Jukka Aminoff

”Kylmä sota päättyi liberaali demokratian voittoon ja uuteen maailmanjärjestykseen. Imperiumit ja etupiirit katosivat. Näin kuviteltiin.”

Tänään halusin jakaa kanssanne lukusuosituksen, sillä harvoin tulee vastaan kirjaa, jonka sanoma on yhtä ajankohtainen ja tärkeä.

Jukka Aminoff avaa uutuusteoksessaan Suomen Ruotsi ja Venäjä – Suomi muuttuvien maailmanjärjestysten keskellä (Readme.fi, 2021) kiinnostavalla tavalla maailmanhistoriaa ja -politiikkaa sekä tulevaisuuden muutosvoimia.

Historia on kiehtovaa – varsinkin silloin, kun se on kirjoitettu elävästi. Kirja herättää yli 3500 vuotta vanhan tarinan elämään tavalla, jota ei malttaisi laskea kädestään.

Mikä tärkeintä, Aminoff ei tyydy katsomaan menneeseen, vaan auttaa ymmärtämään nykyisyyttä sekä kannustaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta.

Kirjoittajaa lainaten:

”Historiasta on mahdollista löytää paljon odottamattomia voimavaroja. Maa ilman ymmärrystä historian suurista tapahtumista on sieluton ja eksynyt. Historiasta on mahdollista löytää tiekarttoja tulevaan.”

Kirja-arvostelun kirjoitti kirjailija Martti Vaalahti

- - -

"Todella vaikuttavan oloinen teos."
- toimittaja, kirjailija Arvo Tuominen

- - -

"Erityisen vakava teos. Ostin sen sekä itselleni että pojalleni. Tällaisen teoksen valmistelu vaatii äärettömän paljon työtä ja keskittymistä yksityiskohtiin, perusteellista tutkimusta, asiallista ajattelua ja analyysiä, sekä historian vankkaa tuntemusta."
- Ivan Ivanov

- - -

"Pitihän se Jukka ostaa, toki suosittelen muillekkin."
- kirjailija, yrittäjä Esko Reinonpoika Alanko

- - -

Suomen muotimaailman rautarouva, eli Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen menehtyi vain muutama viikko sitten.

Moni heräsi kysymään, että ehtikö 92-vuotiaana menehtynyt Paakkanen jättämään elämäkerran taakseen.

Paakkasen elämäkerran kohdalla tapahtui suuri onni, koska kirjailija Ulla-Maija Paavilainen ehti kirjoittamaan teoksen juuri ennen nykyisen pandemian alkamista vuonna 2019.

Elämäkerran suhteen glamourin ja muodin jumalattaren onni oli puolella.

Paakkanen syntyi hengelliseen ja köyhään perheeseen Saarijärvellä vuonna 1929. Suomi oli tuolloin nuori ja itsenäinen tasavalta.

Paakkasella oli kunnianhimoisia unelmia, jotka toivat hänet Helsinkiin, eli Suomen mittakaavasta katsottuna suuren ja nopeatempoisen maailman keskuuteen.

Erinäisten työpaikkojen kautta hänen ura päätyi Stockmannin ja mainosmaailman kautta yrittäjäksi ja Womena-mainostoimiston perustajaksi.

Paakkanen sai itselleen näköalapaikan Suomen markkinoinnin ja mainonnan maailmaan.

Vuonna 1990 Paakkanen myi mainostoimistonsa ja siirtyi viettämään eläkepäiviään Ranskaan.

Pian Suomessa alkoivat lama-ajan vuodet. Amer-yritys omisti ikonisen suomalaisen muotitalon, eli Marimekon.

Amerin ongelmaksi muodostui se, että Marimekko tuotti jatkuvasti tappiota ja Marimekko oli pian siirtymässä kohti historian roskatynnyreitä.

Paakkanen riensi pelastavaksi enkeliksi, mutta kirja ei kerro sitä, että millä hinnalla ja millä ehdoin Paakkanen sai pahasti turskaa takovan suomalaisen muodin kehdon itselleen.

Suomi sai itselleen ikioman Coco Chanelin. Marimekkoa uudistettiin ja pian muotitalo takoi voittoa. Nousukiito oli alkanut.

Paakkasen näkemyksen mukaan suomalaisen kulttuurin sielu on köyhyydessä. Markkinoinnin tulee olla tavanomaista ja arkista, joka puree suomalaisiin kuluttajiin.

Paakkanen itse sen sijaan viihtyi Ranskan Rivieralla, eli Côte d’Azurilla, jossa hän omisti toisen kodin. Nizzasta, Saint-Jean-Cap-Ferratista ja Monacosta tuli hänelle läheisiä paikkoja. Välimeren sinisen rannikon lumo puri eleganssillaan. Paakkanen suosi ranskalaisia, italialaisia ja brittiläisiä luksusmerkkejä muodissa ja autoissa.

Allekirjoittanut muistaa Marimekon juhlanäyttelyn avajaisjuhlat vuodelta 2001, jotka pidettiin Helsingin Designmuseossa. Kutsuvieraiden joukossa oli Suomen kermaa alkaen tasavallan presidentistä, yritysjohtajista, taiteilijoista ja viihteen supertähdistä. Juhlissa oli selvästi aistittavissa syvää itseluottamusta tulevaisuutta kohtaan ja hyvää henkeä nostattivat myös runsaat kuohuviinitarjoilut.

