Blogi

Televisio tuo riemustuttavanärsyttävä kapistus. Se seisoo joka paikassa minne kuljetkin, se löytyy jokaisen kotoa, töistä, kirjastosta, bussipysäkiltä ja jopa lähikaupasta. NO eihän laitteessa sinänsä mitään vikaa ole, ihan hauska keksintö sinänsä, mutta tällaisina aamuina, kuten monina muinakin viikonlopun aamuina sitä ihmettelee mistä helkkarista sitä maksaa televisiolupaa jonka hinta hipoo nykyään taivaita.

Aikaisemmin sitä ajatteli että yleisen hyvän vuoksi sitä voi maksaa, vaikka harvemmin tuli 1 ja 2 kanavia katseltuakaan. Yle kuitenkin käsittääkseni pitää yllä mm. radiokanavien teknistä verkostoa ja onhan se ylipäätään yleisen turvallisuuden kannalta melko välttämättömyys. Joka viikonloppu aamu herätessään kukonlaulun aikaa, ja välillä ennen kukkoakin tyttären tahdosta sitä ajattelee josko sieltä tulisi jotain mitä voisi katsella ettei nukahtaisi pystyyn, mutta ei, jotain kerpeleen tv pelejä tai still uutisia.

Nyt sitten vielä tämän ihanuuden lisäksi sain uutisista kuulla muutama viikko sitten, että juuri ostamani digiboxi ei tekniikaltaa enää sovellukkaan n 3-4 vuoden päästä enää televisiolähetysten vastaanottamiseen, alkoi menemään hermo. Lisäksi vuosia sitten mainostettiin että nyt kun nekin jotka eivät maksa katselustaan maksaisivat niin lupa alenee. Lupa maksaa nyt 208,15 € / 12kk eikä se ole alentunut mihinkään vaikka juuri viime vuosina on ollut huippuvuodet teevee maksujen osalta. Tuo jos mikä on täyttä huijaamista. Luulisi siellä viestintävirastossakin joku olevan joka on vastuussa lupauksistaan.

Lopuksi vielä täytyy todeta että jos joku tämän vuodatuksen jaksoi lukea loppuun ja ymmärtäisi meikäläistä paremmin mikä ihmeen kiire oli televisiolähetysten digitalisoinnissa niin hyvä -kerro minullekkin. Se että kuvan ja äänen laatu televisiolähetyksissä paranee ei paljon paina omalla kohdallani EVVK ja uskon että sama on monen muunkin osalla. Lähettäisivät edes laatuohjelmaa rahan edestä :(

Tuli tossa viikonloppuna käytyä pakon vuoksi tampereella. Samassa yhteydessä tuli jäätyä frendin luona jota en ole nähnyt neljään vuoteen. Juttu jatkui kuten ennenki ihan kuin ei olisi ollut vuosien eroa ollenkaan, näin se vaan on joidenkin ihmisten kanssa.

Olipa ihan hauskaa, tuli jauhettua menneitä ja kuulumisia mitä on tapahtunut ja että missä mennään. Tuli sitä oltua viihteelläkin treen yössä taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa että Ilves on kyllä yksi siisteimmistä pakoikoista missä olen käynyt. Se on jossain vaiheessa remointoitu ja meno oli jotain ihan muuta kuin ennen. Tilatkin oli mielestäni kansainvälistä luokkaa...vantaa ja helsinki ottakaa oppia - lisäksi koko ravintola oli jo savuton.

No jokatapauksessa. Illan aikana käytiin monta mielenkiintoista keskustelua joista eräs jäi ehkä parhaiten mieleen kun tuli puhe lapsesta. Kavereni on asustellut yksin jo pitkän aikaa, valmistunut koulusta ja nykyään tekee duunia johon valmistuikin. Tällä hetkellä hän hieman arpoo mitä haluaa, ei ilmeisesti kaipaa hirveeästi naista rinnalle (ehkä jos löytys oikeesti potentiaalinen), eikä ole oikein duuniinsakkaan tyytyväinen. Lapsia ei kuulemma halua. Jäin siinä sitten miettimää vielä kotimatkalla että kunka paljon onnellisempi tilanne itsellä on.

Aikaisemmin itse oli yhtä urakeskeinen ja oikein millään muulla ei ollu niin paljon väliä. Ei se nyt suoranaisesti mitään pätemisen halua ollut, mutta ehkä enemmän sillä että itse asettaa riman korkealle, tavoittaessaan nostaa jälleen sitä ja sitä rataa - oman itsensä kanssa kilpailemisella.

