Blogi

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2008.

Alaviite  2

Viitaten eiliseen blogimerkintääni, totean, että kello on pian varttia vaille iltakymmennen ja minä vasta lopettelen työpäivää, joka alkoi n. klo 6:30. Aamupäivällä kävisin pikku junareissut ja lopun päivää olenkin sitten "laskeskellut rahoja".

Mitä tähän voisi sanoa? Mene kotiin siitä!

Jep. Kone kiinni ja Makuunin kautta elämään jonkun toisen fiktiivistä elämää. Irtautumaan todellisuudesta. Ai niin. Onhan minulla kotona toinenkin eskapismiväline - Sielun pitkä pimeä teehetki. Ellei elokuvataide siihen kykene, saa Douglas Adams kyllä sanataiteellaan minut muuttamaan molekyylirakennettani ja matkaamaan Jonnekin.

Ja nyt se on. 21:45.


Nyt kelpaisi loma  3

Ylityövapaita on kuudessa kuukaudessa kertynyt vähemmän kunnioitettava määrä, mutta mitään mahdollisuutta niiden nollaamiseen ei ole. Tai on tietysti esim. tyyliin 1 pv / vk, mutta se tarkoittaa samalla sitä, että rutiineja joutuu siirtämään, jolloin ylitöitä kertyy edelleen.

Tekisi mieli hypätä hetkeksi oravanpyörästä ja lentää viikonloppulomalle monien kulttuurimahdollisuuksien suurkaupunkiin. Tai ehkä mieluummin lekottelemaan jonnekin kylpylään.. Torstaina lähtö ja sunnuntai- tai maanantai-iltana takaisin. Tai tiistaina.
Voi sitä autuutta! Nukkuisin aamulla pitkään ja kävelisin ihanan unisena valmiiseen pöytään. Ulkoilisin hieman ja ehkä tuhlaisin rahaa kalliisiin tavaroihin ja vaatteisiin, joita en oikeastaan tarvitse. Iltapäivällä hieronta, kosmetologi, manikyyri, pedikyyri ja uusi kampaus. Prinsessafiiliksessä luksusillallisen jälkeen bilettämään ja Tuhkimona unille puolen yön maissa. Pari kertaa Päivä Murmelina tyyliin sama läpi ja sitten levänneenä kotiin.

Toisaalta voisin kyllä käydä Makuunissa hakemassa kolme hyvää leffaa ja valita Alkosta pullon erittäin täyteläistä punaviiniä. Ruokakaupasta muutama erinomainen juusto ja tuoresalaattitarvikkeet, n. 200 g sisäfilepihvi, tuoretta leipää ja jotain hyvää jälkiruuaksi.
Kotona kuuntelisin korviani hivelevää ruuanlaittomusiikkia ja siemailisin viiniä samalla kun pihvi kypsyisi medium miinukseksi. Illallinen kynttilän valossa ja lisää viiniä. Ruuan ja pikkusikarin jälkeen ensimmäinen elokuva koneeseen ja unohdus.

Hmmm... täytyy miettiä.


Varo-varo-vasti.. ..ko?  2

Eräs tuttavani tapasi jokin aika sitten hieman erikoisissa olosuhteissa vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen, joka jäi mieleen. Törmäsivät pari viikkoa ensimmäisen kerran jälkeen uudelleen tilanteessa, joka ei toistu (ei siis ihan Siwan kassajonossa tyyliin) ja vielä saman vuorokauden puolella pikaisesti kolmannenkin kerran. Ensimmäisellä kerralla tuttavani ja tapaamansa henkilö eivät keskustelleet keskenään, mutta toisella kerralla juttelivat yhteisestä mielenkiinnonkohteesta ja kolmannella kerralla (jolloin uusi tuttavuus tuntui viivyttelevän poistumistaan tilanteesta..) etenivät keskusteluissa kertomaan mm. työstään. Kun hän sitten oli poistunut, oli sivustaseuraaja kommentoinut, että "Se on selvästi sun, senkun poimit".