Paavilaisen teos Paakkasesta on tärkeä taltiointi suomalaisesta talous-, muoti- ja kulttuurihistoriasta. Onhan Marimekko suomalaisen muodin näkyvin ikoni ja Paakkanen loi nykyaikaisen pohjan tämän ajan Marimekolle.

Pankkiiri, kauppatieteen tohtori Björn Wahlroos tunnetaan herättelevistä puheenvuoroistaan ja kirjoistaan.

Wahlroosin uutuuskirja Barrikadeilta pankkimaailmaan - Eräänlaiset päiväkirjat 1952-1992 (Otava, 2021) vie lukijan kuitenkin muistelmateoksen äärelle.

Wahlroos avaa kirjan alkumetreillä suhdettaan nuoruusvuosiinsa, jotka ovat leimanneet häntä vuosikymmenten ajan, eli hänen nuoruusvuosien suhde kommunismiin ja taistolaisuuteen, joka kesti vain muutaman vuoden ajan. Kyseessä oli nuoruuden hairahdus ja suunta kääntyi pian kohti kapitalismia ja liberalismia sekä suomenruotsalaisia pääomapiirejä. Kommunismin edustama köyhyys oli vaihtumassa kapitalismin edustamaksi hyvinvoinniksi.

Wahlroos valmistui kauppatieteen maisteriksi ja tohtoriksi Helsingin Hanken Svenska handelshögskolanista 1970-luvulla. Pian edessä olivat vuodet kansantaloustieteen luennoitsijana, tutkijana ja professorina.

Akateemisten vuosien jälkeen alkoivat hänen vuodet pankkimaailmassa, jotka ovat uutuuskirjan varsinainen suola.

Kasinotalouden vuodet tunnetaan solariumrusketuksista, lasikuituveneistä, Miami Vice’n tunnusmusiikista, kimmeltävistä paleteista, järjettömistä olkatoppauksista, pörssipeleistä, yrityskaappauksista, sekä ikuisen talouskasvun ja hyvinvoinnin ajasta. Suomen markan voimaan uskottiin positiivisen aggressiivisuuden tavoin. 1980-luku oli glamourin vuosikymmen.

Taloushistorioitsijoille ja aikansa bisnesvaikuttajille kirjan tapahtumat ja henkilöt avaavat tietysti uusia näkökulmia 1980-luvun ajan tapahtumiin, joissa oli aimo annos draamaa, selkäänpuukottamisia ja kieroiluja Falcon Crest’in ja Dallas’in televisiosarjojen tavoin. Suomen talouspiirit olivat sen verran pienet, että päät kolisivat.

Wahlroosin kirjassa palautetaan mieliin kuinka Marskin, Savoyn ja Palacen savuisissa ja kosteissa kabineteissa taottiin kauppoja kuin sepät rautaa. Oli kyse sitten pitkistä lounaista ja illallisista. Viskipitoisten fasaanijahtien aikana ruodittiin seuraavia peliliikkeitä aatelislinnojen kupeessa. Pääkonttorien kulmahuoneita ja kokoustiloja koristivat suomalaistaiteilijoiden harvinaiset ja kalliit mestariteokset.

Vielä 1980-luvulla siirryttiin illallisen jälkeen polttamaan tuhteja kuubalaisia sikareja ja nauttimaan väkeviä krogilaseista suurella nautinnolla, mutta nykyaikana saadaan tyytyä alustatalouden kuljetuspalvelujen tuomiin gluteenittomiin tuotteisiin ja nykiviin videopalavereihin.

Wahlroos vie lukijan 1980-luvun tarun- ja rahanhohtoiseen maailmaan, joka muistuttaa Monopoli-lautapeliä.

Eletään vuotta 1887. Suomi on suuriruhtinaskunta ja Suomen suurin vientimarkkina on maailmanhistorian suurin imperiumi, eli Brittiläinen imperiumi.

Helsingissä avataan Suomen ensimmäinen, eurooppalaistyylinen luksushotelli suomalaisyrittäjä Carl Wilhelm Kämpin johdolla ja arkkitehtinään Theodor Höijer.

Hotelli Kämpistä muodostui historiansa aikana yritysjohtajien, taiteilijoiden, toimittajien, tutkijoiden, kirjailijoiden, poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten kohtaamispaikka.

Kämpissä työskennelleet Kimmo Aho, Ville Liikanen ja Mika Vitikka ovat kirjoittaneet historiikin Suomen kuuluisimman ja korkeatasoisimman hotellin historiasta. Teoksen nimi on Minä menen Kämpiin takaisin - Cocktaileja ja tarinoita Kämpin baarista (Docendo, 2019).

Kämp on ollut hotellialan edelläkävijä. Kämp toi Suomeen ensimmäisen baarin. Baarin historia juontaa brittiläisiin ginpalatseihin ja Yhdysvaltoihin muuttaneet siirtolaiset muokkasivat ginpalatsien pohjalta amerikkalaiset baarit.

Kämp toi markkinoille Suomen ensimmäisen American Bar'in 1900-luvun alkupuolella, joka herätti suurta kiinnostusta ja ihailua. Kämpistä tuli pitkien ja kosteiden lounaiden viettopaikka.

Kämpistä on kirjoitettu lukuisia kiehtovia tarinoita, mutta yksi on ylitse muiden ja se on Akseli Gallen-Kallelan maalaama Symposium, joka on muodostunut legendaariseksi ja herättää usein naurahduksia.

