Blogi

*huokaus*

Eilen vielä Italian auringossa ja Adrianmeren lämpimässä sylissä.. tänään jälleen kotona. Matkustaminen on kivaa, mutta kotiinpaluuta ei voita mikään.

Paitsi ehkä herkullinen välietappi. Kiitos.

Jotain kolkytkolme minuuttia, niin painan kotioven kiinni reiluksi viikoksi. Hetki KIII:n sisäpuolella ja perjantaina lento Adrianmeren rannikolle, Riminiin.

Kuumetta jotain +69'C.. Lämpöily ei tosin johdu Italianmatkasta. Enemmän jännittää välilasku Helsingissä. Siis todella paljon. Itseasiassa olen ihan paniikissa - voi olla, että hyppään junasta Pasilassa ja tilaan B&B:n Kalliosta..

Som'moi!

Välillä vain päästelen suustani sammakoita.

Olen antanut ajaa mieleni merkilliseen sekasortoon.. (Pirulle pikkusormi?) Olen tehnyt asioita, joista en ole koskaan osannut edes uneksia. EN.

Löysin ihan sattumalta paikallisesta kirjakaupasta pääsykoekirjan, jonka luin. Ensimmäinen osakoe oli 13.5. ja sen tulos "6 väärin = 18 min., 4 oikein -4 min. tekee +14 min. + juuri häviämäsi vedon 5 min. eli 42 minuuttiin lisätään 19 min..".
Tänään oli toisen osakokeen vuoro ja lopputulema siitä "ei *virn pilata iltaa laskuihin.. paljon tuosta kuitenkin tulee".

Ja jos joku ihmettelee niitä 42 pohjilla ollutta minuuttia -- no, välillä ihmettelen itsekin -- kyllä kai ne on jotenkin jokainen ansaittu ;).

Ja mihin tämä kaikki tähtää? Toivottavasti emissiosumun ytimeen. Lähtölaskenta on joka tapauksessa alkanut.

Älä pyydä minulta tekoja,
joista kasvaa himo ja jotka hukuttavat nautintoon.
Älä saata minua kiusaukseen,
jonka äärellä vulvani vuolaana tulvii.

Älä.

Ellet ole varma että sinun on valta.
Että jaksat pidellä ja saada minut kulkemaan
reunaa pitkin huomennakin, kun Venus kiipeää
auringon painuessa yön syliin.

Älä sano sanoja, joita et tarkoita.

CMe

Kävin äsken kotona. Siis vanhempien luona (jotenkin se vaan on aina koti ja kaikki eivät ymmärrä kun "menen viikonloppuna käymään kotona").

Hyvä että sisälle pääsin, kun äiti tuli jo paikallislehden kanssa vastaan. "Nyt on tosi kyseessä." Äiti intoili. "Tähän sun on nyt vastattava!" Vähän ihmeissäni otin lehden selvästi nauruaan pidättelevän äidin kädestä ja silmäilin avaoinna olevalta aukeamalta pikkuilmoituksia: Koti- ja siivouspalvelu etsii harjoittelijaa.. Kirvesmiehiä vapautumassa.. (missähän niitä on pidetty? maakellarissa talvehtimassa). Sitten bongasin sen.

Repesin ja niin teki äitikin. Yritin ehkä sanoa jotain, mutta vartin kestäneen hysterian jälkeen ei ollut enää mitään sanottavaa. Omaan asujaimistooni päästyäni kysyin Enirolta onko ko. numeroon yhdistettävissä henkilön tietoja, mutta (kuten arvelinkin) ei ollut.

Ihan varmuuden vuoksi jo ennakkoon (mistä sen tietää kuinka pikainen lähtö tulee?) ajattelin tiedottaa, että jos sattuu käymään flaksi, eikä minusta kuulu mitään, voitte tekin kokeilla soittaa tai tekstata ilmoituksessa olevaan numeroon. Kysykää Kätsmiitä. Vai pitäisikö ainakin aluksi esiintyä salanimellä? Voisin olla vaikka Alice, se kuulostaa jotenkin.. kivalta.