Nyttemmin on onnellinen ettei tarvitse moista oikein mittiä. Duuni on ihan jees kuten palkkakin, terveys on toistaiseksi tallella samoin kun perheellä muutenkin. Ei paljon tässä vaiheessa nappaisi pitkä illat palavereiden ja edustustilaisuuksien parissa niin että korvassa on hands free 24/7 asennettuna. Paljon mielummin tuun himaan, hetkisen viettää tyttären kanssa ja laittaa pienoisen unen maille. Kumma kuinka paljon tuollasesta tavallisesta rutiinista voi nauttiakkin. No onhan sitä suuret ja viisaat ihmiset jo ennenkin todenneet että yksinkertaisista asioista ihminen saa enemmän. Toki joskus täytyy päästä pihalle tuulettumaan viihteen merkeissä ja onneksi siihen on itsellä myös mahdollisuus.

Ei siinä mitään olisihan sitä kiva edetä uralla jne. mutta en koskaan haluaisi että teen sen tyttären tai perheen kustannuksella - jos sauma tulee niin hyödynnetään se, muistaen tietty työajat. Se on aika karua kuultavaa (nähnyt) joltain 8-16 vee, sitten liian myöhään, että mitään muuta en olis halunnut kun sen että isi (tai äiti) olis ollut läsnä. Nuo nappulat kun kasvavat niin törkeen nopeeta vauhtia että en yhtään ihmettele että monella niin käy - paina jarrua kun vielä voit, lapsia ja lapsen silmissä olevaa katsetta ei rahassa voi mitata.

Voi voi, olipa siisti katsoa Idolsin alkueriä kun Ari veti niin hienosti. Alkaa kannatus loppua lyhyeen monelta jos moinen ylimielisyys ei lopu. Tuokaan asia ei voi mennä nuoruuden piikkiin kun et enää ihan mikään poikanenkaan ole. Voi kaveri unohtaa tuon uransa hyvin nopeaa jos ei asenne ala muuttumaan. Tässä vaiheessa jopa toivoisi että tipahdat pois niin saisit hieman opetusta jos ei asia kauniisti mene perille.

Tosi artistin ja taitelijan erottaa kaikenlaisista mul**** siitä että artisti ei koskaan unohda ja dissaa fanejaan ja pystyy myös ottamaan palautetta vastaan.Kumpiakin riittää tässä maassa.

Lienee tämän pimeän vuodenajan vika kun kokoajan väsyttää. Väsymys saattanee tietysti ainakin osittain johtua tuosta pienestä vaahtosammuttimesta jonka jatkuva vahtiminen syö energiaa enemmän kuin musta-aukko. Se onkin aihe mistä kukaan ei juurikaan edes webissä keskustele. Samassa yhteydessä sitä miettii onko elämäntavoissa jotain vikaa, unen laatu, vitamiinit vai mikä ihme... vai onko sitä tulossa vanhaksi.
Tilannetta nyt ei kuitenkaan taida parantaa elämäntilanne ja stressi. Tietysti jos asiaa ajattelee siltä kantilta että elämä on lyhyt ja se aika päättyy joskus, niin mielummin tämä kuin se viimeinen pitkä uni. Niinhän sitä taitanee jokin vanhan kansan sananlaskukin sanoa, ainakin siihen suuntaan :)

Elämä on omituinen vuoristorata. On ylämäkiä ja alamäkiä. Osa niistä tuntuu epämiellyttäviltä, osa kivoilta ja osa upeilta.

Kiireenkin keskellä sitä ehtii ja joutuu pysähtymään joka päivä kun katsoo tuota pientä kaunista tytärtä. Uusien asioiden oppiminen on iskästä lähes yhtä riemullista kuin tyttärestäkin.

Sitä joskus silloin tällöin miettii väsyneenä millaista elämä oli ennen. Kivaa, vapaata, rillumista ja hillumista, mutta enää siihen ei haluaisi palata.Tuo pieni ihme on mullistanut kaiken ja valloittanut sydämen.

Rakastan sinua oma tyttäreni ja sinua kaunis vaimoni.

Katsoessani 45 min ohjelmaa alkoi suunnattomasti veetuttamaan typerien suomalaisten marina siitä kuinka heidän oikeuksiaan on poljettu. Jos joku ääliö kansanedustaja valittaa siitä että hänet on kiinniotettu niin olisi ehkä kannattanut miettiä jäädäkkö kuvaamaan poliisin "mellakkamuurin" eteen kamerakännykällä - hei haloo palikka.