Taulussa ovat itse taulun maalaaja Gallen-Kallela, tukevassa humalassa oleva säveltäjä Oskar Merikanto, tupakkaa kädessään pitävä säveltäjä Robert Kajanus ja tyhjyyteen katsova säveltäjämestari Jean Sibelius.

Monet Kämpissä vietetyt illat toivat ideoita siihen, että miten Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä tuli edistää. Suomi sai itsenäisyyden ja monilla taiteilijoilla oli suurta merkitystä sille, että miten kansallishenkistä mielialaa nostatettiin.

Kämp on kokenut myös kauhun hetkiä. Talvisodan aikana kansainvälinen lehdistö piti Kämpiä päämajanaan ja hotellista lähetettiin tietoja siitä, että miten urhea Suomi taisteli idän karhua vastaan.

Suomen talous koki kovia ensimmäisen ja toisen maailmansodan tapahtumien takia. Suomi köyhtyi, eikä Suomi saavuttanut jatkuvaa varakkaiden vieralijoiden kävijävirtaa, jonka takia tarunomaisen Kämpin tarina kulki loppuaan.

Ensimmäisen Kämpin tarina päättyi vuonna 1965, koska kiinteistön omistaja Kansallis-Osake-Pankki ei löytänyt jatkajaa ja vuokralaista hotellille. Tämän takia kiinteistöstä tuli pankin pääkonttori.

1990-luku oli Suomessa suurten murrosten aikaa. Neuvostoliitto romahti. YYA-sopimus heitettiin roskakoriin. Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi ja NATO:n rauhankumppaniksi. Vuonna 1999 Suomi päätti liittyä euroalueeseen. Suomi oli taittanut 1990-luvun laman.

Nokian johdolla Suomea vietiin maailmalle. Suomen informaatioteknologia-alalla vietettiin villejä vuosia. Suomeen valui eurooppalaisia ja amerikkalaisia pääomia. Suomen talouskasvu oli kovaa ja Suomi kansainvälistyi vauhdilla.

Suomen Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki olivat yhdistyneet Merita Pankiksi, joka omisti Kämpin kiinteistön. Uusi pankki päätti etsiä Kämpin rakennukselle uuden hotelliyrittäjän.

Amerikkalaisen Marriott Internationalin Luxury Collection otti Kämpin vetovastuun vuonna 1999 ja näin luotiin historian toinen Kämp, joka pursuaa suomalaista ja amerikkalaista luksusta. Vuosituhannen Suomi palannut takaisin kansainvälisten vieraiden ja markkinoiden keskuuteen.

Kämpistä tuli Helsingin vetonaula ja kansainvälisten vieraiden ykköshotelli. Hotellissa ovat yöpyneet Mick Jagger, Keith Richards, Elton John, Madonna, Lady Gaga, Ozzy Osbourne, David Bowie, Shakira, Whitney Houston, Bruce Springsteen, Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright ja monia muita.

Condé Nast ja Forbes luokittelivat Kämpin ensimmäisten vuosien aikana maailman ja Euroopan parhaimpien luksushotellien joukkoon. Arvostettu ja äärimmäisen suosittu, suomalainen City-lehti valitsi Kämpin baarin Helsingin parhaaksi baariksi vuosina 2002 ja 2003.

Hotelli Kämp on maamerkki, joka kertoo Helsingin ja Suomen asemasta maailmalla. Luksushotelli on merkki siitä, että Suomi on menestyvä ja kiinnostava maa vierailla.

Teoksen kirjoittajat ovat tehneet oikeaoppisesti Kämpin historiasta viihdyttävän ja hauskan. Kirjassa on runsaasti kiinnostavia tarinoita, kiehtovia drinkkireseptejä ja hotellin maukkaiden ruokavaihtoehtojen esittelyjä.

Teos saapui markkinoille juuri ennen kuin alkoi tapahtumaan merkittäviä siirtoja.

Norjalainen hotelliyrittäjä Petter Stordalen osti Kämpin ja joukon muita helsinkiläisiä luksushotelleja itselleen vuonna 2019.

Vuonna 2020 käynnistyi pandemia, joka aiheutti pitkäaikaisen hiljaiselon.

Kämp ei jäänyt makaamaan laakereilleen, vaan alakerran baari ja ravintola kokivat mittavat remontit, eli alakerta sai uuden ilmeen.

Kämpin uusi ilme jäi odottamaan iloisen, sosiaalisen ja huolettoman 2020-luvun tuloa.

Tekoäly, toiselta nimeltään keinoäly, on jo keskuudessamme. Kyseessä ei ole mikään kaukana tulevaisuudessa oleva teknologia. Monet eivät vaan huomaa sitä, että tekoäly on osa päivittäistä elämäämme.

Tekoäly on tuttu asia, jos olet ahkera YouTube-videoiden käyttäjä. Googlen tekoäly kerää tietoja siitä, että mitä videoita katselet. Katseluhistorian kautta tekoäly suosittelee sinulle seuraavia, uusia videoita katseltavaksi, jotka voisivat kiinnostaa sinua.

Samanlainen tekoäly toimii Amazonin verkkokaupassa, Spotifyn musiikkipalvelussa, Netflixin elokuvapalvelussa, Facebookissa, Instagramissa ja monissa muissa paikoissa.

Tekoälyn tarkoituksena on tehdä elämästäsi helpompaa, jotta löydät sinua kiinnostavia asioita mahdollisimman vaivattomalla tavalla. Tekoäly ei voi kuitenkaan tietää aivan kaikkea mikä sinua voisi kiinnostaa juuri ja nyt tulevaisuudessa, mutta tekoäly oppii koko ajan entistä enemmän mitä enemmän sitä ruokitaan datalla.

