MeWe-sukupolvi

He sukkuloivat arvomaailmasta toiseen ja hallinnoivat elämäänsä kännykällä. He vannovat opportunismin, kokemusrikkaan elämän ja supersosiaalisen verkostoitumisen nimeen. Täältä tulee MeWe-sukupolvi.

I want it all, I want it all, I want it all and I want it now.

Queenin Freddy Mercury kuvaili tietämättään MeWe-sukupolvea, jo 80-luvulla. Vain viitisen vuotta myöhemmin kanadalainen kirjailija Douglas Coupland lanseerasi 1960-luvun puolivälin jälkeen syntyneen sukupolven äksäksi. Generation X vetelehti päämäärättömästi ja vastusti kulutuskulttuuria.

Toista maata ovat kohuttu MeWe-sukupolvi, nykyiset vajaat parikymppiset elämäntapa-aktivistit. Ruotsalaisten tutkijoiden Mats Lindgrenin, Bernhard Lüthin ja Thomas Fürthin kirjoittaman The MeWe Generation -kirjan mukaan 1980-luvun puolenvälin jälkeen syntynyt minä-me-sukupolvi on joukko individualisteja, jotka ovat kasvaneet vuosituhannen vaihteen teknohuumassa.

“MeWelle yksi elämän tärkeimmistä prioriteeteista on hankkia mahdollisimman paljon kokemuksia, esimerkiksi matkustelemalla. He eivät mielellään sitoudu mihinkään pitkäaikaiseen, jotteivat menetä liikkuvuuttaan. He valitsevat ystäväpiirinsä yhteisten kiinnostusten, eivätkä maantieteellisen sijainnin perusteella.”, kertoo Bernhard Lüthi.

Teoreettisesti ajateltuna 1980-luvun puolivälin jälkeen syntyneitä MeWejä voisi olla Suomessa jopa 460 000.

“Kyse on kuitenkin enemmän lifestylesta kuin iästä. Nuoruuden käsite on laajentunut samalla kun lapsuusaika lyhenee ja aikuisuutta kartetaan”, Lüthi toteaa.

MeWelle hyvä elämä ei tarkoita selviytymistä velvoitteista, vaan oman hyvinvoinnin maksimointia. He ovat kaveririippuvaisia opportunisteja, joilla on vaatekaapillinen erilaisia minä-rooleja joka tilanteeseen. He ovat kokemushakuisia hedonisteja, joiden sosiaalisen elämän keskuspaneeli, kännykkä, on aina päällä. He haluavat näyttää hyvältä ja erottua massasta.

“Mielestäni ei ole mitään epä-trendikkäämpää kuin seurata trendejä”, kertoo MeWe Generation -kirjassa haastateltu suomalainen poika.

“Tosin he ovat erittäin merkkitietoisia ja toteuttavat omaa identiteettiään yhdistelemällä eri brändejä”, toteaa Lüthi.

Esimerkiksi Gucci istuu kirpputorivaatteisiin. Seuratkaapa vaikka MeWe-sukupolven ikonin, Gwen Stefanin vaatemutaatioita.

Laskettelupummina Alpeilla

“Elämysten haku on ollut tyypillistä parikymppisten lisäksi nuorille jo pidempäänkin. Nykyisessä vapaushakuisessa yhteiskunnassa hedonismia ja sukkuloimista eri arvomaailmojen välillä pidetään hyväksyttävänä”, kertoo nuorisoverkostoja ja alakulttuuriteorioita tutkinut dosentti Tapio Kuure.

MeWet ovat multipersoonia, jotka bongaavat arvojen supermarketista tarpeen tullen roolin, joka sopii kulloinkin tilanteeseen. Joskus hippi, joskus luonnonsuojelija tai goottipunkkari. Seuraavan moodin myötä naureskellaan kettutytöille ja himoshopataan. MeWet ovat myös yhteiskunnallisesti aktiivisia.

“He nousevat barrikadeille niiden yksittäisten asioiden puolesta, jotka vaikuttavat heidän omaan elämänpiiriinsä. He saattavat esimerkiksi vastustaa turkisten käyttöä tai marssia autottoman keskustan puolesta. He myös uskovat pystyvänsä vaikuttamaan kulutuksellaan”, Lüthi kertoo.

MeWellä on paitsi monta minä-roolia, myös liuta ystäväpiirejä, joita ei mielellään sekoiteta keskenään.

“Heidän keskuudessaan on moraalisesti hyväksyttyä, että liikutaan porukasta toiseen. Nuoret eivät ole alakulttuurisesti sitoutuneita. Internetin ansiosta hallittu liikkuvuus on toista kuin aiemmilla sukupolvilla. Tiedetään aina, mitkä ovat kaverien suunnitelmat. Asuivatpa he Tampereella tai Lontoossa”, Kuure toteaa.