On myös perin kummallista se että poliisin käyttätytymistä arvostellaan niin paljon. Muistuuko kenelläkään mieleen se mitä VR:n makasiineille juuri tapahtui. Olisiko tuon kännisen aktivistijoukon todella ollut hyvä päästä riehumaan keskellä keskustaa vapaasti ja tuhoamaan julkisia paikkoja joita sitten taas meidän verorahoilla maksetaan.

Itse aktivisteissa ei mitään vikaa ole, kunhan käyttävät rauhallisia keinoja vaikuttamiseen = RAUHALLINEN MIELENOSOITUS ja demokratia. Suurin osa kuitenkin noistakin henkilöistä jotka riehuivat poliisia vastaan olikännisiä riehujia joilla tuskin oli koko asian kanssa mitään tekemistä, kunhan olivat tulleet vain riehumaan.

Minä kiitän virkavaltaa kotiympäristöni,liikenteen yms. turvaamisesta. Ilman teitä kutsumusammatissa olevia virkamiehiä ei olisi, olisi täällä melkoisen ikävä elää. Itse toivoisin että suomen valtiolla olisi varaa palkata teitä enemmän ja että vastavalmistuneetkin poliisit saisivat vakituisen työpaikan. Kun katsoo mm. jokapäiväistä liikennettä niin toivoisi että poliisi näkyisi katukuvassa hieman useamminkin. Itse ajelen 20 000 km. vuodessa ja minua ei ole mm. puhallutettu 3 vuoteen. No aiheesta eksyen, kiitos kuitenkin.

Anarkistit, aktivistit ja muut ruikuttajat, lopettakaa valittaminen ja arvosteleminen. Älkää urputtako ja valittako että kun joku tekis jotain jne. tehkää itse jotain, vaikuttakaa ja muuttakaa maailmaa, mutta laillisin keinoin.

Loma meni ja näköjään ne kauniit säätkin. Syksy tulee, toisaalta mukavaa kun lehdet kellastuu, ilma viilenee, pimeyden lomasta pilkottaa tähtitaivas. Sitten kun ajattelee tuota vesisateen ja kuran määrää sekä koirien ulkoilutusta ja jokapäiväistä siivousta niin....

On tullu huomattua että duuni alkanut, rättiväsyneenä arjen rutiinien jälkeen kaatuu sänkyyn. Nyt sitten herää 01.00 ja ihmettelee missä mennään, ei väsytä tippaakaan, kello käy ja aamu lähenee *melkein harmittaa*. Eihän sitä oliskaan mieli tehnyt nukkua.

Duunissa on kerrankin tilanne ettei ole kiire. Ei ole ainakaan sen puolesta stressiä, mutta epäselvät tilanteet organisaation ja tulevaisuuden suunnitelmien osalta aiheuttaa kyllä alitajunnassa lievää stressiä. Kai se tästä, suuntaan ja toiseen ja ainahan itse voi asioiden suuntaan vaikuttaa.

Tytön tarha on mennyt hyvin. Mitänyt on kaikki taudit sitten saatu sieltä alkaen viikosta 1. Iskä se sitten sairastaa tytön kassa noita lastentauteja :). Tuntuu vaan että tyttö selviää niistä helpommin kuin mä - koskaan en ole niin sairas ollut, mitä nyt mielikuvitukseltani.

Kutenpa tuo sanonta kuuluu "Paistaa se päivä risukasaankin" on jälleen toteutunut. Usko toivo ja rakkaus siinäpä on ne oleellisimmat minkä pohjalta se pienikin ponnistaa. Pitää uskoa, uskaltaa toivoa ja muistaa rakastaa.

Vielä pitäis mökille mennä kääntymään ennen kun laitan sen lopullisesti pakettiin talveksi. Toivottavasti noita kelejä vielä olis ettei tää nyt ihan sadetta ole seuraavat viikot.

Josko sitä hiljalleen uni tulis....toivottavasti, muuten alkaa ajatukset jylläämään ja sitten ei ainakaan pääse maate.

Viimeiset lomapäivät on olleet suorastaan ihania.Miten toinen ihminen voikaan vaikuttaa niin paljon elämään ja mielialaan. En tiedä onko tämä kestävää, pysyvää jne. enkä jaksa sitä nyt edes murehtia - nautin siitä että toinen on vierellä, kunpa aina olisi näin, kuten on ollutkin.

