Aarrekartta

Nyt on koettu sekin.

Kaikki alkaa siitä, että koolle kutsutaan hassusti epäyhteensopivansopiva tuvallinen aikuisia naisia ja läjätään olohuoneen pöytä (ne osat, joita ei vielä ole valloitettu syömingeillä ja juomingeilla) täyteen naistenlehtiä.

Seuraavaksi asetetaan tavoitteet. Ne voivat olla pieniä (rastat) tai vähän isompia (punainen Audi) tai todella isoja (rikas mies, joka ostaa lahjaksi kartanon, kun ei tiedä rintaliivien kokoa).

Sitten selataan. TUNTIKAUSIA. Selataan, luetaan juttuja, nauretaan, esitellään upeita ja hassuja kuvia (kuten esim. J. Sillanpää joogaamassa valkoisissa kalsareissa), nauretaan lisää, saksitaan ja selataan.

Välillä hörpätään vähän valkkaria, punkkua tai erittäin kuivaa sidukkaa ja napsitaan muutama cashewpähkinä tai kirsikkatomaatti, köllötellään lattialle läjätyillä tyynyillä ja puhutaan elämästä. Niistä isoista asioista.. ja todetaan, että sattumaa ei ole.

Jossain vaiheessa (väsyttää jo ihan helvetisti) kaikki lehdet on käyty läpi ja tulee liiman vuoro. Kuvat, sanat, numerot - kaikki, mikä kuljettaa tavoitteisiin, liimataan joko kirjaan tai esimerkiksi kartongille.
Lopuksi taideteoksia tunnustellaan, punnitaan ja arvioidaan. Katsotaan tekijää ja aarrekarttaa. Pohditaan viekö tekele perille vai johtaako sivuraiteille (sinne sen EI pitäisi viedä).

En löytänyt omaan karttaani paria merkittävää kuvaa, eli joudun kai piirtämään ne. Itseasiassa tänään oli muutenkin huono aarteenetsintäpäivä, sillä olin väsynyt ja ehkä hieman ärtynyt. Mutta se on jo toinen juttu (kolmas juttu on se, että tein tänään itselleni hyvin; aloitin LC:n, treenasin pilatesta ja kävin puntilla, teetin itselleni pikamanikyyrin, kävin solkussa ja sain intialaista päänhierontaa).

Luulen, että nyt on parasta jatkaa äksässä. Huomenna on oltava vedossa, sillä suunnittelen tapaavani ihan lähiaikoina elämäni miehen (siis nro. kakkosen, sillä ykkösen tapasin jo v. -84, eikä hänen paikkaansa vie kukaan :D) ja se hetki voi tulla vastaan jo aamun koitteessa.