Blogi

Lentokapteeni Niska teki mainion laskun, vaikka nautin nousuista yleensa enemman.

Tanaan on ollut positiivisten asioiden paiva. Herasin ajoissa (vaikka nukuin kylla vain pari tuntia koiranunta) ja ehdin oikein hyvin junaan. Tiksissa kavelin suoraa junasta bussiin, joka lahti kentalle heti. Lahtoselvityksessa (ei onnistunut netissa) sain sen tiskin ja asiakaspalvelijan, jonka halusin ja ihan loistavan palvelun aina ikkunapaikkaa ja "omaa penkkirivia" myoten muuten lahes tayteen buukatussa koneessa :D Check-in'n jalkeen ehdin juoda rauhassa erinomaisen latten ja nauttia ranskalaisten miesten huomaavaisuudesta ennen turvatarkastusta (en piipannut edes pikkuisen!).
Manchesteriin laskeuduttuani kavelin passintarkastuksen jalkeen suoraan kentan juna-asemalle ja oikeaan junaan enka edes tapojeni mukaisesti laittanut lippua roskiin heti junasta poistuessani, vaan jostain omituisesta syysta tyonsin sen taskuuni; lippu nimittain tarkastetaan takalaisittain vasta laiturialueelta poistuttaessa. Rautatieasemalta poistuessani valitsin intuitiolla oikean reitin ja melkein tormasin bussiin, jolla ajelin loppumatkan pikkusiskon asunnolle.

Sisko juoksi kotikatuaan vastaan enka voinut olla nauramatta, kun keltaiset kumpparit harppoivat askelia pitkan, vihertavan villatakin liepeiden liehuessa aamunkirpeassa pakkassaassa. Taalla ei ole plusasteita vaikka jossain saatiedotuksessa olivat niin yrittaneet vaittaa - melkein pakkasta sisallakin :D

Kuulumiset, kahvia, pikku lepohetki ja off to the city centre. Ensin kaytiin syomassa Ricessa ja vatsa taynna suunnattiin ostamaan minulle kotiin unohtuneiden verkkosukkien tilalle jotain vastaavaa. Just :D Ostin AIVAN IHANAT kengat! Ne on punaiset, niissa on todella korkea puuimitaatiokorko ja harmaat nauhat. Aion nukkua ne jalassa. Loysin noin kymmenet muutkin kengat, mutta paatin lainata naapurilta kottikarryt ja hakea lastin myohemmin ;)

Shoppailun (ostettiin me muutakin - mm. kenkiin matsaavat punaiset ajohanskat :P) jalkeen mentiin kahville Oklohomaan. Ihana etnokahvilan ja rihkamakaupan risteytys, jossa tuoksut, iloinen puheensorina ja tunnelmaan sopiva musiikki tayttivat tilan. Joku voisi sanoa, etta kahvilaa ei ollut sisustettu, mutta sisustus oli ihan huippu - sekoitus uutta, retroa, kierratysmateriaaleja ja antiikkia. Ja se kahvi. Se vei kielen mennessaan. Vai olisiko se sittenkin ollut se suklaamuffini, joka uuvutti matkalaisen hiilarilatauksellaan? Eniweis, mii laiks.

Kotimatkalla kaytiin viela ruokakaupassa ja nyt on masu taynna kuumaa teeta ja keho paketoituna villatakkiin, villasukkiin, collegehousuihin - ja kaiken kukkuraksi olen kaivautunut peiton alle. Taalla oli nimittain viela hetki sitten ihan helvetin chilly, silla pikkusisko & kamppis eivat pida paivalla lammitysta paalla ollenkaan *hrrrr*

Nyt jatketaan tyttojen juttuja, eli huomisten bileiden puvustuksen suunnittelua ja mahdollista "ihan pienta" shoppailukierrosta paivalla ;D

εïз maktub.

edit: Reminder for myself kello on oikeasti kotona +2 h merkinnan aikaleimasta.

Damn.

Valitseminen on aina yhtä vaikeaa. Matkalaukussa on nyt
- kuudet mustat polvisukat (ainoat, joita suostun talviaikaan käyttämään)
- kahdet rintsikat ja niihin mätsäävät kuudet pikkuhousut (perillä lisää :D)
- kaksi korsettia (mistä sitä koskaan tietää?!)
- yksi erittäin omintakeinen bileasu (onneksi pikkusiskolla on ISO vaatekaappi)
- pari paitaa
- pari bilelaukkua
- pikkusiskon tuliaiset (pääasiallisesti kotimaista proosaa ja salmiakkia)
- osoitekirja

Olkalaukkuun olen muistanut sujauttaa riittävät asiakirjat matkustusta varten, rahaa, kortit ja siirtymisohjeistuksen Manchesterissä.. Itseasiassa en taida edes muuta tarvita, sillä kuten edellisen merkinnän kommenteista jo saattaa päätellä, on Manchester ja sen lähitienoo vallan mainio paikka jättää lähtemätön jälki seuraavaan Visalaskuun.

Viimeksi saamani tiedon mukaan bileet eivät pääty keskiviikkoon, vaan sama meno jatkuu vielä viikonloppuna, kun joudun seuraamaan pikkusiskoa "töihin" Manchestein klubiyössä. Ihan kamalaa!

Ah! Ja herätykset. Ne on viritetty 10 min. välein aamuviiden nurkille. Juna lähtee kakskytvaille kuus ja lento heti kasin jäkeen.

εïз maktub.

Pikkusisko on menossa uutena vuotena kuvaamaan bileitä (tekee sitä työkseen) ja pyysi mukaan. Ajattelin, että kun ei ihmeempiä suunnitelmia ole.. niin mikäs jottei - ja maksoin just matkan Manchesteriin.

