Blogi

Kolmen päivän mökkielämä meni nopeasti kaverin ja koirien kanssa. Aamusta oli jo huono fiilis kuten aina kotimatkalla. Joku kumma juttu on siinä että ei kiva lähteä koskaan kotiin, kamojen pakkaaminen jne. jotenkin vaan tuntuu joka kerta pännivän + 2.5h autossa istumista. Ainoa asia mikä kotia kohti kiidätti oli armoton ikävän mun pientä tyttöä. Matkalla ahdisti, itketti, veetutti ja raivostutti. Kaipa se oli vaan sitä että tajusi jälleen todellisuuden laidan, enpä varmaan ollut kummosta matkaseuraa ystävälleni :( . Kun pääsin kotiin, toikin vaimo jo tytön, voi sitä iloa ja ihanuutta kun sai tytön syliin ja kas kummaa...kyynel onnen ja ikävän. Mieletön tunne vain saada tuo pikkuihminen syliin niin monen päivän jälkeen. Tuntui siltä että tyttö oli kasvanut 3 päivässä, kuviteltua :).

Huomenna sitten onkin jo ensimmäinen tarhapäivä, onneksi vasta harjoittelu joka kestää pari tuntia. Ehtiipä tyttö vähän tottumaan siihen ennenkuin sitten menee oikeesti tarhaan. Sen taas tietää että kuka itkee kun jättää tytön....varmaan rankenpaa mulle kuin tytölle. Lisäksi fiilareihin tietysti vaikuttaa se että kun on ikävä, niin sitä ikävöi tyttöä ja vaimoa. Onhan tämä varsinaista soutamista ja huopaamista koirien, tytön jne. välillä mutta se on elämää ja koitettava jotenkin siitä selvitä. Tuntuu vaan ettei siihen totu millään vaikka jo 3 viikkoa sitä harrastanut. Kai sitä pienessä sydämessään toivoisi että joskus tyttö saisi taas molemmat vanhemmat ja minä vaimon kotiin - lienee kuitenkin niin ettei se elämä mene miten toivoisi.

Yksinhuoltaja äidit ja isit, nostan teille niin paljon hattua!

Eilen oli kaverin häät. Käynti jäi hieman lyhyeen koska tyttö nukkui päikkärit juuri kirkon aikoihin. Juhlapaikalle mentiin koko perhe, ehdimme tosin sielläkään olemaan vain muutaman tunnin koska tytön nukkuamameno aika oli heti kakkukahvin jälkeen.

Vaimo on ollut mun luona yötä parina viime yönä ja se on tuntunut mukavalta. Mikäs tuota kaunista naista katsellessa, hymy ja loistavat silmät jotka saavat vatsan kouraisemaan kuin ensi ihastumistaan tunnustaessaan. Tilanne väliaikainen niin kuin kaikki elämässä on, tokihan hänet olisi mieluusti pidellyt itsellään vielä, mutta asiat ei mene aina niin kuin elokuvissa. Aika näyttää.

Tänään sitten pitäis lähteä frendin kanssa mökille. Tulee käyttöön 4 päivän katkos...argh, musta on tullut cityaddikti. Pitänee varmaan kirjottaa blogia paperille ja purkaa se sitten tänne. On ihan mukavalähteä sinne kaverinkanssa, tyttöä tosin en nyt sitten näe moneen päivään, mutta sitähän tää on. Koirat sentään tulee mukaan, pääsevät nekin uimaan ja riehumaan saaressa hulluina.

Ei kun tytön perään juoksemaan :)

Eipä ole viikonpäivillä juuri väliä näin lomalaisella. Siinä se menee joko tytön tai koirien kanssa. Tyttö on mun luona to-su. Sunnuntaina sitten pitäs lähteäkin koirien ja kaverin kanssa mökille vähän rentoutumaan.

Eilen puolisoni tuli käymään kun toi tytön, syötiin yhdessä ja katottiin leffa. Tuntui mukavalta vaihtelulta tähän veetutukseen nähden. Ei silti ole suuria toiveita että asiat muutuisi, mutta kunhan oli ainakin hyvät fiilikset jonkin aikaa.

Tänään koti iltaa tyttären kanssa. Töllöstäkään ei tule mitään joten.... jaa-a mitäköhän sitä tässä kehittäisi, ei tässä paljon mitään tapahdu.

