Lauantaina (paskan) työpäivän päätteeksi viuhahdin Mordoriin ja liityin itsensä kylläiseksi syöneeseen seurueeseen Manhattanilla. Minunhan piti olla siellä jo toista tuntia aiemmin ja osallistua myös ruokailuun, mutta aina ei voi voittaa :D
Voittajafiilistä lähdettiin sitten tavoittelemaan semifinaaliin osallistuneiden kesken ensin Alepan ja Äääsmarketin kassojen kautta (Hetkis tarkisti myös Mäkkärin vessatilat) ArmasDildon sviittiin jonnekin maalle (maaseutua sen oli pakko olla, kun siellä oli pupujussejakin - edes kotikonnuilla ne eivät tule keskustaan ja minä olen kuitenkin asunut pikkukaupungissa).
Kun Cityyn oli ilmoitettu epämääräiset iltasuunnitelmat, vähän palloteltu, testattu isännän vuode toimivaksi (Addin rotsia ei sit tainnut kukaan nusasta?), viinaa juotu riittävästi ja otettu todistusaineistoksi taas muutama kuva, jatkettiin iltaa palaamalla takaisin ytimeen. Voin kuvitella, että vaikka HKL:n bussikuskit ovat nähneet ja kokeneet monenmoista, oli meidän suhari ihan tyytyväinen, kun vihdoin saavuimme määränpäähän.
Seurue harveni ennen Rocksia ja Rocksissakin osasimme jotenkin erkaantua toisistamme ala- ja yläkerran väeksi. Hirveän kauan ei tosin tarvinnut baarissa viipyä, kun mcw tuli siihen tulokseen, että on aika hakeutua rauhallisempaan ympäristöön ottamaan päikkärit tai ainakin aloittaa jatkot kerrankin ajoissa. Koska Addi on niin söpö (ja mun reppu oli niiin raskas), niin päätettiin ottaa se kantajaksi. Ainahan miehen voi laittaa vaikka alaovelta kotia kohti jos ei osaa oikein miellyttää?
Junamatka jonnekin maaseudulle sujui rattoisasti kun mcw päätti tiedustella taakse jääneen seurueen hyvinvointia.. ja junavaunullinen yöllisiä matkaajia ovat takuulla tietoisia kuinka naista tulee käsitellä herkkänä hetkenä. Koska lukijana nyt osaat päätellä ketä kärkikolmikkoon kuului, on parasta jättää loput yön tapahtumista kertomatta. Aamulla joka tapauksessa herättiin (minä tietysti puhelimeen, joka ei tällä kertaa ollut edes oma), kukaan ei valittanut muuta kuin päätään ja aurinko paistoi. Aamiaisbuffé oli oikein maittava ja monipuolinen ja riitti takaamaan nälänsiirron myöhäisiltapäivän ruokailuun Cantina Westissä.
Junamatkalla fiestaan päätimme käynnistää yhteisen yritystoiminnan mitä pikimmiten. Jotta liikesalaisuutemme ei paljastuisi koko maailmalle, kerrottakoon vain, että Marimekko on saamassa varteenotettavan kilpailijan, Addi ei aio lähteä meidän kanssa (ainakaan) Thaimaahan ja suomalainen muikku tehdään pian tunnetuksi Kwai-joella. Oheistuotteiden määrä tulee olemaan valtaisa. Pääsuunnittelijamme aloittaa pian pari kuukautta kestävän intensiivityöskentelyjakson ja ennakkomarkkinointi käynnistetään samalla puhelinmyyntinä.
En aio ihan heti mennä syömään Cantina Westin noutopöytälounaalle. Seura oli loistavaa (kuten aina ennenkin), ruokaa oli riittävästi, valikoima laajahko ja osa pöydän antimista oikeinkin hyvää (varsinkin jälkiruuat :D), mutta 19,90 € oli mielestäni ylihinta (paitsi siitä seurasta).
Kun kantaja alkoi liikahdella hermostuneesti, tein pikaratkaisun ja päätin lähteä samaa matkaa. Hyvästit ja kiitokset jäivät vähän valjuiksi, mutta tiedän, että te ymmärrätte mitä lihan himo voi tehdä ihmiselle..
PS. Mullon edelleen nuha.
