Milloin itkit viimeksi?
.. kysytään keskustelujen Naistenhuoneessa. En yleensä "itkeskele" turhia, eli en ole kovin itkuherkkä, vaikka syvästi tunnenkin. Silmät saattavat toki kostua häissä tai hautajaisissa ja joskus jopa vahvoissa elokuvakohtauksissa (Sinkkuelämässäkin kertaalleen :D), mutta en muista koskaan itkeskelleeni. Pettymyksen paha mieli muuttuu helpommin raivoksi (jonka puran liike-energian kautta), kuin itkuksi.
Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Viimeksi yllätin itseni neljä päivää sitten, kun ihan muuta etsiessä osuin vahingossa Tehosekottimen Hetken tie on kevyt -kappaleen äärelle. Jo ensimmäisten sävelten aikana tunsin miten jossain sisällä pato murtui ja uskomattoman suuri kaipaus täytti mielen ja sydämen. Kyse ei ole pelkästään yksinkertaisen kauniista melodiasta tai herkistä lyriikoista, ei esittäjän äänestä tai tavasta käyttää lahjaansa. Kappaleeseen ei myöskään liity muistoja. Se vaan tuntuu nyt siltä.
Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata, ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Kuuntelin biisin ja kun se loppui, kuuntelin sen vielä toisenkin kerran. Annoin itkulleni aikaa sen enempää miettimättä mistä ja miksi se tuli. Toisen kuuntelukerran jälkeen oli jo helpompi hengittää ja vedin itseni takaisin perustilaan.
Tänään, kesken työpäivän, kuulin tutut sävelet radiosta. Suljin silmät ihan pieneksi hetkeksi ja onnistuin taikomaan hymyn ennen kuin jatkoin töitä.
Kirjoitettaessa soi Tehosekotin - Hetken tie on kevyt
3 kommenttia
GJ_
13.8.2008 15:38
Tunteet on jotain sellaista mitä ei voi kontrolloida. Tunteet elää omaa elämäänsä. Kyllä sen surun tai kaipauksen voi ihan hyvin näyttää muille, ihan kuten ilonkin, ei siinä pitäisi olla mitään eroa.
Vastaa kommenttiin
CatchMe
13.8.2008 16:11
-Hellgirl- -- Olen huomannut, että positiivinen elämänasenteeni on vaikuttanut omien tunteitteni käsittelemiseen tosi paljon. Joskus aikoinaan olin paljon "tukkoisempi"; puhuin kyllä, mutta en luottanut ihmisiin enkä tulevaisuuteen. Nyt tiedän, että tulevaisuus tulee, halusin tai en ja asennemuutos on helpottanut myös tunnepuolella. En murehdi pienistä enkä todellakaan jaksa kantaa huolta muiden asioista. Tämä on mun elämäni ja jos tuntuu hyvältä, iloitsen siitä isolla sydämellä. Jos taas sattuu huonompi hetki, käsittelen asian nopeasti ja etsin elämästä ne auringonsäteet paistamaan päivääni.
GaiusJulius -- Kyllä tunteita voi kontrolloida ja pitkälle vietynä juuri tuo kontrollointi aiheuttaa pahoinvointia ja Hellgirlinkin mainitsemia mielenterveysongelmia. Täydellinen kontrolloimattomuus on myös pahasta, eli pitäisi päästä balanssiin - löytää tasapaino, jossa itsellä on hyvä olla.
Mielelläni näytän positiiviset tunteeni toisia ihmisiä kohtaan; halaan, suukotan, puhun kauniita sanoja. Kaikki eivät vaan osaa ottaa sitä vastaan, vaan ahdistuvat ja se (että huomaan miten vastapuoli ottaa taka-askelia) taas saa minut varovaiseksi ja hillitsen tunteenpurkaukseni.
Suru on myös tunteena "helppo" käsitellä, sillä on yleisesti hyväksyttävää esim. surra menettämäänsä ihmistä tai lemmikkieläintä. Jopa kollektiivisen surun (itkin, kun Estonia upposi) ilmaiseminen on ok. Toisin on kaipauksen ja ikävöinnin laita. Kaivatessaan toista kaltaistaan, osoittaa ihminen olevansa heikko ja haavoittuvainen. Ikään kuin meillä ei olisi lupaa tarvita toista. Edellinen pätee siis sinkkuihin. Parisuhteessahan kumppania tuleekin kaivata, kun tämä on yli 8 h poissa kotoa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:56
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin