Blogi

.. koska olet taas oma säteilevä itsesi."

Noilla sanoilla ystäväni tervehti minua tänä aamuna ja sai minut takuulla sädehtimään entistä enemmän. Tunnen, miten hymy kumpuaa syvältä sisältä ja sille on tilaa ympärillä. Vasta nyt ymmärrän, miten kuluttava viimeisten neljän kuukauden soppa on ollut; otetaan uusi työ, muutto ihan outoon ympäristöön (melkein ulkomaille), uudet ihmiset, sekaan ripaus draamaa ja kauhallinen vastuuta - ja sitten kunnolla sekaisin..
Vaikka olen nauttinut kaikesta, olin huomaamattani ajanut itseni lähes uuvuksiin. Miten lie olisi käynyt, jos tämä jokavuotinen juhlakausi ei olisi katkaissut arkeani? Jos olisin ollut pakotettu olemaan töissä ja jatkanut heikoksi haihtunutta kommunikointia sisimpäni kanssa? Todennäköisesti olisin aika pian palanut loppuun (Luojalle kiitos, että tuuppasi Poikansa tänne keskellä synkintä talvea).

Jos sama olisi tapahtunut "kotona" tuttujen ihmisten keskellä, olisin varmastikin saanut jo aikoja sitten komennon hiljentää tahtia tai ainakin pitää itsestäni parempaa huolta. Sitä(kin) varten ystävät ovat.
Nuo tekstin alussa lainaamani sanat olivat siis uuden (tapasimme 3 kk sitten) tuttavuuden lausumat ja hetken niitä punnittuani aloin kypsytellä uudenvuoden lupausta välittämisestä ja sen näyttämisestä.

Mutta tähän minilomaan palatakseni olen viime päivinä ladannut akkujani varsin naiselliseen tapaan järjestämällä ympäristöni silmääni miellyttäväksi, käymällä hierojalla ja kampaajalla ja tekemällä muita tyttöjen taikoja ja alkaa olla ihan *hmm* keisarinnallinen olo :). Ja tätä autuutta on jäljellä vielä melkein viisi vuorokautta!

Kerroin 16.12.2007 klo 23:45 lisäämässäni merkinnässä Verhot miten "pelottaa, että ostan joulun jälkeen päsiäisverhot ja sitten ne juhannus.." ja totesin loppuun, että "En minä". Muuton jäljiltä laatikoissa olevia tavaroitani tutkiessa löysin päiväpeitteen, joka sai helvetin valloilleen. Vaikka Paanasen Marko oli kuulemma joskus Innossa todennut, että "hyviä verhoja ei tarvitse koskaan vaihtaa", tein sen silti ja vieläpä ennen joulua.

Urakka vaati pari kaupunkikierrosta ja lähes turhauduin ennen kuin löysin Anttilan verhovalikoiman ja Sokkarin tyynynpäällistaivaan. Nyt olohuoneessani on kolme pituutta upeaa, paksua samettia ja neljä pituutta kullanhohtoista organzaa. Samaan syssyyn verhojen ohessa vaihdoin siis koristetyynyjen päälliset satiiniin, silkkiin ja brokadiin! Melkein en raaski poistua vähistä neliöistäni, kun tulenkirjava värimaailma kutsuu loikomaan ja syömään viinirypäleitä kynttilän valossa.

Tulin juuri hautausmaalta. Olen käynyt isoisovanhempieni ja isovanhempieni haudalla joka joulu niin kauan kuin muistan - ja siitä alkaa joulurauhani. Tänään vierailin ystäväni kanssa hänen isänsä haudalla ja viivähdin hetken myös muualle haudattujen haudalla. Hautausmaa oli niin kaunis, eikä edes lumen puute latistanut tunnelmaa.