Tekoäly on hiipinyt myös tietokoneiden, älypuhelimien ja verkkokauppojen ulkopuolelle. Helsinki on listattu maailman toiseksi parhaaksi, älykkääksi kaupungiksi (eng. Smart City) heti Singaporen kaupunkivaltion jälkeen. Suurissa kaupungeissa tekoäly tunnistaa ja valvoo kansalaisia.

Sitten kirjan kimppuun. Tohtori Mika Aaltonen on kirjoittanut kirjan yhteistyössä tietokirjailija Antti Merilehdon kanssa, jonka nimi on Tekoäly - Ihminen ja kone (Alma Talent, 2019).

Aaltosen kirja vie lukijan tekoälyn maailmaan ja erityisesti siihen, että mikä tulee olemaan tekoälyn rooli maailmassa ja kansalaisten keskuudessa. Teos pyrkii vastaamaan kysymykseen, että miten tekoäly tulee muuttamaan ihmisten elämää, markkinoita, yhteiskuntaa ja globaalia maailmaa.

Kirja on ehdoton lukusuositus niille, jotka ovat ottamassa ensiaskeleitaan tekoälyn maailmaan ja haluavat saada käsityksen siitä, että kuinka suuri mullistus on kyseessä. Tekoälyn ottaa vasta ensiaskeleitaan, mutta suurin mullistus tulee tapahtumaan, kun huippunopeat 5G- ja 6G-tiedonsiirrot tulevat mahdollisiksi. Silloin alkaa tekoälyn kultakausi ja siihen kannattaa varautua.

Kyseessä on ajankuvaan nähden hieman ristiriitainen teos, koska maailmantalous voi huonosti, eivätkä Suomen yrityskentän tunnelmat ole kovinkaan ruusuiset. Tänään julkaistiin tuorein Pk-yritysbarometri, jonka mukaan yrittäjät elävät suuren epävarmuuden keskellä, liikevaihdon kasvut hiipuvat, investoinnit ovat jäissä ja kassavarat sulavat. On toki muutamia aloja ja yrityksiä, jotka voivat pulleasti, mutta talouden vaikeudet heijastuvat yleensä kaikkiin tavalla tai toisella.

Yrityskauppoja tehdään usein silloin, kun talouskasvu on kovaa, koska tällöin voi saada enemmän rahaa yrityskaupoista. Taantumassa yrityskauppojen etuna on se, että omistajat voivat päästä eroon yrityksistä, jotka raastavat hermoja. Ammattimaisia ostajia on kuitenkin vaikea höynäyttää.

Yritysmaailman gurujen, Kim Väisäsen, Janne K. Jääskeläisen ja Katleena Kortesuon teos Exit-opas yrittäjälle - Näin trimmaat firmasi myyntikuntoon (Alma Talent, 2020) on tähän asti kattavin suomalainen teos siitä, että mitä omistajan tulee ottaa huomioon, kun haluaa myydä yrityksensä uudelle omistajalle tai uusille omistajille.

Teoksessa on sopiva sekoitus teoriaa ja käytännön oppeja, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään yrityskauppaan liittyvän kokonaisuuden. Kirjassa viljellään taidokkaalla tavalla leikkiä ja huumoria sanojen ja kielikuvien kautta. Kuten vaikkapa seuraavassa otteessa:

"Mentorointi on edelleen aliarvostettua. Mentoroinnin avulla pääsee sellaisten ihmisten pään sisään (yleensä vielä ilmaiseksi!), jonne normaalisti pääsee vain isolla rahalla tai luusahalla."

Exit-opasta voi lukea myös yleisen yritysjohtamisen, markkinoinnin ja myynnin näkökulmasta. Teos sopii myös aloitteville yrittäjille, jotka haaveilevat äkkirikastumisesta. Teoksen sanoma voi myös tehdä myös lopun yrittäjyyshaaveista, koska yrittäminen karua puurtamista, joka saattaa viedä hengen ja omaisuuden.

Nykyisen heikon ja epävarman taloustilanteen keskellä kirja tarjoaa rahanarvoisia neuvoja siitä, että miten voit saada yrityksesi kaupaksi. Yrityskaupat vaativat kuitenkin paljon töitä ja unettomia öitä.

Lukijoita voi tyynnyttää sanomalla, että suomalainen pääoma on turvassa, koska ostajaehdokkaita on vähän ja vain muutama prosentti yrittäjistä onnistuu myymään yrityksensä eteenpäin. Monet yrityskauppahankkeet epäonnistuvat. Suomea ei olla laittamassa lihoiksi.

Exit-opas yrittäjälle on sinun tiekarttasi kohti rahakkaita kauppoja. Vahva suositus.

On olemassa vanha sanonta, että kynä on miekkaa mahtavampi. Sanoilla voidaan muuttaa tulevaisuuden suuntaa niin hyvässä kuin pahassa. Pehmeillä sanoilla ja ajatuksilla voidaan rakentaa entistä inhimillisempi yhteiskunta, kun taas propagandan sanoilla myrkytetään ihmismieliä ja edistetään katkeruuteen pohjautuvaa kahtiajakoa. Siksi jokaisella ihmisellä on suuri vastuu siinä, että minkälaista ilmapiiriä he ovat luomassa ja minkälaisessa ilmapiirissä he haluavat elää.