Ehkä yö tuo jotain mukavaa tullessaan ;)

Eilen oli loistopäivä, jaksoin tekstarin voimin olla positiivinen ja iloinen pitkästä aikaa.. voi jee! Kummallinen juttu tuollanen, niinkin pieni asia.

Senkin lyhyen ilon sitten onnistuu toinen ihminen pilaamaan puhuessaan taas asioista ohi suun. On se kumma ettei sitä jotkut osaa pitää Per**** suutansa kiinni, on vaan pakko jauhaa ja jauhaa muille toisten juttuja. No enpä tätä muistanut mutta nyt muistan.

Ei kiinnosta enää ikinä kyseinen ihminen, olen niin vihainen etten ole ollutkaan koskaan. Lisäksi ko. henkilö jaksaa vielä tekstarilla haistattaa skeidaa, joka on todella täyttä pas***. Suomenkieli on selkeetä ja oman järjen käyttökin on sallittua. Tilanteessa jossa muutenkin elämä on suhteellisen perseestä ei paranna asioita se että luottamus petetään ja aletaan heti jauhamaan skeidaa.

Kasva aikuiseksi....toivottavasti sai kiksit edes!

Heräsin kun rottikseni tunki nassunsa mun naamaan kiinni, taisi pojalla olla jotain asiaa mulle. Todennäköisesti totesi että nyt jätkä herää ja lähetään ulos.

Tunnin tässä keikkunu pystyssä, kahvit pitäs keittää ja kessulla pitäs käydä. Koska tänään on taas "vapaa" päivä tytöstä = joutuu olemaan yksin ja kauhea ikävä, täytyy kehitellä jotain tekemistä. Soitinkin heti aamusta duunissa olevalle frendilleni että jos mentäs kahville kauppatorille, vähän niinkun vetää lihapiirakkaa ja silleen. Sitten jos sitä sais raahattua ittensä muutamaan kauppaan niin kyl se siitä sitten. Ainiin tänään tulee viel duunifrendi käymään duunin jälkeen....hyvä kun muistin.

Melkoisen jännä juttu että näin suuren hyväntuulisuuden voi vain aiheuttaa yksi pieni viesti ja pieni huomio joka kohdistui minuun. Vaikkakin se ei mihinkään edelleenkään johtaisi, nautin tästä hyvästä olotilasta verrattuna eiliseen ketutukseen joka oli asteikoille: "hypitään seinille".

Illalla sitten jortsuilemaan varmaankin...

Tyttö se meni taas äitinsä luo. Se tuntuu aina yhtä musertavalta. Tuntuu tyhjältä lähteä kun molemmat jää. Kotiin tullessa otti päähän niin kympillä.Minkäs teet, tuska on vaan kestettävä vaikka kumpaakin on ikävä niin helv******. Onneksi illan mittaan kuitenkin fiilari hieman parani. Vieläkään ei väsytä vaikka oli aikainen herätys ja huonosti nukuttu yö takana. Jospa tässä koittas itteensä vielä väsyttää, nukkuispa sitten ainakin paremmin ja ehkä jopa näkemättä painajaisia.

Kiva kun koirat on kotona, niitäkin on kaivannut kun tyttö oli luonani ja koirat poissa. Olispa kaikki kotona samaan aikaan. Pojat kuorsaa... on se hyvä että jotain väsyttää. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet - taidanpa mennä huomenna katsomaan Anna Erikssonia.

07.30 heräsi isi joko sisäisen kellon tai tytön äänen toimesta. Taju oli sen verta jälleen kankaalla etten oikeen tiedä kumpi havahdutti tähän kylmään maailmaan. Sitä herää joka aamu pienessä paniikissa että missä mun tyttö, onhan sillä kaikki hyvin - kun on yksin vastuussa. Sitten on ihanin nähdä ne hymyilevät kasvot jotka töllöttää isiä sängystä ja ne kirkkaat silmät.

