Parin viikon päästä synttärit, täytän 35vee...astun lähemmäksi keski-ikää, vaikka pieruhuumori nuorentaa ja ylipaino pitää rypyt täytettyinä. Oon aina ollut aika levoton...kuin sisälläni olisi tytisevää hyytelöä joka pakottaisi mut liikkumaan. Mutta nyt mun on rauha. Enimmäkseen...en ole enää niin kiihkeä ja nopeatempoinen. Viihdyn yksin, viihdyn mun lasteni kanssa ja tapaan mun ystäviä. En käy juurikaan ulkona. Mun kriisini näkyy lähinnä aivopieruina kirjoituksissa, mutta ei enää pistä koko elämää sekaisin...sellaisia myrskyjä vesilasissa, basic-settiä. Olen alkanut kuntoilemaan ja löytänyt siitä pysyvän elämäntavan...vielä se ei näy ulkoisesti kuin vähän, mutta tärkeintä on se että reumaperäinen sairaus ei enää kipuile ja henkisesti tulee myös paljon parempi mieli raudan kiskomisesta.
Ajatella...mulla on kuitenkin asiat aika hyvin, kun miettii sitä matkaa mitä olen tehnyt. Oon hyvällä tiellä.