Runosuolesta

Muutin Töölöstä puolitoista vuotta sitten miehen perässä maalle vangiksi keskelle peltoja. Sopeutuminen on ollut vaikeaa, mun ystäviä ovat lähinnä mun omat neuroosit. Tai siis vihollisia.

En ole koskaan pitänyt ampiasista. Olen niille kusipäille allerginen, mutta ei se kaikkea pelkoa selitä.Nyt kun asun täällä maalla, paskiaisia on ihan eri mittasuhteissa kuin kaupungissa.

Tapiolapio ei ymmärrä mun pelkoa. Taaskin jätti oven auki kun lähti ostamaan muutamalla satasella meille uutta Mondeota. Helppo se on siellä hieroa autokauppoja, kun mä olen kotona ihan paniikissa kun näin keittiössä ihan helvetin ison paskiasen...juoksin piiloon vessaan ja mietin että miten mä tästä selviän nyt hengissä. Tutkin siivouskaappia ja löysin sieltä myrkkyä. Keräsin rohkeuteni ja suihkutin...korkki rikki. Just. Tappaja-ampiainen käsivarren päässä ja myrkky purkautui ylöspäin, joten yritin suunnata. Onnistuin. Kusipää tipahti tuskissaan kiemurtelemaan matolle.

Mutta en ollut vielä varma, vaan kävin vielä vessassa. Pesin myrkyn pois mun kädestä, kuivasin ja laitoin kumihanskan,jos se kusipääpaskiainen vielä elää. Tulin vessasta ja meidän tyhmä mutta ihana kissa Martti haisteli ampiaista...huusin Martille että siinä ampiaisessa on myrkkyä, älä sitä syö, ja kieritin maton niin että pimppari jäi sinne sisälle. Jalalla vähän kokeilin painaa, mutta pelkäsin että se pistää maton läpi. Martti säikähti ja juoksi maton alle.

Kun Tapiolapio tulee kotiin, suostun menemään Mondeolla kojootille, sitten vasta kun saan hänet lupaamaan ettei pidä oikeasti sitä ovea auki. Mulla pitää olla jokin turvapaikka. Ja uutta myrkkyä pitää ostaa.

Nyt olen yläkerrassa. Soitan paskaa suomipoppia etten kuulisi surinaa. Se paskiainen on varmaan ryöminyt ulos sieltä mattokääröstä.

Tapiolapio on ihan ihme ukko. Hän ei koskaan nouse väärällä jalalla, kiroilee vain auton alla, tai kun yrittää saada liuku-ovea paikalleen. Hän ei saa draamakohtauksia (miehetkin niitä saa), eikä koskaan ole ollut masentunut, eikä syyttele minua tai etsi vikoja. En tiennyt että tuollaisia miehiä on olemassa, edelliset ovat olleet enemmän tai vähemmän naismaisia, ailahtelevia tuuliviirejä tai muuten vaan oikkupettereitä.

Mukavissa miehissä on kuitenkin yksi huono puoli. Heidän valossa minä näyttäydyn oikuttelevana tuuliviirinaisena, ailahtelevana oikkupirkkona, jota saa lähestyä sitten vasta kun tuulee oikeasta suunnasta oikealla nopeudella ja tähdet ovat oikeassa asennossa. Samalla tunnen suurta vapautuneisuutta, ettei mun tarvitse olla enää varpaillaan ja yrittää miellyttää toista ja psyykata, vaan olen turvassa ja voin olla joskus naama norsunvitulla ilman että parisuhde menee kriisiin ja pitää erota. Voin olla minä.

Enkä kuitenkaan tahallaan kiukuttele. Pyrin siihen että osaisin puhua ennen kuin käyttäydyn kuin lapsi. Takaraivossa silti opetus että pitää olla aina se joka pitää höskää pystyssä. Nyt me pidämme taloa pystyssä yhdessä.

Toissapäivänä kävin kaupungilla. Mun mies Tapiolapio soitti että keskustassa esiintyy Stig, artisti joka vetoaa mun tunteisiin hyvin vahvasti, takatukan taikaa.

Kun hyväntuulinen Stig tuli lavalle, sydämessäni läikähti ja lanteeni liikahti puolelta toiselle, en voinut olla paikallani kädet puuskassa, kuten rokkipoliiseilla on tavalla. Olin nainen, jota musiikki kosketti ja rytmi tuntui vartalossa. Se tuntui hyvältä. Miljoona kertaa paremmalta kuin haravoiminen.

Kun tuli kappale "puumaa mä metsästän", Stig vinkkasi mulle silmää. Menin hämilleni, etenkin kun en ole häntä kuin muutaman vuoden vanhempi. Ehkä näytän vanhemmalta kun ei ole meikkiä. Vieläkin kyllä hytkyin ja hymyilin, mutta väistelin Stigin katsetta. Vielä muutama kappaletta, ja keikka loppui, hyppäsin Nummi-Pusulan bussiin. Selasin facebookkia, ja mun isosisko oli kuvannut Stigiä...olimme olleet vierekkäin, mutta sokeita. Vastasin videoon kuvalla.

Kotona Tapiolapiolla oli hauskaa. Hän on aikaisemmin hommannut saunaan kaiuttimen, ja kun menin saunaan, hän laittoi Stigin soimaan. Ja tänään hän laittoi omaan puhelimeen Stigin kuvan, ja kysyi vaihdetaanko puhelinta. Pian hän tosin vaihtoi sen silikonitissitypyyn, ja kun puhelimessa luki että avaa liuttamalla, hän hiplasi tissejä onnellisena. Mä nauroin.

Seiskassa luki rakkauden kohdalla, että valitettavasti uusi kontakti paljastuu tyhjäksi arvaksi. Kontakti se on katsekontaktikin. Vaikka Stig olisi mulle vain se tyhjä arpa, paljon sain uutta sisältöä elämääni peltojen keskellä. Ihana Stig.