Ihmiset rakastavat tarinoita. Tarinoita on kerrottu niin kauan kuin ihmiset ovat kyenneet puhumaan ja myöhemmin kirjoittamaan. Mikään ei ole niin hienoa kuin istua kesäillan aikana ulkosalla, katsoa nuotion tuliliekkiä ja sädehtivää tähtitaivasta, sekä jakaa tarinoita parhaimpien ystävien kanssa aamuyön pikkutunneille saakka. Hersyvää naurua, suurta hymyä ja jaettua empatiaa. Sävelkorvan rikkovia yhteislauluja. Pensaikosta voi kuulla villieläimien ja kyttäävän naapurin rasahduksia. Tunnelmallisen illan voi keskeyttää se, että kaveri nojaa liian voimakkaasti valkoisen nojatuolin kanssa, jonka seurauksena tuolinjalka katkeaa ja ystävä katoaa pensaikkoon yön hämärän aikana. Näin on tapahtunut.

Entisaikaan sanankäytön voima oli rajallinen, koska sanojen levittäminen rajoittui monesti puhuttuun kieleen omissa ystävä- ja tuttavapiireissä. Kirjeitä kirjoitettiin eri vastaanottajille. Nykyään sanankäytön voima on jokaisella. Jokainen voi perustaa internetissä itselleen blogin ja levittää ajatuksiaan sadoilla ja tuhansille lukijoille. Sanojen voima ei rajoitu pelkästään kirjoitettuun kieleen, vaan jokainen voi perustaa itselleen podcastin, jos puhuminen tuntuu luontevalta. Toiset haluavat taas ilmaista itseään myös eleiden ja ilmeiden kautta, eli on mahdollista julkaista videoita. Sosiaalisen median kautta voidaan jakaa ilosanomaa eteenpäin.

Tämän takia tietokirjalija Martti Vaalahden uutuusteos Sanojen supervoima - Näin valitset sanasi oikein ja onnistut elämässä (WSOY, 2020) on ajankohtaista luettavaa. Moni voi erehtyä siihen, että kyseessä olisi tekninen opas, jossa kerrotaan puisevalla tavalla siitä, että missä ja miten pitäisi viestiä. Kyseessä perusarvoja puhutteleva teos, eli miten päivittäin käytetyt sanat ja ajatukset vaikuttavat mieliimme ja ennen kaikkea muihin. Teoksen sanoma on lempeä ja inhimillinen. Miten sanat vaikuttavat tulevaisuuteemme? Miten kannattaa suhtautua vihamieliseen, itsekeskeiseen ja epäreiluun käyttäytymiseen? Hyväntahtoiset ihmiset voivat joutua silmittömien raivokohtauksien kohteiksi, vaikka eivät ole loukanneet ketään.

Jokainen meistä on varmasti huomannut sen, että miten sosiaalisessa mediassa kapitalistit ja kommunistit, suvaitsevaiset ja rasistit, vegaanit ja lihansyöjät, liberaalit ja konservatiivit, inbound-markkinoijat ja myynnin kylmäsoittajat ovat toinen toistensa kurkuissa kiinni. Rakentavat väittelyt ovat eri asia kuin vihamieliset hyökkäykset, eli tavanomainen keskustelu kuuluu asiaan. Tärkeintä on se, että on kyky kuunnella ja mahdollisuus kehittää omaa ajatteluaan.

Eilen oli mukavaa keskustella Vaalahden kanssa kirjan julkistamistilaisuuden yhteydessä nykyisestä keskusteluympäristöstä. Puhuimme esimerkiksi Twitteristä, joka rajoittaa viestin 280 merkkimäärään. Välillä olen ollut aikeissa julkaista omia ja kommentoida muiden twiittejä, mutta merkkimäärärajoitukset antavat liian suuren tilan väärinymmärryksille. Siksi on paljon kevyempää kirjoittaa pitkä blogikirjoitus kuin antautua rajoitusten vietäviksi. Tee sinäkin samoin, jos koet, että haluat ilmaista itseäsi laajemmin.

Voin sanoa, että Vaalahden teos on yksi tämän vuoden tärkeimmistä teoksista, koska teoksen arvoihin pohjautuva sanoma on tärkeä. Tämä teos puhuttelee kaikkia ja teoksessa näkyy se, että kirjoittaja on vilpitön omassa sanomassaan, koska sanat tulevat sydämestä. Teoksen voi lukea vaikka jokainen vuosi, koska teoksen sanoma voi puhutella eri tavoin eri elämäntilanteissa. Teoksessa kaikuu elämänkokemuksen ja kiltteyden ääni. Ole hyvä ihminen.

Suomen taloudella on ollut haasteita toipua vuonna 2007 alkaneen kansainvälisen finanssikriisin jälkeen. Viimeisten vuosien aikana taloudessa tapahtui myönteinen käänne, joka on lisännyt työllisyyttä ja vähentänyt valtion velkaantumiskehitystä. Tämän vuoden aikana hälytyskellot soivat uudelleen. Työllisyyden lisääntyminen näyttää pysähtyneen. Merkittävien suuryhtiöiden tulokset ovat romahtaneet. Kansalaisten luottamus talouteen on merkittävällä tavalla laskenut.