Eilen illalla minua lähestyi Cityn keskustelujen kautta tuttu mieshenkilö pikaviestin muodossa. Käymämme keskustelu lyhentämättömänä (lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä kerron melkein kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta) alla:

Mr X: "Mikä on se vieras esine asujaimistossasi?
Voi prkleen prkl kun jäi vaivaamaan! mikä mikä MIKÄ?!?!? :p"

Kätsmii: "No, no! Eipäs mennä asioiden edelle.
Ehkä se jonain päivänä paljastuu :)"

Mr X: "Hei! Täytyyhän sun kertoo! Ilkimys! :D"

Kätsmii: "tik-tak.. Kaikki aikanaan. Tuolla uteliaisuudella
luet dekkarin viimeisen kappaleen ekana =)? Arvauksia saa toki
esittää :P"

Mr X: "En lue. Tiiätkö, mä olen yleensä se, joka pitää
jännityksessä. Siksi tämä onkin niin ärsyttävää :D ..mua tosi
harvoin jää vaivaamaan tämäntyyppiset asiat. Piste sulle =)
Mä muuten yritin googleenkin laittaa "avainsanoja" sun jutusta :DD"

Kätsmii: "Älä nyt yöunia sen kanssa menetä..
Kyllä se jonain päivänä sitten selviää!"

Mr X: "En mä menetäkään, mut ei ole niin sanottua että
satun huomata vastauksen. Hei, nyt mä keksin. Kerro mulle, mittaa mun
luotettavuus? *hitto, nero on synonyymini* :p"

Kätsmii: "En kerro! =D"

Mr X: "*Ärr* *Murrr* DAMN!! Se olis ollut niin loistava diili.
Sun leikki ei olisi mennyt piloille ja sinä olisit vaikuttanut silmissäni
ihanalta, mukavalta, nätiltä, viksulta, tosi niinku älyhotilta
peipeltä... mut ei sit.. *viheltelee* ... *yläviistoon* :D"

Kätsmii: "Taidan lainata käymämme pv-keskustelun seuraavaan
blogiini. Anonyyminä tietenkin ;)"

Mr X: "häh..mikä on pv-keskustelu? Älä sano että
pillunvonkauskeskustelu? ..älä PLIIS sano!! :D ...niin muuten...
irtooks tolla mitään? ..siis JOS se olis ollut sellainen.. :p"

Kätsmii: "Ha =D! PV=pikaviesti. Ellen olisi ihan helvetin
ihastunut, voisin jopa harkita - ainakin hetkellisesti ;).."

Mr X: "Voi prkl :DD *nolotus* *hävetys* Miksi mulle tuli
pillun vonkaaminen mieleen ennen pikaviestiä..voi miksi!?!? :DD
...jos sä et olisi hemmetin ihastunut *@!&€%!* niin mun seuraava
kysymys oliskin toki saattanut olla: Jos sä olisit antamassa,
niin miten pitäisi käyttäytyä ollakseen saamassa..tjsp. :D
...mut nyt toi unohdetaan, kun mä kunnioitan jotain juttuja
...oikeasti! =)"

Kätsmii: "Varmaan aika samalla tavalla, kuin nyt käyttäydyt?
Ei sitä voi tietää etukäteen - riippuu niin paljon persoonasta.
(Välikysymys: harkitsen oikeasti sitä bloggausta, tää on niin
hauska keskustelu - enkä tarkoita sillä nololla tavalla hauska,
vaan kiva. ... saanko?)."

Mr X: "En mä oikeastaan tiedä miten vongataan! :D
..jos jollekin kirjoitankin/puhun levottomia ihan alkuvaiheessa,
niin en oikeasti tarkoita sitä. Minusta se on vain "jännä puheenaihe".
Tarkoitus tulee sitten myöhemmin jos on tullakseen. =) ..tuohon
välikysymykseesi: Mä luulen että sä tiedät mitä täydet oikeudet tähän
keskusteluun maksaa? ;DD"

Kätsmii: "Hmm.. Vastauksen alkuperäiseen kysymykseen,
oletan? ..Ellet sitten ollut liikkeellä PV-tarkoituksella ;)"

Mr X: "Mä olen liian kunnollinen valitakseni jälkimmäisen.
Myös liian viksu kysyäksenikään sitä (turhaa tässä tilanteessa).
Tyydyn siis alkuperäiseen kysymykseeni, mitä on asujaimistossasi?"

