EasyFlashes -6

Miten kauas mopolla pääsee?

Hassua, että juuri tuo kappale soi radiossa juuri, kun karautin omakotitalomme pihasta viimeisen kerran.

Ei ollut Riston vika, että kolmenkymmenen aviovuoden jälkeen sain lopultakin tarpeekseni. Ei kokonaan ainakaan. Viisikymmentaseitsemänvuotiaana sitä vaan näkee asiat toisin kuin ennen.

Pääseekö merien taa?

Jos ihmissuhde olisi auto, meidän koslamme oli ollut lunastuskunnossa jo monta vuotta.
Mereen ajaminen oli kyllä yksi varteenotettava vaihtoehto. Päätin kuitenkin ajaa autolautan sisäpuolelle. Ruotsissa asuva Riitta-siskoni saisi ottaa minut luokseen siksi aikaa, kunnes löytäisin Göteborgista itselleni jonkun työpaikan ja asunnon.

Lapset olivat muuttaneet pois kotoa, viimeinen toissa keväänä. Talo oli tyhjä, vaikka kalusteista tai elektroniikasta ei todellakaan ollut puutetta. Nuorempana olimme unelmoineet tästä hetkestä, hetkestä jolloin saisimme olla taas kahdestaan, toteuttaa itseämme, poimia pitkän päivätyömme hedelmiä. Nauttia minä nyt aioinkin. Mutta mielummin hyvässä seurassa, itsekseni. Rahaa oli riittävästi uuden elämän aloittamiseen, eikä ruotsin kielen taitoisella parturilla tule olemaan hommista koskaan pulaa.

Pääseekö kauas, pääsekö vapauteen?

Risto soitti kesken laulun kysyäkseen tarvitsenko kaupasta mitään erikoista. Kerroin, että lähdin Ruotsiin. Lupasin tulla ensi kesänä käymään. Risto lähetti Riitalle terveisiä ja pyysi tuliaisiksi kolme lavaa Karhua. Olin vapaa.