Nordean hallituksen entinen puheenjohtaja, kauppatieteen tohtori Björn Wahlroos oli viivytellyt uutuuskirjan julkistamista tarkoituksella, koska kirjan julkistaminen muutaman vuoden kestäneen suotuisan jakson aikana olisi tulkittu lähinnä räksytykseksi, koska Wahlroosin teesit ovat tarkoituksella herätteleviä ja monien tulkintojen taustalla on paljon laadukasta tutkimustietoa. Wahlroos on tullut vuosien saatossa tutuksi vapaan markkinatalouden, kevyen verotuksen, alhaisen sääntelyn, omistajuuden ja yritteliäisyyden vankkana puolestapuhujana, jotta Suomi menestyisi kansainvälisen talouden keskuudessa entistä paremmin.

Wahlroosin aikaisemmat teokset Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle (Otava, 2012) ja Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (Otava, 2015) herättivät laajaa kansalaiskeskustelua. Näin tekee myös uutuuskirja Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua (Otava, 2019), joka kuvailee Suomen teollisuuden ja yhteiskunnan kehitystä aina varhaishistoriasta nykypäivään saakka. Samalla Wahlroos pohtii sitä, että miten Suomi voisi menestyä tulevaisuudessa.

Wahlroosin pyrkii olemaan teoksessa mahdollisimman toiveikas, mutta tilastojen ja ennusteiden valossa Suomen tulevaisuus ei näytä hyvältä. Vielä 1960-luvulla Suomi oli talouskasvun suhteen Euroopan Singapore, joka panosti voimakkaalla tavalla teollisuuspolitiikkaan presidentti Urho Kekkosen ankaralla kädellä. Suomen talousajattelussa tapahtui kuitenkin merkittävä muutos 1970-luvulla, kun poliittisessa elämässä pääsi valloilleen ajatus entistä rajummasta sääntelystä ja kovemmasta verotuksesta. Suomesta muodostui ajan saatossa sekatalous, jossa valtion rooli korostui ja poliittinen päätöksentekokulttuuri muodostui entistä vaikeammaksi. Wahlroosin mielestä oli suuri virhe riisua presidentiltä valtaoikeuksia, koska tämä edesauttoi poliittisen päätöksenteon jähmettymistä ja antoi entistä enemmän valtaa ulkoparlamentaarisille voimille, eli etujärjestöille ja lobbareille. Poliittisen elämän päättämättömyys voi antaa mahdollisuuden protestipuolueiden ja -johtajien nousulle.

Suomella on ollut myös vaikeuksia sopeutua globaalin talouden haasteisiin. Berliinin muuri kaatui vuonna 1989. Sitä edeltäneinä kolmena vuosikymmenenä Suomen talouskasvu oli keskimäärin neljän prosentin luokkaa vuodessa, kun vuoden 1989 jälkeen Suomen talous on ollut keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa ja alle prosentin luokkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen taloutta ovat rapauttaneet metsäteollisuuden tuotteiden vähenevä kysyntä, konepajateollisuuden sijoittuminen ulkomaille, Nokian romahdus ja idänkaupan väheneminen. Suomen liittyminen yhteisvaluutta euroon on myös poistanut devalvaation mahdollisuuden, jonka avulla teollisuuden kilpailukykyä voitaisiin parantaa merkittävällä tavalla. Wahlroos ei kuitenkaan kannata sulkeutumista, vaikka Suomi menestyi erityisen hyvin kylmän sodan vuosina, koska ajassa ei voi palata taaksepäin, koska muuten edessä olisi Venezuelan tie kohti talouskatastrofia.

Wahlroos nostaa yhdeksi kilpailukyvyttömyystekijäksi Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupankäynnin, jonka avulla suomalaiset yritykset saivat mehukkaita kauppasopimuksia, mutta tuotteet ja palvelut eivät olleet kilpailukykyisiä länsimarkkinoilla. Suomen harjoittama idänkauppa oli suurta ja loi hyvinvointia, mutta talous oli yhden kortin varassa. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Suomen idänkauppa romahti. Pikku hiljaa syntyi markkinatalousvetoinen Venäjä, jonka kanssa idänkauppa kuitenkin elpyi. Suomen vienti oli Venäjälle 7,5 miljardia euroa vuonna 2008, mutta globaali finanssikriisi romahdutti viennin neljän miljardin euron tasolle. Ennen Ukrainan kriisiä vientilukemat olivat nousseet 5,3 miljardiin euroon ja lukemat romahtivat kolmeen miljardiin euroon vuonna 2015. Talouspakotteet ovat rokottaneet viennistä kymmenen prosentin verran. Wahlroos toteaa, että Venäjä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia, mutta maan epävarmuus korottaa Suomen talouden riskitekijöitä.

Mikä on sitten Wahlroosin tarjoama pelastussuunnitelma ikääntyvälle ja aivovuodosta kärsivälle Suomelle, joka ei kiinnosta edes investoijia? Helsingistä ei ole ainakaan tulossa merkittävää kansainvälistä finanssikeskusta Lontoon Cityn tavoin. Helsinki ei edes kykene kilpailemaan Tukholmaa vastaan.

Wahlroos tarjoaa perinteisten talousneuvojen ohella ratkaisuksi panostamista digitalisaatioon ja kiertotalouteen. Digitalisaation haittapuolena hän korostaa digiteollisuuden heikkoja työllistämisvaikutuksia ja digitalisaatio saattaa tuhota enemmän työpaikkoja kuin luovat niitä. Kansainvälinen digikilpailu on kuitenkin erittäin kovaa ja menestyvien digibrändien luominen on vaikeaa.

