DayDreaming

- Hei, etkös sä ole aamuvuorossa?
- Joo, miten niin?
- No kun kello on jo kaksikymmentä yli yhdeksän. Minä, Heidi ja Julia olemme olleet täällä jo viittä vaille kahdeksalta! Itse asiassa minä olin täällä jo varttia vaille kahdeksan.
- Onnea teille siitä. Mä en meinannut päästä sängystä ylös ollenkaan. Olen itse asiassa ylpeä siitä, että ylipäänsä jaksoin edes tulla tänne tänäänkin.
- Sinä olet lintsari! Työpäivä kestää kahdeksan tuntia, ja me tässä juuri puhuimme, että sinä et ole läheskään joka päivä kahdeksaa tuntia täällä töissä.
- Ai te olette oikein keskustelleet, hyvä! Hienoa, että teillä riittää aikaa ja energiaa tällaisenkin asian puimiseen. Teillä siis ei ole liian vähän töitä, vaan olette pelkästään niin supertehokkaita! Jostain syystä en kuitenkaan ole kateellinen teidän pikkusieluisesta elämästänne. Arvaa mitä minä ajattelen teistä ennen kahdeksaa tulevista?
- No?
- Ajattelen, että te tulette tänne aamulla unisina juoruamaan pahaa toisista ihmisistä, ettekä takuuvarmasti ole kovinkaan tehokkaita ensimmäisen puolentoista tunnin aikana. Sitten lähdette jo puoli neljän aikaan kotiin. Siihen aikaan kaikki eivät vaan voisi lähteä, kun pitää vielä vastata puhelimiin puoli viiteen asti.
- Ei pidä paikkaansa! Me olemme aamulla virkeitä ja saamme paljon aikaan!
- Niin, paljon pahaa. Sitten toinen asia, kuuntelepas nyt hyvin tarkkaan.
- Mitä?
- Sinä, Julia ja Heidi olette minun kollegoitani. Te ette ole minun esimiehiäni. Minulla on omat hommani, teillä omanne. Pitäkää siis huoli omista työasioistanne, ja minä pidän omistani. Jos teistä tuntuu, että teillä on enemmän hommia kuin minulla, harmin paikka! Tosin epäilen vahvasti sitäkin. Minä osaan järjestää työasiani siten, että saan hommani nopeasti valmiiksi. En halua teeskennellä työntekoa: Kun olen saanut päivän hommani tehtyä, teen jotain muuta kuin kantelen papereita ympäri toimistoa tärkeän näköisenä: surffaan netissä, lähetän sähköpostia tai jotain. Minua ei myöskään kiinnosta, kuinka lyhyttä päivää te teette, päinvastoin, mitä vähemmän näen teitä täällä, sen paremmin viihdyn toimistolla itse.
- Mutta... mutta jos kaikki ajattelisivat ja tekisivät kuten sinä..
- Aivan, maailma olisi paljon parempi paikka. Mutta sitä odotellessa joudun katselemaan teitä. Oikea esimieheni ei ole sinun kantelemisesta (kyllä, kuulin kiertoteitä että olet valittanut jo hänellekin) huolimatta minua torunut, joten aion jatkaa entiseen malliin. Häivy siis silmistäni, mene vaikka kiikkumaan kaulastasi naistenhuoneeseen. Tekisit miehesikin onnellisemmaksi.