Runosuolesta

Minä jaksa mitään kiiltokuvaa
ihmisten parhaita puolia
kertoa siitä miten haluan
kehittyä ihmisenä ja taiteilijana
esitellä huikaisevaa älykkyyttäni
hymyillä niin ettei hampaat näy
juosta ympäri töölönlahtea
ei siksi että nauttisin siitä
vaan siksi että miehet pitäisi
takapuolestani
olla ymmärtäväinen ja ihana
kokoajan 24/7
miksi olisin
kun en kuitenkaan ole
kaunis vaaleanpunainen maali
kuitenkin varisee
kuin henkensä heittävät lehdet

Naiskuiskaajaa odotellessa
minä ja madaltunut itsetuntoni
teemme hiekkakakkuja
jotka pitää heti hajoittaa

Sementtiin en usko
maalia pelkään
ja vielä jonain päivänä
tuossa vierellä joku
nauraa ja itkee
kanssani hetken
sekin riittää

Naiseuteni on rikki
se ei toimi
se on oma vikani
minä rikoin naiseuteni
tekemällä valintoja
joista kaikista heijastui se
etten ole sen arvoinen
rakkauden
kaikuja lapsuudesta
kun en ollut mitään
ja jos olin, niin olin sitä väärin
ei oikein koskaan
minä olisin voinut olla
se lööppien lapsi
ihmisten hylkäämä
mutta kuoreni selvisi

Minä rikoin naiseuteni
mutta lapsen minussa
rikkoivat ne muut

En minä halua tutustua uusiin ihmisiin
ihmisiä kai ne miehetkin ovat
pitäisi olla sitä ja tätä
olla sanomatta sitä ja tätä
ja yrittää hymyillä varovasti
ettei toinen huomaa
huonoja hampaita
olla nousematta tuolista
ja kääntämättä selkää
kun kuitenkin ajattelevat
onpas iso perse
sitähän ne aina katsoo
ja sitten vaan en enää jaksa
pakko sanoa että mun täytyy mennä
kun oma epävarmuus
saa toivomaan
että olisinpa jossain muualla kuin tässä
en halua olla tässä
haluan mennä kotiin
vaihtamaan kissanhiekkoja
ja sen jälkeen facebookkiin
tuntien itseni yksinäisemmäksi
kuin ikinä koskaan

Visuaalinen näkee paskan
ja kiertää sen
auditiivinen kuulee paskaa
ja suojaa korvansa
mutta minä olen
kinesteetikko
haluan tuntea paskan
maistaa sitä
uida siinä
levittää sitä seinälle
ja tehdä kakkuja

aikani leikittyäni
kiipeän takaisin vuorelleni
ja siellä mietin
miltä tuntui

Aika paskalta.