Mun vuosi vaihtuu siis Liverpoolissa, Ministry of Sound kekreissä. Pitänee alkaa miettii mitä otan mukaan ja mitä en :) Paluu 5.1., eli melkein viikko vierähtää vieraalla maalla. Ihan tervetullut, totaalinen poistuminen arjesta.

εïз maktub.

22.12. Matka hyvässä seurassa, vanhempien shokeeraus hieman ennen iltayhdeksää.
23.12. Kirmailua pitkin kauppalaa; sokerointia, shoppailua ja sukulaisia.
24.12. "Aamu"puuro. Maitopurkki kaupasta. Hautausmaa, sauna, päivällinen ja pukki.
25.12. Piirustelua kummityttö #1 kanssa, pitkä lenkki, karannut koira ja neljäs kirja.
26.12. Paluumatka kotiin alkanee puolilta päivin. Tuomisina MaalaisHerkku ja kummityttö #2.

εïз maktub.

Liikenteen keskellä koen välähdyksiä - ikään kuin nopeutetun diaesityksen. Kuvissa näen itseni. Olen joutunut onnettomuuteen ja itsestäni rtautuneena sivullisena katson ruhjoutuneita kasvojani, verisiä hiuksiani. Tunnen millisekunnin ajan miten kudokseni rikkoutuvat ja luut murskautuvat ja kuinka henki erkanee ruumiista.

Olen nähnyt näitä välähdyksiä nyt noin viiden vuoden ajan ja viime aikoina niitä on esiintynyt yhä useammin - ehkä viikoittain. Mitä ruuhkaisempaa liikenne on, sitä varmemmin näen dioja.

Tänään autoilin keskustassa edestakaisin asioita toimittaessani ja koin välähdyselämyksen kaksi kertaa. Jostain kumman syystä minua ei pelota, vaan tuo privaatti diaesitys tekee minut omituisen levolliseksi. Tietoiseksi. Siitä, mitä on tulossa.

Mut mähän elän 130-vuotiaaksi joka tapauksessa.

Maktub.

εïз

Olen terve.
Perheeni voi hyvin.
Minulla on kiva koti ja
ihania ystäviä.
Viihdyn työssäni.

Voiko enempää toivoa? Saako? Uskallanko?

εïз

Sairastaessa on aikaa puuhastella kotona kaikenlaista. Käynnistin toissapäivänä xBox-joululahjaprojektin, jonka sain tänään aamuyöllä valmiiksi. Ihan mielenkiintoista tehdä välillä juttuja, joista ei ole hajuakaan - siis ottaa asioista selvää ja kokeilla mihin taidot riittää.

Vaihdoin softamodattuun xBoxiin isomman kiintolevyn, asensin dashboardiksi EvolutionX:n ja XBCM:n ohjelmana lähinnä musiikin soittelua varten (tosin nyt mietin, että sen olisi voinut laittaa suoraa dashiksi; on nimittäin niin pal paree ku EvoX). Tuuppasin levylle ftp:n yli melkein 5000 biisiä ja pari peliä. Tyhmyydestä sakotetaan. Käytin ensin ftp-ohjelmana FileZillaa ja pian huomasin, että se ei tykkää skandeista eikä pitkistä tiedosto- tai hakemistonimistä ja siirto sillä tökki muutenkin. Vasta kun olin kopioinut _aika monta_ tiedostoa (ja muuttanut niiden nimet, prkl), päätin kokeilla toista ftp-softaa ja imuroin FlashFXP:n, jolla homma sujuikin leikiten (ainoastaan ylipitkät hakemistonimet piti vaihtaa).

Kaikkeen sitä lupautuu, mutta täytyy sanoa, että paljon "melkein unohtunutta" palautui mieleen ja vielä enemmä opin uutta! :)

Nyt vois olla iltasatu ja päikkärit paikallaan.

εïз

edit#1: posti toi sen verran sekalaisenmielenkiintoisen musapläjäyksen, että taidan tuupata nekin fileet vielä toosaan.

edit#2: ja taidan sittenkin vielä kokeilla asentaa sen XBCM:n dashiksi :D

aamusta alkaen koko päivä.

Kävin sentään kulman takana terveyskeskuksessa ja sain kolme päivää kotilepoa. Siitä hetkellisesti piristyneenä astelin Makuuniin ja hain Pankkikeikan. Mutkan kautta suoraa ruokakauppaan täydentämään varastoja ja takas kotiin. Päikkärit #1, vähän murua rinnan alle ja leffan tykitys (oli muuten ihan jeez). Päikkärit #2, jonka jatkona parikyt sivua kirjaa ja päikkärit #2,5 (ei voi laskea kokonaiseksi, kun vain torkuin). Kahvitauko ystävän piipahtaessa ja vähän lisää töitä (aamulla sain tehtyä vajaa 2 h kotona). Ftp-leikkien välissä päikkärit #3 jäi lyhyeksi, mutta pian voisi taas jatkaa unta ja yrittää herätä terveempään aamuun.

Lunta.

εïз

Torkutin tänään lähes tunnin ja kun vihdoin jaksoin nousta, totesin, että lihakset ja nivelet ovat kauttaaltaan kipeät ja muutenkin on vähän poikkeava fiilis. Mittasin ja olihan sitä just sen verran, että voi sanoa olevansa kuumeessa.

εïз

Sain multimediaviestinä kuvan, jossa talviaurinko hyväilee suomalaista mäntymetsää. Kun myöhemmin katsoin viestin tiedoista lähetysajan, huomasin sen tulleen samaan aikaan kun olin tekemässä aurinkotervehdystä, astangajoogaharjoitusta.

εïз

maktub - sattumaa ei ole