EasyFlashes-4

Kauhea nälkä. Eilen syödyt silakat ei tänään enää paljoa lämmitä.

Aamulla tappelin Jaskan grillin edessä varisten kanssa jonkun viimeöisen juhlijan makkaraperuna-jämistä. Varikset voittivat, sillä siitä meni ohi töihinsä kiiruhtavia ihmisiä ja jouduin siirtymään hieman kauemmaksi.

Menin siitä sit päivystämään Espan puistoon. Siellä oli muutakin tuttua jengiä: Jore, Rauski, Ritu ja Joonathan. Ritu oli pahalla päällä, niillä oli jotain lastenhoito-ongelmia. Siispä Ritu kilju kurkku suorana Rauskille koko ajan. Me kuunneltiin sitä meininkiä vähän aikaa, mut sit me siirryttiin siitä Joren ja Joonathanin kanssa vähän sivummalle norkoilemaan.

Espa on ihan hyvä mesta hengailla, vaikkakin jengi suhtautuu meidän puistossaoleiluun vähän kakspiippuisesti. Puiston läpi sahaavat pukumiehet ja jakkupukunaiset mulkoilevat meitä usein vihaisesti ja toisinaan hätyyttelevätkin meitä pois. Turistit ja pikkulapset sen sijaan ovat paljon ymmärtäväisempiä, avokätisempiä ja iloisempia.

Sitten iltapäivällä mun ruokailuhetki koitti: Sain reilut jätskin jämät yhdeltä pikkupojalta, joka ei jaksanut syödä koko tötteröään. Jumalautsi, että mulla oli jo nälkä. En ehtinyt edes kiittämään, vaan liihotin sen jätskin kanssa vähän suojaisampaan paikkaan syömään sitä. Just kun olin hotkaisemassa sitä, tunsin tainnuttavan iskun niskassani. Silmät sumeni hetkeksi ja horjahdin pahasti. Tajunnan palattua jätski oli kadonnut. Merilokki perkule varasti jätskin multa, taas kerran! Kyllä tällaisen pienen ja hentoisen kalalokin leipä on pitkä ja kapea.