =)

Ja nyt on masu täynnä itse tehtyä lasagnea. Lapset arvostaa mun kokkitaitoja kovasti. Kiva juttu. Tuli syötyä vähän liikaa.


Kriisi  6

Olen aina vähän arvostellut niitä vanhempia jotka eivät syystä tai toisesta eivät pysty kohtaamaan lastensa kaikenlaisia tunteita, vaan mieluummin vaikka antavat rahaa ja sanovat että mee tekemään jotain kivaa. Tai muuta vastaavaa. Tänään kuitenkin ymmärsin miksi monet tekevät niin.

Lapset taas tappelivat, mikä lisääntynyt viime päivinä, ja koska mulla oli vieras, menin antamaan komentoa...tämä on myös minun koti. Poikani ei tykännyt siitä ja käyttäytyi aika epäkunnioittavasti...otin holding-otteen ja päätin viedä tilanteen loppuun asti, kohdata lapseni raivon ja kiukun.

Se päätös on sattunut mua enemmän kuin mikään pitkään aikaan.