Koska hän vaikutti kiinnostavalta ja koska tuttavani tiesi hänen nimensä, selvitti tuttavani hänen puhelinnumeronsa ja kirjoitti viikko sitten tekstiviestin, johon sai vastauksenkin (pidetään yhteyttä nyt kun meillä on numerot -tyyliin). Mutta se jäi siihen.

Eilen illalla tuttavani tapasi hänet uudelleen. Tai itseasiassa meni paikkaan, jossa tiesi tapaavansa hänet. He juttelivat parin tunnin ajan niitänäitä harrastuksista ja muusta ja hän kertoi tuttavalleni mm. milloin on vapaalla seuraavalla viikolla ja tavallaan ehdotti tapaamistakin mainiten paikan, mutta ei tarkempaa aikaa..

Nyt tuttavani miettii kuumeisesti, että
a) onko uusi tuttavuus kovin ujo
b) eikö häntä kiinnosta lähempi tutustuminen
c) mahtaako hän olla varattu
d) onko jälleen iskenyt silmänsä seksuaalista vähemmistöä edustavaan kansalaiseen, kuten jo pari kertaa aiemmin?

Tässä vaiheessa ajattelin, että go-for-it, mutta sitten tuttavani esitti kysymyksen, johon en osaa vastata.. "Haluan tutustua siihen ihmiseen, mutta miten lähestyn olematta tungetteleva tai tyrkky?".

Olen huono neuvomaan, sillä olen itse ollut muutaman kerran tilanteessa, jonka jälkeen olen ajatellut, että taisin tehdä itseäni vähän liikaakin tykö. Ehkä se johtuu siitä, että mielestäni ihmissuhdeasioissa ei kannata turhaa vitkastella, vaan sanoa suoraan jos on kiinnostunut tutustumaan toiseen. Jotkut on vaan niin helvetin herkkiä ja tuntuvat ajattelevan heti avauspuheenvuoron(i) jälkeen, että "Tuo haluaa naimisiin - en ala!".

City on varmaan ihan väärä foorumi tämänkään asian selvittämiseksi; onhan tätä puitu jo ties kuinka monta kertaa keskusteluissa eikä asiaan ole tullut selvyyttä(?). Mutta mistä sen tietää? Ehkä tuttavani saa blogini kautta vinkin, josta voi olla hyötyäkin?

Sitäpaitsi täällä sataa lunta, on harmaata ja tylsää.


Pelicans - TPS  1

Viimeaikoina työtehtäviini on kuulunut mitä kummallisempia juttuja maalla, vedessä ja ilmassa.. Tänään kävin katsomassa lätkää.

Lahtelaisyleisö on kyllä Suomen (ellei koko maailman) pliisuinta. Meillä oli Saloisissa junnupelien aikaan ulkokaukalon reunallakin parempi tunnelma ja isompi mökä kuin Isku Areenalla tämäniltaisessa TPS-matsissa.. Tosin pelikin oli aika vaisua, joten en oikeastaan ihmettele, ettei tunnelma noussut (sisältä tosi ruman hallin) kattoon.

Sitäpaitsi en oikein tiennyt kumpaa joukkuetta kannustaisin, etenkin kun oma "kotijoukkueeni" pelasi samaan aikaan kotikentällään Ilvestä vastaan (6-2). Iloitsin kuitenkin ihan pikkuisen, kun Suhosen Samuli lykki lätkän maaliin jatkoajalla ajassa 62:48. Pelin muut maalit: 0-1 Matti Aho (Mikko Rautee, Aki Berg) 15:50 ja 1-1 Jesse Saarinen (Tuomas Santavuori, Toni Koivunen) 24:10.


U3  5

Miten lie työnantaja suhtautuisi, jos seuraavalla kerralla "tunti-ilmoitusta" tehdessä kirjaisin 16.-17.2. väliseksi yöksi n. 7 h nukkumista?

Näin unta työnteosta.

Semivastuullisessa asemassa tulee joskus pohtineeksi työasioita myös vapaa-aikana. Ilmeisesti erehdyin tekemään jotain sellaista ennen nukahtamista, sillä näin varmaan yhden normaalin työpäivän mittaisen unen työnteosta.