Vaikka Wahlroos yrittää tarjota toiveikkaita neuvoja, mutta teoksen sisältä paljastuu toivottomuus Suomen pelastamisen suhteen. Onko Suomen tie Kreikan tie vai Singaporen tie? Siitä päättävät Suomen kansa ja poliittiset päätöksentekijät.

Suomi on itsenäisyyden alkuvuosista lukeutunut läntisten demokratioiden keskuuteen. Nykyisen lännen katsotaan muodostuneen kuitenkin vuonna 1941, kun Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill allekirjoittivat Atlantin julistuksen (eng. Atlantic Charter), jonka keskeisenä arvona on, että ihmiset saavat elää vapaana pelosta ja puutteesta. Näistä arvoista muodostui toisen maailmansodan jälkeinen länsi, jonka arvot vetoavat moniin ympäri maailman, koska tyrannian ja pelon alla elävät arvostavat vapauden arvoja suuresti.

Suomen entinen Washingtonin suurlähettiläs ja ulkoministeriön valtiosihteeri Jukka Valtasaari on kirjoittanut uuden teoksen nimeltä Lännen jälkeen (Docendo, 2019). Valtasaari kuvailee kuinka länsi syntyi, mikä on lännen nykyinen tila ja mitkä asiat muuttavat nykyistä maailmanjärjestystä sekä haastavat länttä.

Suomen kylmän sodan aikaista ulkopolitiikkaa kutsuttiin puolueettomuudeksi, joka loi monille sellaisen harhakäsityksen, että Suomi olisi ollut lännen ja idän välisessä harmaassa maastossa. Suomi oli tosiasiassa suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella, mutta arvoiltaan tukevasti läntisessä maailmassa. Kylmän sodan aikana Suomi pyrki kaikkiin mahdollisiin läntisiin yhteistyöjärjestöihin, jotka olivat liikkumatilan sisäpuolelle. Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa, Suomen liikkumatila suureni. Suomi hakeutui NATO:n rauhankumppaniksi, EU:n jäseneksi, otti valuuttakseen euron ja hankki itselleen amerikkalaiset Hornet-hävittäjät. Suomesta tuli maailmalla monien tuntema teknologiavaltio ja Nokian puhelimet valloittivat maailmaa. Suomen henkinen ilmapiiri vapautui ja ovet länteen avautuivat todenteolla.

Kylmän sodan jälkeinen aika aina vuoden 2007 globaaliin talouskriisin ja Georgian sotaan asti oli sisäisten ja ulkoisten vakauksien kulta-aikaa. Tämän ajanjakson aikana Euroopan unioni ja NATO laajenivat Itä-Euroopan maihin sekä taloudellisen globalisaation ansiosta Euroopan maat jatkoivat vaurastumistaan. Globaali talouskriisi levisi Yhdysvalloista myös Eurooppaan eurokriisin muodossa. Työttömyys nousi Euroopassa roimasti, erityisesti Välimeren maissa, joka loi pohjaa populismin nousulle.

Venäjä oli vuoteen 2013 mennessä kartuttanut suosiotaan ja monien ennakkoluulot olivat hälventymässä, mutta Venäjä veti itseltään maton alta, kun Venäjä anasti Krimin niemimaan itselleen Ukrainalta ja sotii edelleen Itä-Ukrainassa. Näiden asioiden seurauksena Yhdysvallat ja EU asettivat pakotteita Venäjälle ja maan talous notkahti reippaasti alaspäin. Venäjä on kuitenkin hieman toipunut, mutta Moskovassa ja muualla on nähty suurmielenosoituksia sekä venäläisiä huolettaa hintojen nousu, köyhyys ja korruptio. Venäjä on ajautunut pysähdyksen olotilaan. Venäjä on maailmalla vasta kahdenneksitoista suurin talous, Etelä-Koreakin kiilaa maan edelle. Lännen ja Venäjän väleissä ei näytä olevan parantumisen merkkejä.

Ukrainan kriisin takia Suomi on katsonut väkevästi kohti Yhdysvaltoja tiivistäen kahdenvälistä yhteistyötä sekä harjoitellen ahkerasti NATO:n kanssa. Suomi edistää Euroopan unionissa puolustusulottuvuuden kehitystä, koska kaikkien läntisten turvallisuusrakenteiden kehittäminen katsotaan Suomen eduksi. Yhdysvallat on noussut myös Suomen kolmanneksi suurimmaksi vientikumppaniksi Saksan ja Ruotsin jälkeen.

Valtasaari luettelee teoksessaan runsaasti asioita, jotka haastavat lännen etuja. Lännen sisäisiä arvoja ja valtasuhteita pyritään sekoittamaan hybridivaikuttamisen keinoin ja sosiaalinen media on yksi tärkeimmistä epävakauttamiseen käytetyistä kanavista. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama sanoi vähän aikaa sitten CNN:n haastattelussa, että päättäjien tulisi välttää sosiaalista mediaa ja televisiota, kun he tekevät päätöksiä. Näin voidaan vähentää epämieluisia vaikuttamisyrityksiä, eli propagandan vaikutusmahdollisuuksia. Valtasaaren mukaan Venäjä pullistelee aseillaan ja nettihakkereillaan. Kiina taas pyrkii edistämään etujaan talouden keinoin, mutta Hongkongin demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kannattavat mielenosoitukset ovat tuoneet Kiinan huonossa valossa esille.