Kätsmii: "*noitarumpujen pärinää.. kunnes taikaluut
asettuvat kuun ja tähtien mukaan oikeisiin asemiin* Odottamasi
vastaus on: xxxxxx 28xxx xxxxx-xxxxxx xx :)"

Mr X: "Tietenkin!! äh, miksen mä nyt tuota tajunnut...
tai muistaakseni se kyllä kävi mielessä, mutta hylkäsin sen
jostain syystä. Täytyypä palata katsomaan, miksi. =)"

Kätsmii: "Täytyy sanoa, että kyseisen merkinnän
kirjoittaminenkin oli aika hikistä puuhaa - ja naurulihakset olivat
pariin kertaan krampissa :D"

Mr X: "Sait oikeudet. Mutta egoa kyllä hivelee kun sain
puristeltua sinusta tuon tiedon. ;) ..näinhän tässä tosiaan käytiin...
taas :p ..tällaista se juuri on, on pakko antaa jos haluu saada
=) ..kaupankäyntiä, tarvitsee olla jotain "myytävää". Jos ei ole niin
sitä tarvitsee järjestää...vaikka sitten vahingossa! :DD ...mä uskon
että sulla oli hauskaa. Onnistuit kyllä hyvin. Yleensä noi kuulostaa
vähän "teennäiseltä", mut toi ei. Tuo oli jopa parempi kuin
rullistelustoorisi. =) "

Kätsmii: "Kiitos. Mukavaa, että joku viitsii lukea.
Vaikka bloggaan muka "omaksi ilokseni", niin kyllähän se suurin ilo
tulee kommenteista. Olen siinä mielessä huono ihminen, että luen aika
montaa blogia, mut itse en "löydä" kovinkaan usein mitään kommentoitavaa."

Mr X: "Juuri noin..mä en varsinaisesti seuraa blogeja.
Katson otsikot ja luen jos vaikutti hyvältä. Muutaman kirjoittajan
blogit luen aina huomatessani (mm. sinun). Mä taas kommentoin
usein "tikusta asiaa"-tyylillä. Vähän huono tapa kun joskus ajaudun
keskusteluihin, joilla ei ole mitään antia. En mä siis väheksy ketään
kirjoittajia, mutta musta on vähän tylsää jos asiat sanotaan
yksinkertaisesti ja suoraan. (joskus toki toimii, mut harvemmin) Mä olen
monimutkainen ihminen, siit sekin kait johtuu. :D"

Tänään

Kätsmii: "Monimutkainen vai paremminkin monisäikeinen?
Enivei.. Katsotaan mitä saan keiteltyä kasaan eilisillasta (luuri
kasvoi korvaan kiinni - anteeksi tyly lopetus) :D"

Kiitos keskustelukumppanille julkaisuluvasta ja nauruhermoja kutkuttelevista hetkistä. Mainittakoon lopuksi, että muiden on ihan turha yrittää samaa :).

Hento taimi työntää päänsä läpi lämpimän mustan mullan
ja avaa sirkkalehdet auringonvaloon.
Venyttää varttansa ja kurottaa kohti korkeuksia -
kiertyy puneelle seuratessaan auringon hymyä ja
ottaessaan vastaan ravitsevan kevätsateen.

Niin herään talven horroksesta minäkin.
Silmiäni siristäen säteittesi kirkkaassa kehrässä.
Avaan mieleni ja ojennan itseni kohti,
vaikka ihoni kuumottaa, poskiani polttaa ja
tunnen miten pingotun äärimmilleen halusta aistia olevani elossa -
nupulla.

Kaikille mielihaluillensa ei todellakaan kannata antaa periksi.

Koska uusi asvaltti (erityisesti ne suojatien valkoiset merkkiviivat) ovat märkänä liukkaat, ajattelin aamutuimaan reippailla kävellen töihin. Vedin lenkkivaatteita päälle ja päätin pitkästä aikaa kokeilla kuorihousuja, jotka eivät ole koko talvena mahtuneet viereenkän. Ilolla totesin, että alle mahtuu sujuvasti jopa polvipituiset trikoot, joten asuvalinta oli sitten siinä. Siemaisin tömyt Codesania (epätietoisille lisättäköön, että kyseessä on yskänlääke) ja mars matkaan.

Olisi pitänyt jättää ne housut roikkumaan ripustimeen, sillä jo parinsadan metrin jälkeen tunsin pakottavaa tarvetta venyttää lenkkiä ihan pikkuisen metsäpolkuja kirmaillen.. ja askellaji muuttui hölkäksi (tiedoksi annettakoon, että inhoan juoksemista - paitsi silloin kun se lähtee rullaamaan itsestään).

