Aune tiesi minun vihaavan punaista väriä. Se ei kuitenkaan estänyt häntä ostamasta meille punaista sohvaa sillä aikaa, kun minä olin töissä ansaitsemassa rouvan sisutushankintoihin uppoavia rahoja. En puhunut akalle mitään kolmeen päivään.
Viikon päästä lempinojatuolini oli vaihtunut jonkun kuulemma kuuluisan suomenruotsalaisen hihhulihinttapulin suunnittelemaan metallihökötykseen. Ehdin istua tuolissa puolet urheiluruudusta, kunnes noidannuoli iski. Vietin loppuviikon Ikaalisten Kylpylässä kuntoutuksessa.
Palatessani kuntoutuksesta Aune tuli hakemaan minua Heinolan kirkonkylän linja-autoasemalta. Oli näemmä ostanut meille uuden auton: kirkkaanpunaisen Toyotan.
Lääkäri sanoi, että tällaisesta lievästä aivoinfarktista ei värisokeuden lisäksi pitäisi jäädä muuta pysyvää haittaa.