Unityöpäivä oli todellakin työntäyteinen. Tein tulevan tilikauden budjetin ja markkinointisuunnitelman, pidin pari palaveria, syydin maailmalle kymmeniä laskuja ja taisin maksaakin muutamia. Parhaiten muistan kuitenkin kehityskeskustelun erään työntekjän kanssa. Pohdimme pitkään ja hartaasti hänen tulevia työtehtäviään ja sovimme loma-ajankohdista - ei pelkästään ensi kesäksi, vaan myös tuleviksi vuosiksi.

Hämmentävää. Mieluummin olisin ottanut U2:n pygmeineen ja nuubialaisineen.


U2  10

Päikkärit on vaarallisia. Tai miten sen nyt haluaa ottaa..

Heittäydyin eilen illalla töistä tultuani (joskus klo 17) vuoteelle päinmakuulle ja luin tovin erittäin mielenkiintoista kirjaa. Olin kuitenkin niin väsynyt, että kuuden pintaan pistin kirjan sivummalle ja ajattelin sulkea silmäni ihan vaan hetkeksi.
Heräsin kasin maissa. Millisekunnin mietittyäni päätin olla niin väsynyt, että jatkan unia. Kymmenen tienoilla tarkistain ajan ja totesin, että on parasta nukkua aamuun.

Heräsin aamukahdeksalta hengästyneenä ja hymyillen. Olin nähnyt oikein jymäkän seksiunen - sellaisen, joka järisyttää maan ja vavisuttaa vuoret. Eihän siinä mitään ihmeellistä sinänsä ole, että pornoilee unissaan, mutta se, että näkee unta mustalla dildolla masturboinnista pistää vähän miettimään..


U0.1  1

Kuivasin hiuksiani ilmakihartimella, johon on neljä eri päätä. Käytössä oli n. 15 mm halkaisijaltaan oleva kiharrinpää ja minun tarvitsi tuskin koskettaa kutrejani kun ne kihartuivat.

Vessan ovi oli auki ja ovenraosta näin miten isä istui nojatuolissa ilmeisen juopuneena ja puhui jonkun kanssa puhelimessa. Tai sammalsi. Äiti silitti sivummalla puhtaita vaatteita ja katsoi isää ”sillä ilmeellä”. Olin ärtynyt – en vihainen, vaan harmissani isän jorinoista. Tartuin puhelimen verkkojohtoon (kyseessä oli siis lankapuhelin) ja vedin siitä saadakseni puhelimen käsiini ja katkaistakseni puhelun. Isä sanoi jollekulle langan toisessa päässä, että ”.. haluaa puhua shun kansha..” ja luovutti laitteen hallintaani. Nostin luurin korvalleni ja kuulin miten pikkusiskoni huhuili linjan toisessa päässä. Juttelimme neutraalisti niitä näitä ja sitten jompikumpi lopetti puhelun.

Tallennettuani edellisen merkintäni, muistin päivällä kävelylenkin aikana pari pätkää lisää viimeöisiä puuhailuja (ensin oli tämä puhelinkeskustelu ja sitten mentiin kahville..). Varsinkin tuo puhelinkeskustelu tuntui kovin oudolta, sillä en koskaan keskustele kyseisen siskoni kanssa puhelimessa yhtään mistään. Emme keskustele muutenkaan.

Mitähän mä eilen söin?


U1  3

Miehet istuivat kahvilassa keskusteluun syventyneenä. Vaalealla oli päällään siisti neule ja alla raidallinen kauluspaita, tummalla vaaleanpunainen kauluspaita. Molemmilla oli farkut ja tuolinkarmilla villakangastakit ja edessään juuri aloitetut pitkät kahvijuomat.

Seuraavassa hetkessä istuimme tyttöystäväni kanssa samassa pöydässä. Siemailimme lattea ja keskustelu soljui aiheesta toiseen oikein vaivattomasti. Johonkin parisuhdekysymykseen vaalea vastasi olevansa vapaa ja tumma sanoi toisinaan vastaavansa vaimonsa puheluihin vielä vuoteessakin. Tarkennusta pyydettäessä hän kertoi olevansa asumuserossa ja asuneensa hotellissa jo pari kuukautta.