Flunssa tuntui juostessa ylähengitysteissä, mutta koska yskä ei vaivannut, annoin sille pitpaut ja jatkoin kevyttä ravia työpaikalle saakka. Ylämäissä armahdin pohkeeni, joiden tiesin menevän helposti hapolle, mutta harjanteen päältä hölkyttely jatkui ehkä vajaan vitosen verran ennen kuin sain näköyhteyden työpaikkaan ja vaihdon loppuverryttelyvauhtiin.

Oli oikein hieno fiilis - aina siihen saakka, kun ensimmäiselle vastaantulijalle piti sanoa "huomenta". Ei nimittäin kuulunut mitään. Ei yhtään mitään. Yritin yskiä, join lämmintä ja tein muitakin taikoja, mutta ääni oli totaalisesti kadonnut. Ja palaveriin, jossa ääneni oli ensiarvoisen tärkeä työväline, oli aikaa pari minuuttia.

En ole koskaan ollut hiljainen vuorovaikutustilanteessa. Elin kuin mykkäfilmissä (kKäytin viestimenä kynää ja paperia ja tietokonetta) ilman dramaattista taustamusiikkia. Tuntui ihan hassulta yrittää puhua, kun kurkunpää ei muodostanut edes kähinää.
Tapaaminen oli onneksi lyhyt ja toivotellessani vastapuolelle mukavaa kevään ja kesän jatkoa, ääni palasi kuin taikaiskusta - lähes omanani.

Mitä opin? Puolikuntoisena ei kannata juoksennella vaikka ajatus tuntuu kuinka hyvältä. Muistanko jatkossa? Hmm.. Olen perso kaikelle hyvälle ja endorfiini kuuluu niihin asioihin, joista voin maksaa vähän enemmänkin.. Mutta, mutta.. ehkä pikkuinen järjenvalo pilkistää, sillä mieleen nousi elävästi viime kesän keuhkokuume ja tieto siitä, että keho käy flunssassa (vaikka kuumetta ei olekaan) muutenkin ylikierroksilla.

Taidan ottaa loppuviikon rennommin.

Kotiini saapui eilen määrittelemättömäksi ajaksi vaihdokki. Annoin oman vehkeeni lainaan kaverille, joka tarvitsee erinäisistä syistä hetkeksi pienempää ja tilalle sain jöötin, joka (varmaan omasta mielestään ylväänä) seisoo nyt tuossa pöydällä.

Aika harvoin olen omaanikaan käyttänyt, joten periaatteessa olisin ehkä tullut toimeen kokonaan ilman, mutta kun tuo mustanpuhuva esine aikansa minua tuijotti, en voinut vastustaa kiusausta, vaan käynnistin sen.
Kuulun siihen kansanryhmään, joka tutustuu uusiin asioihin kaikkia aisteja käyttäen. Kosketteleminen alkaa heti tilaisuuden tullen ja kun lähietäisyydelle pääsee, voi tutkimusobjektiksi joutunut kokea olonsa jopa tukalaksi. Alku-ujoudesta päästyäni olen varsin rohkea ja käyn estottomasti selvittämään mitä uusi tuttavuus voi minulle tarjota.

Mukana ei tullut käyttöohjetta, ja tehtävä osoittautui haasteellisemmaksi kuin olin alun alkaen ajatellut. Silmämääräisen tarkistuksen tein puhdistaessani esineen huolellisesti. Kaikki näytti olevan päällisin puolin kunnossa. Laitteen käynnistäminen ja virran katkaiseminen onnistuivat helposti, mutta kakskasissa on mahdollisuus säätöihin, joita omassa perusversiossani ei ole ollenkaan. Vaikka muutakin tekemistä olisi ollut, vietin pitkähkön iltapäivähetken tunnelmoiden ja tulokkaaseen tutustuen. Perustoiminnot selvitin helposti, mutta omistaja oli kertonut, että laitteeseen voi määrittää käynnistämisen yhteydessä käyttöön otettavat oletusasetukset; mm. käyttöön otettava toiminto ja ..öh.. voimakkuus. Yritin, mutta en päässyt puusta pitkälle.