On ensimmäinen jouluni yksin, ei silti yksinäisenä. Aamupäivä meni kauppoja kierrellessä, sillä sain pakonomaisen sisustusinspiraation, jonka toteuttaminen vaati shoppailua (kertonen tästä myöhemmin lisää). Päivä kului nopeasti kotona puuhaillessa ja ystävät ovat ilahduttaneet puheluilla ja lähettäneet ihastuttavia joulutervehdyksiä (kiitos vielä).

Myöhään iltapäivällä kävin saunassa (siis oikeasti pääsit mukaan, C) ja kuurasin itseni puhtaaksi ja kuorin ihoni persikanpehmeäksi. Saunan jälkeen istuin pitkään kynttilöiden valossa ihan hiljaa ja kuuntelin Eva Dahlgrenia.

Jag ska ut och leta guld
Men inte sånt som glimmar här
Jag ska finna mej en skatt Och öppna en affär
Där ska jag sälja kärlek Till alla som vill ha
Och dom sak få betala
Med sånt som jag vill ha

Jag ska ut och leta drömmar Till mitt nya jag
Jag har delat upp i högar
Dåligt och bra
Jag pussar på det onda
Och älskar allting som är gott
Och jag har blivit till en helhet
Av de gåvor jag fått

Ei kinkkua, ei laatikoita, ei ylensyömistä. Eikä hössöttämistä ruuan, lahjojen ja muiden jouluaskareiden kanssa - ainakaan kenenkään muun, kuin oman itseni vuoksi.

On hyvä olla.

Tähän väliin sopii hyvin lasi viiniä ystävien seurassa, sitten takaisin kotiin kirjan pariin.

Viime yönä heräsin lentokoneen pakkolaskuun. Päästiin ihan turvallisesti maahan, eikä konekaan vaurioitunut, mutta (ilmeisesti rintani päällä kehräävästä karvakasasta johtuva) omituinen yskänkohtaus herätti minut ja kurkussa kutittavat karvat pitivät valveilla riittävän kauan, jotta myös paljaasta ikkunasta sisälle kumottava kuutamo ehti tehdä tehtävänsä. Uni ei enää tullut.

Kello oli kolmen kieppeillä ja päätin siirtyä olohuoneen puolelle lukemaan illallisen keskustelun aiheena ollutta kirjaa toimivan parisuhteen rakentamisesta (kaikkea ihmiset kirjoittavatkin :D!)

Kirjan puoliväliin ehdittyäni olin löytänyt lukuisia kirjoitus- ja ajatusvirheitäkin (terveiset kääntäjälle), mutta olin myös huomannut nyökytelleeni joillekin kirjailijan esittämille teeseille parisuhteen eri asteista ja siitä, miten portaalta toiselle tulisi edetä.

Jos sokeasti luottaisin amerikkalaisen kirjailijan (jota kehutaan maailman johtavaksi parisuhdeasiantuntijaksi) päätelmiin ja ohjeisiin, olisin kironnut itseni ja omat "seurustelutapani" alimpaan helvettiin jo kirjan toisen luvun jälkeen.. Mutta en voi kieltää, etteikö noissa väittämissä ole jotain perääkin.

Erityisesti viehätyin ajatuksesta, jonka mukaan seurustelevien parien välillä on neljänlaista kemiaa: fyysistä, emotionaalista, henkistä ja sielullista. Tunnistan nuo kemian tasot ainakin itsessäni, enkä näe mitään syytä sille, etteikö niitä olisi muissakin ihmisissä.

Fyysinen kemia on naisen ja miehen välillä oleva seksuaalisen halun aikaansaava kemia - se ainoa, alkuperäinen ja alkukantasin kemian taso. Fyysisten kemioiden kohdatessa ritisee ja paukkuu; sähkön voi aistia ja tunnen miten sieraimeni laajenevat mihentuoksusta - feromoneista. Menen kirjaimellisesti *grrrr* polvilleni.

Kiintymyksen luova emotionaalinen (mielen) kemia on peräisin lapsuuden ja nuoruuden tunne-elämästä. Jokainen meistä voi muistaa tunnetiloja, joita olemme kokeneet ennen aikuisikää: suuret ilot, surut, ensirakkauden (ihastumisen), kateuden, vihan.. Tunteet eivät juurikaan muutu elinaikanamme, ainoastaan tapamme ksitellä niitä muuttuu.

