Torstaina työkaverini oli säädellyt työkännykkäänsä ja testannut uusia asetuksia soittaen luuriin omasta privaattiluuristaan.
Perjantaiaamuna hän sitten töissä oli tapansa mukaan alkanut purkaa vastaamattomien puheluiden luetteloa. Luuri korvalla hän oli sitten tuijottanut omaa soivaa kännykkäänsä ja miettinyt että "ei voi vastata, kun on tämä toinen puhelu auki". Koska kukaan ei vastannut, oli hän napannut puhelun poikki ja ottanut oman puhelimensa ja soittanut numeroon, josta hänelle äsken soitettiin - kun työnumero vuorostaan hälyytti. Ensin työ, siten huvi. Oma luuri kiinni ja työpuhelin käteen ihan samaan aikaan, kun puhelu "sieltä jostain" katkesi.
Höh.
Muutama kerta saman toistoa ja perään mieletön mesoominen: Tää ei oo todellista! Joku varmaan pilailee nyt mun kanssa?!.. Kunnes työkaverini vihdoin tajusi soitelleensa itse itselleen puhelimesta toiseen.
Että näin meidän duunissa.
Sain tänään tekstiviestin, jossa luki Tuli kaihomieli, kun ohjelman lisäksi oli tuttu musiikki Veeteineen - tippa linssiin hyvine muistoineen sinusta ja siitä ajasta. Aika vain kulkee eteenpäin - onneksi kuitenkin. Vitsi, että tuli hyvä mieli. Parasta työssä ei ole tilipäivä, vaan se, että tietää tehneensä antaneensa itsestään muutakin kuin ulkokuorten.
Terveisiä sinne kotikonnuille (ja vähän muuallekin). Kello on 01:35 ja täällä kaikki hyvin.
PS. En käynyt saunassa, vaan läksin Coloradon kautta kotiin (miten 1500 m matkaan voikin mennä 3 h, enkä matkustanut edes bussilla?).