Ystäväni lähti ja minä jäin. Juteltiin kahvit loppuun ja päätettiin lähteä vaalean asunnolle tyhjentämään pullo todella kallista punaviiniä. Matkattiin oikotietä, jonka varrella kiivettiin ylös todella jyrkkää, lumista rinnettä. Rinne oli niin jyrkkä, että luisuin välillä alaspäin. Tumma kulki jonkin matkaa edellä – nauroi ja hoputti. Minä kiipesin toisena ja perässäni tai sivullani vaalea. Jotenkin siinä kiivetessä tajusin, että sen tumman nimi on Olli.

Rinteen päällä oli kerrostaloja ja kun pääsimme vaalean kanssa mäen ylös, oli Olli kadonnut jonnekin. Ajankohdan huomioiden oli pihalla ja parkkipaikalla paljon ihmisiä. Etsiessämme Ollia katseellamme huomasin taivaan kirkastuvan hetkessä yhtä valoisaksi kuin kesken kauneimman kevätpäivän. Keskellä huikaisevan sinistä taivaankantta oli pilvi, joka ulottui maahan saakka. Pilvi oli osaksi vasemmalle katsovan hevosenpään muotoinen ja siitä satoi kimmeltävää pakkaslunta suurina hiutaleina. Näky oli niin järjettömän kaunis, että liikutuin kyyneliin.

Itku nolotti, joten juoksin pihan poikki ja kun huomasin toista rinnettä alas vievän polun, poikkesin sinne ja heti polulta vasemmalle pienelle luonnon ”parvekkeelle”. Jäin siihen nyyhkien (muistan suolan maun ja sen lohduttoman itkun tunteen) ja kyyneleitä pyyhkien hämmästelemään edessäni avautuvaa näkymää: alhaalla laaksossa, ikään kuin oikealla, näin jouluvalotaideteoksen. Se oli valtavan suuri - ainakin kymmenen metriä korkea ja vaihtuvat valot muodostivat vuoroin uskomattoman kauniin joulukuusen, joka (siellä laaksossa vallitsevan) täydellisen pimeyden kautta vaihtui joulupukkiin poroineen.

Jossain välissä noita valoja tuijottaessani tuli vaalea hiljaa vierelleni ja kietoi kätensä harteilleni eikä sanonut mitään. Kuulin laaksosta joululaulun, jota en enää muista. Yhtäkkiä taivas (jouluvalojen yläpuolella ja niistä vasemmalle) syttyi tuleen ja näin yhden kauneimmista ilotulituksista ikinä. Valomyrsky ei kestänyt kauaa ja samalla kun se päättyi, sammuivat jouluvalot ja joulumusiikki hiljeni. Oli ihan hiljaista ja tunsin vain kevyen pakkastuulen poskillani.

Aamulla heräsin pitkien yöunien jälkeen kotona, omassa sängyssä. Kun olin lähdössä ulos, löysin ovenkahvasta kukkalähetyksen. Palasin sisälle ja avasin ruskean käärepaperin, joka kätki laskoksiinsa upeat ruusut. Kappalemäärä ei jäänyt mieleeni, mutta väri oli juuri oikea tummanpunaisen sävy.

Juttelin jonkun kanssa puhelimessa illasta ja kukista ja keskustelukumppanini sanoi Ollin kertoneen, että on lähettänyt ne minulle. Ihmettelin ääneen, että miten hän tiesi osoitteeni, kun numerotiedustelustakaan ei enää sitä saa. Juttukaverini hymyili ja sanoi, että ”Olli nyt vaan on sellainen”.

Siitä on kauan, kun olen viimeksi muistanut nähneeni näin pitkän ja elävän unen ja aamulla ylös noustessa tuli pakonomainen tarve kirjoittaa se muistiin. Minulle käy nimittäin helposti niin, että ellen kirjoita tai kerro untani heti, en muista sen yksityiskohtia enää parin tunnin kuluttua. Niin kai sen kuuluu ollakin, mutta silti.

Edit: Kiireessä tapahtunut copy-pasteonnettomuus korjattu..