Aamurutiinit käyntiin ja liikkeelle. Hippasen on pöllähtänyt olo koska yö oli niin levoton. Vaikka sitä kuin yrittä käydä ennen puoltayötä nukkumaan, rauhallisin mielin niin venähti aamun puolelle. Niin paljon kysymyksiä ja vuoropuheluita mielessä joita ei ehkä koskaan tulla käymään. Miettiminen tuohon aikaan on turhaa,mutta minkäs teet kun on niin vilkas mielikuvitus. Epäilenpä vain etten koskaan saa vastauksia kysymyksiini - huono juttu mulle, koska se olis välttämätöntä jotta saan joskus asian päätökseen. Pitäs kai sitä tottua että aina mennään vaikeimman kautta.

Tänään sitten joutuu taasen viemään tytön äitinsä luokse, sitä raastavampaa ei olekkaan. Toisaalta jälleen pojat tulee kotiin, mutta....melkoista ramppaamista kaikille. Ei tässä sen enempää kumpikaan aikuinenkaan saa hetken rauhaa toisestaan kun vuorot on niin lyhyet, mutta enpä halua nyt ollla tytöstä kahta päivää kauempaakaan erossa, eikä äitinsäkään. Sitten on taas ikävä molempia:(

Ulkona kaunis ja ilmeisesti suhteellisen lämminkin päivä tulossa. Jaa-a, pitäisi taasen kehitellä jotain mukavaa tytön kanssa. Olisikohan nyt vuorossa kävelyretki maalaistilalle joka tuossa läheisyydessä on, on possua, lehmää jne. ihmeteltäväksi pienelle. Sitten onkin enää 8h aikaa... :)

Päivänjatkoja kaikille, pidä virnettä silmäkulmassa!

Ihme, tänään ei maanantai veetuta yhtään niin paljon kuin yleensä, varmaan johtuu siitä että saan olla lomalla kotona ja tyttärenikin on luonani.

Tuota ihanaa touhuajaa katsellessa vain tulee väkisin mieleeni erilaisia asioita. Tuo pieni ja iloinen ihminen ei tiedä mistään kurjuudesta, pahuudesta ja tuskasta mitä maailmassa on. Riittää kun on isä lähellä (ja äiti). Olen pahoillani rakkaani etten voinut antaa sinulle molempia vanhempia. En olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin tehdä äidistäsi ja sinusta maailman onnellisimmat ihmiset.

Tänään ei murehdita (ainakaan pariin tuntiin). Pitäisi mennä moikkaamaan parin tunnin päästä samanikäistä tyttöstä, vaihtoehtopäivä vaippaostosten ja muun shoppailun väliin. Aika menee vaan niin nopeaan tytön kanssa, se hujahtaaa ja *poff* lähdetkin taas luotani. Illalla istun yksin ja tuijotan joko tyhmää TV:tä tai sitten läppärin näyttöä ja lasken minuutteja...

Eilen illalla meni railakkaan hauskasti mielenkiintoisen erilaisessa, mutta tutussa seurassa ;). Tuli kyllä tanssittua niin paljon etten muista milloin viimeksi tulikin jorattua niin kybällä.

Aamu lähti käyntiin veljen pojan konfirmaatiolla. Sitten koirat noutoon ja tyttöä hakemaan kotiin. Tuossahan tuo iloinen tyllerö makoilee ja ryömii ihan sumeen nopeasti. Ihana että tyttö on taas kotona, olikin niin ISO ikävä. Toisaalta taas outoa jälleen kun koirat ja .... puuttuu. Ei tähän varmaan koskaan totu, rasittavaa ravaamista mutta minkä sille mahtaa.

Nyt leikkimään ja nukkumaan...

Eilen tuli illastettua kotosalla muutaman ystävän kanssa joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Oli ihan mukavaa jutustella pitkästä aikaa. Sitten mentiin helsingin yöelämään katsastamaan. Mukavaa oli, mutta jotain puuttui - oma vaimo. Olisi ollut niin paljon kivempaa kun hän olisi ollut mukana. Aamulla sitten aikaisin ylös mummin "poikaystävää" katsomaan sairaalaan.

Tänään pitäisi taas lähteä. Joskos tänään pääsis tanssahtelemaankin. Vantaan yöelämä kutsuu. Eipä voi onneksi kovin kosteeta iltaa viettää koska huomenna rippijuhlat 12.00 no kuhan pääsee tuulettumaan.

Tyttö tulee kotiin isin luo huomenna, tämän päivän paras asia!