Cogito, ergo sum

lat. "Ajattelen, siis olen (olemassa)."

1600-luvun alkupuolella vaikuttanut rationalisti René Descartes uskoi, että ihminen kykeni epäilemään kaiken muun paitsi ajattelevan tietoisuuden olemassaoloa ja näin sen todellisuus oli varmempi kuin minkään muun todellisuus.

Shakespearin Hamlet taas pohtii pitkässä monologissaan (jossa Hamlet ei muuten oikeasti pitele pääkalloa - kallokohtaus on ihan toinen juttu):

"Ollako vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain mertaa vastaan,
Lopettain kaikki? - Kuolla, - nukkua,
Ei muuta; - luulla, uness' että päättyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinnöt, - se loppu hartaast'
Ois halattava. Kuolla, nukkua: -
Nukkua! kenties uneksia? - siinä
Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,
Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,
Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset
Ne elon kurjuutta niin pitkittävät..."
- William Shakespeare, suom. Paavo Cajander

Hamlet totisesti oli olemassa (kaikkine ympäristön paineineen ja lemmentuskineen) - ja vaikka ei olisisikaan ollut, olivat ajatuksensa niin väkevät, että näin voi helposti uskoa. Samoin olen olemassa minä, vaikka ajatuksiani en tänään saakaan likipitäenkään yhtä jäntevään kehykseen.

Olen ajatellut viimeaikoina paljon. Olen pohtinut, miettinyt, tuuminut, pinnistellyt, haaveillut, suunnitellut - ajatellut. Olen tehnyt sitä työkseni, huvikseni ja pakosta.. ja vaikka kuinka ajattelen, ei loppua näy.

Mitä ajattelet?

Yksi julmimmista kysymyksistä hetkellä, jolloin haluaisi sanoa niin paljon, mutta ei saa mielensä liikkeitä ryhmiteltyä järkeviksi kokonaisuuksiksi ja puettua sanoiksi.

En mitään (erityistä).

Typerin vastaus esitettyyn kysymykseen, mutta toisaalta täyttä ymmärrystä vailla ei enempää ole välttämättä järkevää sanoa (enkä kyllä valehtelematta osaisikaan sanoa ja toisaalta valehtelemisessa olen suosiolla ihan helvetin huono).

.. hylätä ehdottoman virheellisenä kaikki sellainen, missä saatoin kuvitella olevan pienintäkään epäilystä, nähdäkseni, jäisikö uskomuksiini tämän jälkeen mitään täysin epäilyksetöntä. Niinpä sen vuoksi, että aistimme pettävät silloin tällöin, tahdoin olettaa, ettei mikään asia olisi sellainen, millaiseksi aistit meidät saavat sen kuvittelemaan ..

Descartesin sanoista entisestään sekavoituneena päätän tämän tällä erää tähän. Tosin tyytyväisenä siitä tosiasiasta, että jos en olisi olemassa, en ajattelisi.

PS: Kiva, että Kimi voitti.