Sielun avaamista ja mentaaliprosessointia enimmäkseen runollisin keinon, koska siten voi kirjoittaa itselleen herkkiä asioita verhoten ne tekotaiteelliseen paskaan. Tai jotain.
...nukuin kymmeneen, päivällä olin muutaman tunnin suhkot virkeä ja kun pääsin kotiin, menin päikkäreille.
En tajua tätä väsymystä...olen saikulla pikkuflunssan takia, mutta kun tuota ripulia ollut kaksi ja puoli viikkoa, niin kai se vie sitten yleiskunnon heikoksi.
En vaan tykkää siitä kun niin voimaton olo. Taidan mennä nukkumaan ja huomenna sitten siivoan kotia ja käyn siellä lääkärissä jos vaikka joitain kokeita määräisi.
Kiitän erästä henkilöä joka sanoi että mullakin on tapana kertoa valkoisia valheita...olen innoissani tästä uudesta havainnosta, koska mulla on taipumus pitää itseäni keskimääräistä rehellisempänä ihmisenä...olen aika impulsiivinen ja sanon mitä sylki suuhun tuo. Toisaalta olen myös aika ailahtelevainen...katson asioita monessa eri valossa mutta ei se valehtelemista ole jos ajattelee asiasta ensin näin ja hetkenpäästä noin kun huomaa uusia seikkoja ja ajatus rönsyilee...*tippaleipä-aivo*
Jotenkin mielenkiintoista vaan etten välttämättä olekaan niin rehellinen mitä itse kuvittelen...ja saattaa olla että asia onkin niin, olen lähes yhtä sokea kuin kaikki me muutkin ihmiset. Ilmankos sanotaan että helpompi huomata toisten virheet =D
Ja mä kiitän myös erästä ihmistä joka on sanonut mulle niin paljon paljon viisasta.
Asioitten olisi hyvä pysyä yksinkertaisina. Niin, eräs sen sanoi että yhdyn siihen.
Olen tällä viikolla paisunut varmaan kolme kiloa vaikka töitä paiskinut ja syönyt terveellisemmin kuin lomalla.
Tänään olen sitten treenannut vatsalihaksia, peppua, juonut hiilihapotettua lähdevettä (vie nälän tunteen),syönyt pussikeittoa, kaksi kananmunaa, yhden kuppikuumakeiton (purjo-peruna), lasillinen tuoremehua ja illan pärjään yhdellä omenalla ja yhdellä banaanilla.
Ei vois vaan paisua kun se mun nivelkudossairaus ei oikein tykkää. Kymmenen kiloa jos sais pois, niin hyvä.
Oli kiva nähdä eilen jengiä, lapsetkin oli mulla mukana...kiitos <3
Ja huom...jos omaat paranoidisia taipumuksia ja ajattelet että mitäköhän piiloviestejä yritän lähettää itsestäni tässä seuraavassa improvisoidussa kaunokirjallisessa tuotoksessa, niin pyydän hengittämään syvään. Joskus ihmiset voivat vain kirjoittaa. Se on hauskaa. Saa rullata ajatus vapaana, liittymättä omaan elämään mitenkään.
(tämä teksti sen vuoksi että olen joskus vastaavaan törmännyt)
-------------------------------------------------------------------
Marika ei ollut onnistunut vaihtamaan sunnuntaivuoroa...Vihdintien Siwa oli ryöstetty edellisenä sunnuntaina koska työntekijöitä vaan yksi ja Aune oli saanut veitsen kurkulleen...Marikaa ei huvittanut tulla ryöstetyksi ja lisäksi hän olisi ollut mojovassa krapulassa, lauantaina tyttöjen ilta jota ei huvittaisi jättää puoleen väliin.
Turhaantunenna hän istahti tietokoneen ääreen ja alkoi totuttuun tapaan nakuttelemaan kirjainyhdistelmiä.
"Monen mielen nainen on naiseudessaan vapaa, mutta hän on vapaa myös toisista naisista. Hän on individualistinen omien polkujen kulkija joka ei kaipaa vahvistusta jokaiselle ilmaan heitetylle puoli-ajatuksille, vaan hän pystyy itsenäisesti muodostamaan mielipiteensä."
Marika lopettaa kirjoittamisen. Häntä ottaa päähän se että joutuu todennäköisesti perumaan tyttöjen illan ettei tule kiusausta juoda...selvinpäin vittuuntuneena olisi mukavampi tulla ryöstetyksi kuin muutaman tunnin unien jälkeen krapulassa jo valmiiksi täristen.
"Valintoja on tehtävä", Marika huokaisee.
...tatuoijalta. Kuun vaihteessa mun nilkassa lukee "ÄLÄ SÄRJE"
Ystäväni Johanna sitä aikoinaan ehdotti...sanoivat ettei siitä tule kovin hyvää ja vanha tatuointi näkyisi läpi, ehdottivat peittokuvioksi tribaalia...mutta ei, mä haluan että siinä lukee älä särje.
Ikävä Johannaa muuten...en ole hänestä kuullut mitään 8kk:teen, mutta se on nyt sellainen joka aina katoilee, eikä se ole haitannut..kun taon jälkeen taas näemme, ei jää keneltäkään huomaamatta että me tykätään toisistamme kovasti.
Mä vihaan tätä paikkaa, tänään sellainen olo. Sori vaan jos jotain haittaa, aina ei voi olla kiva ja symppis. Haista vittu.
Selailin keskusteluita enkä jaksanut kirjoittaa mitään mihinkään, taidan olla kyllästynyt. Ihme elämän korviketta...oikee olis kiva.
No, mietin vähän sitä profiilin poistamista, ehkä se olisi liioittelua. Tosin senkin teen jos jonain päivänä meen naimisiin ja musta tulee rouva, silloin en ainakaan ole täällä...perkele, mua oikeasti ärsyttää miten addiktoiva tämä palvelu on, koko kesäloma meni cityillessä ja sainko mä mun kirjaprojektia eteenpäin?
En...tää yhteisö on korvannut mulle sitä sulhasen puuttumista, jotenkin sitä ajattelee että jos olis hyvä suhde jossa olisi jo sitoutumisen mukanaan tuomaa turvaa (niin sen tuskankin sitten kestää) niin ei tarvitsis täällä olla niin paljon vuorovaikuttamassa. Toki tämä on ollut yksinhuoltajalle tärkeä kanava, mutta jotenkin mä toivon että vois elää enemmän oikeasti.
...poistaa profiili. Ei siksi että tuntuisi pahalta, vaan siksi että tuntuu hyvältä *hymy*
Mutta saas nyt nähdä...jos kymppitonnin takuttaisi noita viestejä, niin vois jonkinmoista taukoa täältä pitää, työt alkaa ja kaikkee.
Jee =)