Henkinen kemia on jo hieman korkeamman tason litkujensekoittelua. Nyt puhutaan kiinnostuksen kohteista - asioista, joista olemme olleet kiinnostuneita jo lapsena: pikkuautoilla leikkinyt tyttö opiskelee automaalariksi, poika saattaa purkaa hoivaviettinsä ryhtymällä lääkäriksi. Aina henkinen kemia ei ole näin vahvana säilyvä, mutta joka tapauksessa huomattavasti voimakkaampi kuin seksuaalinen vetovoima sitä yhtä ainoaa yksilöä kohtaan.

Sielussasi on voimavaroja, joiden täydelliseen toteuttamiseen vaaditaan ihmisen elinaika. Ei siis mikään ihme, että kun löytää sielunystävänsä, kohtaavat nuo kaikki kolme edellämainittua kemian tasoa ja onnistumisen mahdollisuudet ovat olemassa.

Sielun kemia on jo lähes alkemiaa. Kumppanuuden salaperäinen tila, selittämätön yhteenkuuluvuuden tunne. Sielun kemia ei ole molemminpuolista "hän on täydellinen minulle" ihastusajattelua, vaan (ehkä kuukausia tai vuosia kestäneen) kemian tasohyppelyn korkein aste. Kun vuosia (vuosikymmeniä) yhdessä onnellisena eläneeltä parilta kysytään kuinka he lopulta tiesivät kuuluvansa yhteen, on vastaus usein "en osaa selittää - kaikki vain tuntui oikealta". Helppoa se ei varmasti (koskaan?) ole, mutta uskon, että sielunkumppanuus on mahdollista.

Kirjan luettuani nukuin vielä pari tuntia ja yllättäen (kissojen talossa kun heräsin) asiasta käytiin erittäin syvällistä aamukahvikeskustelua. Ja käydään varmaan jatkossakin.

Olen jo pari päivää miettinyt kuumeisesti, että mitä hankin ystävilleni ja kavereilleni joululahjaksi, kuinka voisin muistaa.. ja tänään vastaus käveli eteeni n. 27-vuotiaan, silmänsä mustalla kajalilla koristaneen ja kyntensä mustaksi maalanneen miehen muodossa.

Hän kiinnitti huomioni jo n. 30 metrin päästä huhuilemalla hyyillen pysähtymään ja sai minut otteeseensa kättelemällä ja esittelemällä itsensä nimellä. Lupasin hänen pyytämänsä minuutin, joka venyi lähemmäksi kymmentä samalla kun hän sai minut hämmästelemään näennäistä tietämättömyyttäni maailman lasten ja naisten hädästä.
Jo pysähtyessäni tiesin, että mitä tulee tapahtumaan, mutta annoin hänen puhua, sillä hän osasi asiansa (ja oli sitäpaitsi ihan kivan näköinen JA kehui kuulemma selvästi treenattuja pakaroitani - en muista enää miten se liittyi aiheeseen, mutta johonkin sivulauseeseen hän sai sanomansa ujutettua).

Tässä ne nyt ovat, valitse omasi:

– koulutarvikkeet kahdeksalle lapselle
– polirokote 300 lapselle
– tuhkarokkorokote 100 lapselle
– 1000 vedenpuhdistustablettia, joilla puhdistetaan 4–5 litraa vettä/tabletti juomakelpoiseksi ja turvalliseksi lapsille
– synnytyksen yhteydessä äidistä lapseen aids-tartunnan estävä lääkitys 20 sairaalle synnyttäjälle
– 25 hiv-pikatestiä

Jos haluat antaa erilaisen joululahjan, käy katsomassa www.unicef.fi, www.spr.fi tai www.kua.fi.

Jouluiloa.