Huomenna sitten töihin....3 viikkoa lomaa ja nyt paluu. Eipä kiinnosta juuri nyt mennä sinne kaoottisuuden keskelle. Tyttö on hoidossa nyt päiväkodissa, tuntuu niin julmalle jättää tuo pieni toisen käsiin...Isi ei ehkä luota tarpeeksi ihmisiin :) vaan onpa tuo niin ihana nähdä sitten aina päivän päätyttyä.

Vaimo on nyt tyytyväinen kun työt alkoi, ehkä tästä alkaa uusi käänne elämässä joko yhteisessä tai omassa.

Illalla sitten väsytti aika reilusti.Ajattelin että kun 19.00 saa tytön nukkumaan, syön ja käyn itsekkin perässä. Noh, meni tunti ja meni toinenkin ja tuntui ettei ole riitävän väsynyt. Klo 23.00 sitten ajattelin että nyt. Ajatukset pyöri päässä ja kuuntelin milloin mitäkin ääniä, oli ne sitten hamsterin tai naapurin to tekemiä. Ramppasin röökillä, juomassa jne. Edelleen palasin sänkyyn ja tuntui siltä että on kuuma ja ajatukset vain pyörii päässä. No tästä rumbasta oli sitten loppujen lopuksi se ilo että nukahdin vihdoin...ja heräilin koko yön 60 min välein. Nyt on olo sen mukainen ja silmät....

Illalla ei pitäisi ajatella mitään, toissayö meni melkein samoin. Jos tästä duuniin pitää palata...niin hohhoijaa, aika hiljasta on jos näin jatkuu.

Ensin veit mun sydämen,
teit lupauksen ikuisen rakkauden,
kaduit ja rikoit sen.
Kärsien itken ikävöiden,
tuskaisena valvon toivoen.
Tulisitpa takaisin,
ymmärtäisit kaiken hyvän sen.

Sua en mielestäni saa
en voi sinua unohtaa.
Annoin sulle lupauksen,
sen ikuisen rakkauden.
Sitä ei vie pois lähteminen,
ei houkutus viekas petollinen.

Haluan että tiedät sen,
voimme oppia ja kasvaa rakastaen.
Anna meille se mahdollisuus,
puhdista oman sydämesi tuskaisuus.

Aika haavat parantaa,
vaikka en sinua koskaan saa.
Milloinkaan en voi unohtaa,
niin paljon sain rakastaa.

Tänään on jotenkin tyhjä fiilis...aivotyhjiö voisi olla lähinnä kuvaamaan olotilaa. Tyttö vetää unta kuulaan ja itsekkin tekis mieli nukkua, ongelmana on vaan se että sen jälkeen väsyttää kahta kauheemmin.

Tänään ei liiku päässä tunteita eikä juuri ajatuksia. Ehkä eilinen informaatio vaikutti asiaan, ei tiedä miten suhtautua tai miten ajatella. Tuntuu ettei vastapuolikaan oikein tiedä, vaikka siinä sinänsä mitään ihmeellistä ole koska asumista eri osoitteissa on kulunut vasta lyhyen ikaa... aika näyttänee. Aika on sinänsä omituinen asia, silloin kun se saisi pysähtyä se kiitää, kun haluaisi että se menisi nopeammin se matelee - vähän niin kuin Suurlähettiläiden biisissä "kuka voisi kellot seisauttaa". Täytyykin kaivaa jostain kyseinen levy taas....miksiköhän en ole aikaisemmin kyseistä levyä kuunnellut aikoihin.

Omituinen fiilis kun en ensikertaa elämässä hieman suunta hukassa... aina on tiennyt mitä haluaa ja miten se saavuttaa. Aina saanut sen mitä haluaa, nyt ei. Ainoa asia on se että yrittää olla tuolle pienelle maailman paras isi, se lieneekin paras asia mihin keskittyä.

Eipä ole duuniasioita tullut mietittyä lomalla, toisaalta hyvä toisaalta huono. Nyt hieman mietin että pitäskö mennä ainakin pari päivää aikasemmin duuniin niin sais säästöön muutaman päivän...vaikea valinta. Mennäkkö vaiko eikö mennä. toisaalta nauttinut tästä tyhjäntoimittamisesta varmaan ekan kerran elämässä. 2 viikkoa on huvennut niin nopeaan. Toisaalta sitä miettii että pitäs olla jotain kivaa ja hyödyllistä tekemistä lomalla, mutta lähde tästä rumbasta nyt sitten mihinkään. Tytöstä ei halua olla montaa päivää erossa ja koiria ei voi jättää yksin.... hoitolakaan ei ole vaihtoehto.

Kaipa sitä lähdetään kauppaan pienen kanssa, eiköhän se kohta ala heräile....