Yhdysvallat ja EU ovat taloudeltaan samankokoisia, eli taloudellisia jättiläisiä. Länteen kuuluu myös muita maita, eli lännellä menee lujaa. Valtasaaren mukaan lännellä on kuitenkin kolme isoa haastetta, jotka ovat ydinaseiden paluu maailmanpolitiikan näyttämölle, teknologioiden nopea ja raju kehitys sekä ilmastonmuutos. Otsikko on tarkoituksella on herättelevä, koska Valtasaarea huolettaa erityisesti se, ettei EU:lla ja yleisesti lännellä ole selkeää yhteistä strategiaa, jonka avulla länsi tulisi menestymään jatkossa. Ehkä sellainen kuitenkin löytyy.

Valtasaaren teos on sujuvalla ja kielirikkaalla tavalla kirjoitettu, joka puree kaikkiin lukijoihin. Vaikka käsiteltävä aihe on vakava, mutta Valtasaari on kuitenkin säilyttänyt kuuluisan, hyvän huumorintajun. Tarinoita ja sutkautuksia teoksessa riittää yllin kyllin.

Kaikki yritykset ovat perustettu ahkerien ja luovien yrittäjien toimesta. Yritykset eivät kuitenkaan ole pysyviä instituutioita. Tänään monet saivat muistutuksen siitä, että yritykset eivät ole ikuisia, kun brittiläinen Thomas Cook -matkatoimisto ajautui konkurssiin ja tuhannet britit jäivät loukkuun ulkomaille. Matkatoimiston konkurssin syynä pidetään heikkoa ja hidasta uusiutumista, kovaa markkinakilpailua, uusia teknologioita ja palveluja sekä muutoksia ostokäyttäytymisessä.

Monet palvelut ja tuotteet otetaan itsestäänselvyyksinä, mutta konkurssien, yritysostojen ja fuusioiden kautta muistutetaan asiakkaita siitä, että yritysmaailmassa harvoin mikään on pysyvää. Pohjoismaissa puolet yrityksistä ajautuu konkurssiin viiden vuoden sisällä yrityksen perustamisesta. Suuret ja vanhat mammutitkin voivat ajautua sivuraiteille, jos ne eivät kykene olemaan jatkuvassa muutostilassa.

On vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen sitä, että mikä on yritystoiminnan tärkein asia ja tästä teemasta keskustellaan jatkuvasti. Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin selviytyminen ja selviytymiskeinoja pohditaan yrittäjien toimesta jokainen päivä. Monet yrittäjät tuskastelevat jatkuvien talousmurheiden keskellä, koska kilpailu on kovaa ja ostajia pitäisi kyetä houkuttelemaan entistä paremmin.

Vaikka monet yritykset selviytyvät useita vuosia, mutta harvat niistä kiinnostavat kilpailijoita ja sijoittajia, jotka haluaisivat ostaa yritykset itselleen. Monet yrittäjät haaveilevat exitistä, mutta harvat pääsevät siihen koskaan. Monet yrittäjät ajattelevat jo liiketoiminnan kehitysvaiheessa sitä, että viiden vuoden kuluttua yrityksen voisi myydä pois ja parhaimmassa tapauksessa siirtyä eläkepäivien viettoon lämpimään ja aurinkoiseen ilmastoon tuprutellen kuubalaisia sikareita luksusjahdin kannella ja siemaillen samppanjaa.

Matias Mäenpään ja Anssi Kivirannan uutuuskirja Exit (2019) kertoo viisitoista menestystarinaa suomalaisyrittäjiltä, jotka ovat kyenneet tekemään poistumisen, eli he ovat saaneet suuria summia siitä, että yrittäjät ovat myyneet suuria omistusosuuksia pois tai he ovat myyneet yrityksensä kokonaan kilpaileville yrityksille ja pääomasijoittajille. Teoksessa kerrotaan Kovasen, Jungle Juice Bar’in, Remedyn, Onnibusin ja monien muiden yrityksien perustajien ja omistajien tarinoita, jotka avaavat heidän yrittäjyysmatkojaan.

Menestystarinoiden takana on paljon tragedioita. Suuria määriä stressiä, jatkuvaa rahapulaa, vääriä päätöksiä, suurta epävarmuutta, konkurssien partaalla olemista sekä monia muita ikäviä asioita.

Teoksessa tulee ilmi, että ilman hyviä taustajoukkoja monet yritykset olisivat ajautuneet karilla jo kauan aikaa sitten. Tarinoissa korostuu perheen ja lähimmäisten tuki. Asiantuntijoiden, valmentajien, mentorien ja monien muiden ammattilaisten tuella on ollut suuri merkitys sille, että yrittäjät ovat saaneet arvokkaita neuvoja ja välttäneet tekemästä suuria virheitä. Yrittäjät korostavat myös myönteisen ryhmähengen tärkeyttä yrityksien sisällä, eli tärkeimpiä yrityskumppaneita ja työntekijöitä on sitoutettu osake- ja optio-ohjelmilla, jotta kaikki ovat tunteneet kuuluvansa samaan veneeseen.

Kirja vastaa suppeasti kuitenkin siihen kysymykseen, että miten yrityskauppoja tehdään ja miten niihin tulisi valmistautua, jotta ne saadaan maaliin. Tähän tarpeeseen on kuitenkin suuri määrä englannin kielisiä teoksia. Teoksen pääpaino on yrittäjyystarinoissa.

Exit-kirja on viihdyttävä ja inspiroiva teos, jossa avataan yrittäjyyden karua maailmaa. Sitkeys, luovuus, ja ahkeruus ovat avaintekijöitä, kun lähdetään yrittäjyyden polulle.