Vaikka aamulla odotin pilviä työtaivaalleni, on tänään ollut hyvä päivä. Itseasiassa ihan suunnattoman loistava! Sain selvitettyä monta asiaa, säästin tuhansia euroja ja työpäivän päätteksi vielä mieluisaa luettavaa.

Kiva.

Mä lähden nyt tuhlaamaan (omaa) rahaa rakkaimpiini =)

*pus ja hali*

Ne on lisääntyneet.

Kahden Citystä poissaolovuorokauden aikana +2. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että jos pysyn poissa esim. viikon, on saldo +7? Kiitos.. Onneksi tuo sp-aikamittari näyttää, että puoleen päivään mennessä kaikki on ohi.

En ole koskaan ollut verhoihminen. Minulla ei ole kevät-, junannus-, syksy- ja jouluverhoja. Edellisessä asumuksessani (siinä kotopuolessa odottavassa) ei ollut missään ikkunassa (sälekaihtimia lukuunottamatta) verhoja.

Muutettuani tähän luukkuun, löysin laatikoita penkoessani parit verhot, jotka hankin vuosia (ja kolme asuntoa) sitten ja koska pituudet olivat kutakuinkin sopivat, asensin ensin verhot olohuoneeseen ja tänään vihdoin keittiöönkin. Täytyy myöntää, että puna-harmailla paneeliverhoilla syntyi jotakuinkin jouluinen tunnelma alta aikayksikön.
Merkillistä. Piti oikein sytyttää kynttilätkin tapauksen kunniaksi, kaivella levyarkistoja.. ja siinä sivussa siivota keittiöstä kaikki ylimääräinen pois näkyviltä.

Ihan pelottaa, että ostan joulun jälkeen päsiäisverhot ja sitten ne juhannus.. ehei. En minä :)

Olen ollut nyt öbaut kolme viikkoa omituisessa flunssassa. Viimeisen viikon olen potenut kurkkukivusta, joka alkaa riivata aina iltaisin, viimeistään nukkumaan mennessä. Vasemmalla puolella nielussa tuntuu olevan kummallinen möhkäle, vaikka ei siellä oikeasti mitään ole.

Yritin eka päivinä lääkitä itseäni juomalla iltaisin hehtolitroittain kuumaa. Join kahvia, teetä, kaakaota, glögiä.. ja aloitin taas kierroksen alusta. Ei auttanut. Toissailtana otin pakkasesta sulamaan mansikoita ja mustaherkukoita, mutta kun en malttanut odottaa (ja mikroon en niitä laittaisi, vaikka sellainen olisikin), söin muutaman mansikan kohmeisena. Ja se auttoi! Olenhan kyllä tiennyt, että kylmä lievittää tulehdusta ja sen oireita, mutta jostain syystä ei tullut mieleenikään, että olisin hoitanut kurkkukipua jäällä.
Eilisillaksi varasin uuden satsin marjoja ja samoin tein tänään. Nyt tuntuu, että taidan kehittää itselleni jonkinasteisen addiktion näihin puolijäisiin herkkuihin. Ei ne ainakaan epäterveellisiä ole.

Katsoin äsken Musta Dahlia -nimisen trillerin. Täytyy sanoa, että oli aika mielenkiintoinen teos ja kuuluu leffoissa "katsotaan vielä uudelleen" kategoriaan ja todeta vielä, että ihmiset ovat aika omituisia..

Nyt vähän väsyttää. Huomenna on onneksi lyhyt työpäivä.

Aamu alkoi hymyn merkeissä, sillä sähköpostiini oli tupsahtanut ihanan pitkä kirje. Kyseessä ei ole mikään lässynlässyndiibadaabavuodatus, vaan kivaa kerrontaa viime aikojen tapahtumista - ajalta, jolloin ei ole pidetty yhteyttä.

Luin kirjeen pari kertaa läpi ja kunhan saan sitä päivän "maisteltua", vastailen oikein ajan kanssa, mutta nyt täytyy mennä jatkamaan - vaikka sitten sitä hymyilemistä =).