Valvoin viime yönä yli kolmen ja heräsin seitsemältä. Noiden alle neljän tunnin aikana ehdin kuitenkin puuhailla monenlaista kivaa ja vähemmän kivaa. Koska ne kivat jutut ovat aina lähes samaa settiä, en käy tekemään niistä yksityiskohtaista selvitystä, mutta se toinen leffa oli ihan omaa luokkaansa.
En muista milloin olen viimeksi nähnyt unissani verta ja suolenpätkiä enkä todellakaan muista toista unta, joka olisi ollut omalta osaltani yhtä aggressiivinen ja yksityiskohtainen kuin viimeöinen. Unen alkuosan tapahtumat, joista kenties löytyisi vastauksia mm. kysymyksiin miksi ja milloin, ovat hämärän peitossa. Kaikki kuitenkin kirkastui siinä vaiheessa, kun kävelin sodan runtelemassa maisemassa korkean piikkilanka-aidan viertä etsien tietä ulos. Oli yö ja tietä valaisi kuun lisäksi ainoastaan korkean rakennuksen katolta maahan lankeava hakuvalo, jota piti kyyristyä piiloon aina tuon tuosta.
Maa oli kuiva – ihan kuin sekin olisi kärsinyt yhdessä ihmiskunnan kanssa. Ojanpiennar pöllysi ja hieno hiekka kutitti kurkkua. Janotti. Olin juuri nousemassa seisomaan jatkaakseni matkaa, kun joku tarttui vaatteisiini takaapäin. Kääntyessäni näin sotilaan, joka oli pukeutunut rikkinäiseen maastokuvioiseen asuun ja jolla oli päässään ihmeellinen, kasvot peittävä kypärä. Kypärä ulottui edestä ihan leuankärkeen saakka ja jälkeenpäin ajatellen se saattoi olla kaasunaamarin tapainen varuste, jonka lisäksi sotilaalla oli kypärä.
Yritin riuhtaista itseni irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Kuun valossa näin, että sotilaan kädet olivat likaiset, kuin öljyn tai kuivuneen veren tahrimat. Ajattelin, että en halua sen miehen saastuttavan itseäni ja potkaisin häntä viistosti alaselkään. Potku osui hyvin ja olin mielissäni, kun kuulin miehen ähkäisevän. Mies ei kuitenkaan irrottanut otettaan ja kamppasi minut maahan vatsalleni. Silmäni, suu ja sieraimet täyttyivät pölystä ja yskin maata vasten painettuna. Vasen käteni oli vapaa, sotilas piti kiinni oikeasta hihasta ja takaa takinliepeestä ja painoi minua selästä (ilmeisesti polvellaan) maahan.
Päässäni takoi vain pakoon pääsyn ajatus. Muistin taskussani olevan itse tekemäni teräaseen, lusikan, jonka lusikkaosan olin hionut veitsenteräväksi. Yhtäkkiä tunsin miten aivoissani räjähti ja ihan järkyttävä adrenaliiniannos ryntäsi matkaan. Sain jostain voimaa kiepsahtaa ympäri ja sokaistuneena sohaisin summassa terän kohti sotilaan naamarin peittämiä kasvoja. Sotilas teki väistöliikkeen kääntäen päätään ja lusikka osui sotilaan kaulaan leukaluun viereen. Haavasta alkoi suihkuta verta, joka kasteli kasvoni ja hämärsi näkyvyyttäni ennestään. Työnsin terää rajusti ja sotilas irrotti otteensa, mutta samalla kun pääsin kääntymään selälleni, sai sotilas kiinni jostain hartioitteni tienoilta. Tunsin miten terä raapaisi luuta. Huusin raivosta ja sotilaan veri maistui suussani. Tartuin vapaalla kädelläni tiukasti sotilaan kasvot peittävään naamariin (nyt tiesin, että se oli kaasunaamari) ja painoin tämän päätä taaksepäin.
Olin ilmeisesti osunut henkitorveen, sillä näin miten sotilas yritti huutaa, mutta ääntä ei kuulunut. Työnsin lusikkaa syvemmälle ja käänsin sitä samalla vetäen teräasetta ja irtoavia kudoksia ulos sotilaan leuan alta. Sotilas menetti tajuntansa, mutta hysteerisenä jatkoin kaivamista, kunnes käteni oli sotilaan pään sisällä ja kouristin sormeni hänen aivojensa ympärille.
Sitten heräsin.
Muistan, miltä miehen veri maistui suussani ja miltä sotilaan lämpimät aivot tuntuivat kädessäni..
