Match - harrastukset

Ihan aluksi täytyy kiittää pikaviestikommenteista, jotka tämän match blogin johdosta olen saanut. On ollut mukava(kin) huomata, että jotkut mätsäilijät ovat nähneet vaivaa ja kurkistaneet hieman profiilin taakse.

Sitten hommiin.

Mikä ihmeen vapaa-aika (VAh)? Vuodessa on n. 260 arkipäivää. Jos on ansainnut täyden loman, voidaan työpäiviä laskea (arkipyhät pois lukien) olevan kutakuinkin 230. Jos työaika on 8 h / pv, kertyy työtunteja vuodessa 1840. Tuosta ajasta saamme jonkinlaisen korvauksen työnantajalta, joka täten määrää mitä teemme viitenä päivänä viikossa kahdeksan tunnin ajan.
Aikuinen tarvitsee unta keskimäärin 7 h / vrk, eli vuodessa 2555 tuntia. Kun vuoden tuntimäärästä vähennetään työnantajalle kuuluva aika ja nukkumiseen tuhlatut tunnit saadaan selvitettyä meille kuuluvan vapaa-ajan määrä: VAh=8760-(1840+2555) => VAh=4365, eli meillä on vuosittain vapaa-aikaa 181,975 vuorokautta eli 25,98 viikkoa.. puoli vuotta.

Tästä ajasta voimme itse päättää.

Matkustaminen? Päämäärää tärkeämpää on matkalla oleminen. Vaatimattomankin matkan suunnittelu ja järjesteleminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Matkustamisesta, maista, kaupungeista, näkymistä, tuoksuista ja ihmisistä unelmoiminenkin on ihanaa. Pidän yllätyksellisyydestä myös matkustamisen suhteen, joten pinkkiin paperiin valmiiksi pakattu, toisten suunnittelema ja aikatauluttama biitsi- tai kuttuuriunelma ei sovi minulle. Yksin kulkemalla voi parhaiten erkaantua siitä, minkä taakseen jättää. Ja oppia. Kaksin kulkemalla oppii matkakumppanista viikossa enemmän kuin kuukausien aikana kotona.

Kulttuuri? Ei lian korkeaa, mutta ei helppoakaan. Sopivasti mielikuvitusta ruokkivaa ja kysymyksiä herättävää. Sykähdyttävää. Mieluummin jotain sellaista, joka perustuu hetkeen, kuin sellaista, jonka ääreen voi palata.

Urheilu? Ah! Kaukalo, kehä, areena.. Oman suosikin kannustaminen, kiihkeä tunnelma, adrenaliinin tuoksu! Tai kesä, ohikiitävä maisema, hikipisarat ylähuulella, hyvä flow. Tai hiljainen metsä, tuulen kuiske ja mäntykankaan tuoksu. Pitkospuut vaelluskengän anturan alla.
En ole urheiluhullu, mutta osaan nauttia liikunnasta sekä katsomossa, että itse toimien. Kokeilen uutta ja etsin itseäni. Ja kaveria retkilleni.

Opiskeleminen? Elämänkoulussa en ole valmis koskaan ja niin kuuluu ollakin. Haluan oppia uutta, haastaa itseni, mutta en silti kurota mahdottomuuden kuilun yli. Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan oppimaansa ja pohtia onko suunta oikea. On tärkeää osata seisahtaa lepäämään, mutta yhtä tärkeää on jatkaa matkaa.

Juhliminen? Joskus olen juhlinut enemmänkin, mutta nyt se tuntuu muiden asioiden rinnalla toisarvoiselta. Juhliminen on kivaa, kunhan se ei ole itsetarkoitus. Minulle juhla voi olla pari lasia viiniä miellyttävän seuralaisen kanssa mukavassa miljöössä, huolella ja rakkaudella ystäväpiirissä valmistettu ja nautittu päivällinen, mutta myös party-party-baila-baila sopivalla hetkellä ja kivassa seurassa.

Maailman parantaminen? En voi sanoa maailman parantamisen kuuluvan harrastuksiini. En politikoi, enkä osallistu aktiivisesti vapaaehtoistyöhön (ellei verenluovutusta 4 krt / v. ja rahan pois antamista lasketa). Ei minusta taida olla hyväntekijäksi.

Match profiilissa pyydetään valitsemaan annetusta listasta kolme itseä parhaiten kuvaavaa harrastusta ja samalla kolme asiaa, joita toivoisi deittimatch-kumppanilla olevan. Listalla ovat lukeminen, elokuvien katselu, viini- ja ruokaharrastus, musisointi, kaverit, netti, järjestötoiminta, bailaaminen, yksilölajit, joukkuelajit ja taide.
Kun omalta listalta jätetään mahdottomat ja epämiellyttävät pois, jää jäljelle lukeminen, elokuvien katselu, viini- ja ruokaharrastus, kaverit, netti, yksilölajit ja taide. Top kolmonen on hankala.. lukeminen ja leffat tuntuvat yhtä kiinnostavilta, viini- ja ruokaharrastus on mukana, samoin yksilölajit. Ilmeisesti en osaa joko päättää tai laskea?
Jos bailaaminen jätetään pois laskuista, saa deittimatch-kumppani tehdä puolestani mitä lystää.

Nyt olen tullut tien päähän tämän aiheen käsittelyssä. Minulle tämä muutaman päivän pohdiskelu oli tavallaan puhdistava asia ja paljon ajatuksia jäi kirjoittamatta tänne blogiin, sillä koin ne liian yksityisiksi tai hassuiksi (joillekin jopa nauroin ääneen).
Nämä merkinnät eivät paljasta minusta koko totuutta, mutta rehellinen olen ollut.
Lainatakseni erästä allekirjoitusta Tämän teoksen henkilöt ovat täysin kuvitteellisia. Heidän nimillään, teoillaan ja kokemillaan asioilla ei ole
minkäänlaista yhteyttä todellisiin ihmisiin, ei eläviin eikä kuolleisiin, muutoin kuin aivan sattumalta.

Kirjoitettaessa soi Mew - Am I Wry