Paksu tilipussi ei ole MeWeille onnellisuuden mittari tai itsetarkoitus. MeWet pitävät tiettyä elintasoa itsestäänselvyytenä. He ovat postmaterialisteja, joille raha on kokemuksia kartuttava väline muiden joukossa.

“Missä kulkee se hiuksenhieno raja, jolloin ylimääräinen euro ei painakaan tarpeeksi kukkarossa? Esimerkiksi laskettelupummit ovat osan vuotta töissä hiihtokeskuksissa ja saavat sen ajan laskea ilmaiseksi. Työssä ei elä leveällä leivällä, vaan kiinnostus perustuu nautinnon hakuun”, pohtii taas Kuure .

Mutta eivät MeWet työtä pelkää. Kesät teininä Mäkkärin kassalla lojunut koulutettu MeWe osaa vaatia työltään mielekkyyttä. The MeWe Generation -kirjan mukaan työnantajilla tulee ongelmia rekrytoinnissa. Kirjaan haastatelluista 3 000 MeWestä vain joka viides ottaisi vastaan työn, joka ei ole mielenkiintoinen.

“Itsensäkehittämisen vimma ei lopu. On myönteistä, ettei nuori sukupolvi hae vain parempaa palkkaa, vaan mielekkyyttä. Työnantajat kilpailutetaan työympäristön ja joustavien työaikojen perusteella”, Kuure pohtii.

Työn pitää siis olla hauskaa. Hmm. Olemme melko kaukana nykyjohtamista käsittelevästi kirjallisuudesta, jossa työntekijän työpanosta hallitaan sielua myöten.

“Hektinen elämäntyyli on kehittänyt nuorille aikuisille arvoja ja asenteita, joilla he ottavat kriittistä etäisyyttä työnarkomaniaan”, laskettelee Kuure.

20 uutta tekstiviestiä

“Perhe lähiystävät kannattavat ihmistä pinnalla, mutta laajemmilla ja välittyneemmillä verkostoilla pärjätään maailmalla. Nuoret ovat kyenneet yhdistämään välittömät ja välilliset sosiaaliset verkostot toisiinsa. Tämä on MeWe-sukupolven innovatiivisin piirre”, arvioi Kuure.

Ja millä onkaan helpompi hallinnoida koko tuttavapiiriä kuin kännykällä? The MeWe Generation -kirjan mukaan MeWellä on yleensä kännykässään 200 nimen numeroluettelo.

“Ajatuksena on, että pitkällä numeroluettelolla voi hallita maailmaa. Kaikkiin listan henkilöihin ei ole tunnesiteitä, mutta kuitenkin luottamusta.”

MeWet ovat mobiiliriippuvaisia, he haluavat olla jatkuvasti tavoitettavissa. Ja olettavat sitä myös muilta.

“Saan tajuttoman raivokohtauksen, jos ystävälläni on puhelin pois päältä tai hän ei vastaa siihen. Muistutan asiasta ainakin seuraavan viikon. Loukkaavinta on, jos joku sanoo unohtaneensa soittaa takaisin. Ystävyys on tuolloin kyseenalaistettu”, kertoo yliopisto-opiskelija Minna, 21.

Kuuren mukaan supersosiaalinen verkottuminen on MeWe-sukupolven haaste. Muodostuuko siitä tukahduttava hämähäkinseitti vai kannatteleva turvaverkko?

Kiinnijäämisen pelko

“Kauheinta olisi jumiutua!” tytöt sanovat yhteen ääneen.

Anna, 17, ja Heinie, 17, ovat lukiolaisia ja tietävät tasan tarkkaan mitä eivät tulevaisuudeltaan halua.

“En voi kuvitella ahdistavampaa asiaa kuin loukkuun jääminen, että koko loppuelämä olisi yhtä ja samaa”, Heinie sanoo.

Mewejä leimaa voimakas halu kokea ja elää: teiniäitejä tai ensimmäisestä virasta eläkkeelle -ihmisiä ei näistä tytöistä saa millään hinnalla. He haluavat rakentaa omasta elämästä mahdollisimman monipuolisen ja vaihtelevan – ja mieluiten ulkomailla.

“On ihan varmaa, etten tule jäämään Suomeen”, Heinie väittää.

“Ehkä jo ensi kesäksi Espanjaan töihin. Ja sitten ulkomaille opiskelemaan tai muuten vaan matkustelemaan”, Anna jatkaa.

Kokemusten metsästyksessä MeWet ovat paljon suunnitelmallisempia kuin

vanhempansa, ja uusien elämysten hankkimista pidetään melkeinpä elämäntehtävänä.

“Minä pidän listaa asioista, joita haluan tehdä ennen kuin kuolen. Siinä on ihan pieniä ja tyhmiä asioita, mutta myös isoja haaveita”, Anna kertoo.

“Tällä hetkellä listalla on matkustusjuttuja ja musiikki-idolien tapaamisia. Päivitän listaa koko ajan, se muuttuu mun mukana.”

Anna ja Heini näkevät työn yhtenä hyvän elämän tekijänä. Työn tarkoitus on paitsi tuottaa rahaa myös mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia.

“Haluan hyvän koulutuksen. Se mahdollistaa työn, jossa voin toteuttaa itseäni”, musiikkijournalistin urasta haaveileva Heinie kertoo.

“Ei mulla ole mitään mielenkiintoa olla rikas. Rahaa vaan täytyy olla jonkin verran, että voi tehdä mitä haluaa”, Anna komppaa.

Kaverit on-line

“Mulla on kavereita, joita en ole koskaan edes tavannut. Ja sitten on ystäviä, joita tapaan lähinnä mesessä. Siis niiden lisäksi, joita tapaan sekä livenä että netissä.”

Arttu, 16, on tyypillinen MeWe. Hän ylläpitää laajaa ystävyysverkostoaan sähköisesti, ja saattaa usein jäädä kotiin illaksi “kun kaikki on kuitenkin on-line”.

“Sähköpostin ja messengerin lisäksi käyn joka päivä LiveJournal.comissa. Luen siellä ystävien päiväkirjoja sekä kattelen mielenkiintoisten tuntemattomien kuvagallerioita.”

LiveJournal on vapaaseen lähdekoodiin perustuva “henkilökohtainen julkaisupäiväkirjatyökalu”, jolla on melkein yhdeksän miljoonaa käyttäjää.

“Siellä voi rajata, että kuka pääsee lukemaan sun kirjoituksia. Osa päiväkirjoista onkin melko henkilökohtaisia” Arttu kertoo.

“On ehkä helpompi postata ajatuksensa ystävien luettavaksi kuin kertoa niistä kasvokkain.”

Tyypillisen mewen tavoin Arttukin suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti – ja rehellisen opportunistisesti.

“Maailma on auki ja täynnä mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että voin tehdä ihan mitä vaan jos haluan.”

“Tosin samaan aikaan tietää, että niistä mahdollisuuksista taistelee tosi moni.”

Arttu onkin jo joutunut tekemään valintoja, kun kaverisuhteet ja oma etu on asettuneet vastakkain.

“Kerran oltiin pitkään valmisteltu tanssiesitystä. Meitä oli siinä kolme kaveria ja ensi-ilta oli jo tosi lähellä, kun päätettiin toisen kaverin kanssa heittää se kolmas ryhmästä ulos”, Arttu kertoo.

“Se oli ihan taktinen valinta, piti valita esityksen tason ja kaveruuden välillä.”

Ystäviä joka lähtöön

“Minulla on ehkä kuusi eri kaveripiiriä. Ystävät samasta peruskoulusta, samasta kaupunginosasta, harrastuksista, opiskelupaikasta ja työpaikoilta ovat aika selkeästi eri ryhmiä” kertoo 22-vuotias Moona.

“Lisäksi parhaat ystävät kaikista näistä piireistä muodostavat sisäringin. Siinä ollaan enemmän yksilötasolla.”

Heidän vanhempansa pyörivät yhden porukan sisällä, mutta MeWeilllä on useita eri yhteisöjä, joiden välillä he sukkuloivat sulavasti.

“Eri ihmisten kanssa puhutaan eri asioista. Ja eri tasolla”, Moona analysoi.

“Niitä ihan parhaita ystäviä on alle kymmenen, mutta kavereita sitten taas enemmän. Kaverilta ei odota niin paljon, niillä ei ole samanlaisia velvoitteita kuin ystävällä.”

MeWeille on tyypillistä, ettei tulevaisuutta haluta lyödä lukkoon. MeWe haluaa pitää itsellään vapauden muuttaa mieltä ja suunnitelmia aina elämäntilanteen mukaan. Moona päätyi lääketieteeseen juuri tästä syystä.

“Vaihtoehtoina eläinlääkis ja lääkis. Molemmat kiinnostivat ja niihin oli samat pääsykoekirjat. Valitsin lopulta aivan viime tingassa lääkiksen. Tuntui että eläinlääkärin ammatti olisi ollut niin paljon rajoittavampi.”

“On kiva, että opinnot antavat monta vaihtoehtoa tulevaisuudelle. Ja aika varmaa on myös, ettei sitä tule jumiuduttua yhteen ainoaan hommaan tai asiaan”, Moona pohtii.

“Sitähän voi tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Ei työ tule ikinä olemaan mun koko elämä.”

Sama suhtautuminen Moonalla on rahaan.

“On kiva tietää, että tulee tienaamaan ihan hyvin. Ei rahan itsensä vuoksi, mutta että voi sitten tehdä mitä haluaa. Nyt joudun matkustamaan opintolainalla.”

Lähteet: The MeWe Generation (Bookhouse Publishing), Douglas Coupland: Tuntematon sukupolvi.