Jouduin keskeyttämään privaatipuuhasteluni kun ystävä pistäyty yllättäen kahville. Menin hieman nolona avaamaan ulko-oven ja tuulikaapissa halailun jälkeen siirryttiin sisätiloihin.
"Ohhoh.. Mitäs sulla täällä on?" Kuului lähes välitön kommentti. "Aika iso sun makuun, vai?" Jos tapanani olisi punastella, olisin sen varmaan tehnyt. "Sitäpaitsi luulin, että et juuri käytä näitä.." Totesi ystäväni hivellen himmeänmustaa pintaa ja katsellen minua inhottavan syyttävästi hymyillen.
Yritin selitellä vaihtokauppaa ja siitäkös hän innostui - varsinkin kun kuuli että vaihtokaupan toinen osapuoli oli mies. "Mihin se sitä tarvitsee? Eikö miehet aina halua mahdollisimman suuria leluja?" Jotenkin sain puheenaiheen käännettyä arkisempiin asioihin ja nieleskellessäni pitkää lattea mietin, että olisi kai viisainta kätkeä vehje vaikka vaatehuoneen hämärään.

Audienssin päätyttyä kävin tutustumassa laitevalmistajan nettisivuihin. Pariin malliin oli saatavana käyttöohje pdf-tiedostona, mutta ei tietenkään siihen, joka minulla oli hallussani. Sen sijaan selvisi, että kyseessä on aika harvinainen malli! Päätin lähestyä valmistajaa sähköpostitse ja tiedustelin muutamin korulausein mahdollista manuaalia.

Myöhemmin illalla kävin räpläämään tulokasta uudella innolla, mutta vaikka sain laitteen jo tottelemaan itseäni aika mukavasti, en ollut tyytyväinen; en nimittäin pidä siitä, että vehje käynnistyy "nupit kaakossa" - eihän siitä tule pidemmän päälle mitään. Joskus on kiva kun kukaan ei huomaa mitä tapahtuu. Nooh. Odottelen valmistajan yhteydenottoa ja yritän sen aikaa pitää näppini kurissa.

(Ehkä maltan, oletettavasti en.. Pieni voitto sekin, että saisin asian ihan itse selvitettyä.)

Kirjoitin joskus keskusteluissa, että en millään malta olla kurkkaamatta joululahjojani jos niihin satun jossain komeron kätköissä törmäämään. Lapsena jopa metsästin niitä (voi sitä löytämisen riemua!) ja aiheutin vanhemmilleni suunnatonta päänvaivaa kekseliäisyydelläni kun joutuivat käyttämään rutinoituneen virkaihmisen mielikuvituksen rippeitä miettiessään uusia piilopaikkoja.

Eilen hain postista minulle osoitetun lähetyksen, jota kuljetin mukanani yli kuusi tuntia sitä avaamatta. Ensimmäisen puolituntisen tuojotin sitä kahvilan pöydässä ja sormenpäitä poltellen (ei se espresso ihan niin kuumaa ollut) mietin että mitä sen kanssa teen. Päätin kerrankin malttaa mieleni ja odottaa.

Koko illan paketti oli "tiellä". Tuuppasi itsensä näköpiiriin ja yritti häiriköidä kaikin mahdollisin keinoin. Ainakin seitsemän kertaa olin ihan vähällä teurastaa pahvilaatikon, mutta kestin piinan.. Vaikka täytynee tunnustaa, että punnitsin laatikkoa kädessäni, ravistin, kuuntelin.. taisin jopa nuuhkia sitä saadakseni edes aavistuksen sisällöstä.

Kello oli yli 23, kun olosuhteet muuttuivat suotuisiksi laatikon sulkevan teipin leikkaamista varten. Ihan hiljaiseksi en kannen avattuani mennyt, mutta pari sivuttua asiaa sai uuden merkityksen.

Kuittaan oman tulkintani mukaan neliosaisen tehtävän vastaanotetuksi ja paneudun siihen intohimoisesti ja sen vaatimalla arvokkuudella. Osatehtävä A on pienen kertauksen jälkeen aika hyvin hanskassa - vai pitäisikö puhua sukista? B-vaiheen aikatauluun en itse voi kovinkaan paljon vaikuttaa, mutta tiedän jo miten haluan sen toteuttaa.. Tehtävän C-osa on vaikea, mutta uskon selviytyväni myös tästä osiosta kunnialla. Viimeinen, eli osa D - ehkä kaikkein haasteellisin ja silti ajatuksena miellyttävin.

Matka jatkuu.