Contour

En tiedä mitä naapuri mahtoi ajatella puolen päivän tienoilla kun moottorisaha käynnistyi ensimmäisen kerran. Toki järveltä oli jo siihen mennessä kuulunut useamman moottoriveneen ääniä, mutta oletan ettei heistä kukaan ollut tekemässä mitään työn kaltaista.

Minä ruuvailin koolauksia ja ulkoverhoilua paikoilleen. Tahti ei päätä huimannut ja hyvissä ajoin läksin kotia kohti vaikka makkarat oli paistamatta ja osa muistakin eväistä syömättä. Puhelin on varmaan jossain auton penkin tai lattian raossa.

Seuraavana olisi sitten vuorossa puuceen vaikein ulkoseinä eli se mihin täytyisi rakentaa myös kulkuovi.

Muutoin oli mukavan leppoisaa, mutta tuo sää oli vaan osan aikaa varsin ikävä. Kun vettä tulee taivaan täydeltä, ränniä ei ole eikä tällä tietoa tule niin takaseinän puolelta vettä tulee niskaan paljon kovempaa tahtia kuin mitä tulisi sateessa seisoessa. Samoin tietysti kaikki puutavara kastuu. No hyvä puoli on että pitkän räystään alla seinän yläosan sai tehdä selkä kuivana eikä uivana. Toki apuvoimien pyynnöstä viritettiin kevytpeitekin ja se saa varmaan jäädä sille seinälle kunnes se on käsitelty.

Ei saanut edes häiriöttä istuttaa puskaa ja mansikoita. Menin ostamaan jonkun kvittenin ja taisi sen kaverina tulla vähän mansikoitakin.

Niitä läksin sit maahan laittamaan ja olisin laittanut vielä perunoitakin, mutta työskentely keskeytyi naapureiden ansiosta. Eipä niillä viidellä perunalla koko sukua ruokita, mutta kuulemma tyyliin parilla kapallisella on varsin ison maatilan lajike kerran vaihdettu onnistuneesti.

Vähän arvelutti lähteä liikenteeseen noin hitaalla ajoneuvolla, mutta kun tuo sade oli jo ehtinyt monin paikoin pinnat pehmittää niin eipä autokaan olisi hyvä vaihtoehto ollut kun sentään tarkoitus oli istuttamisen ohella kerätä vähän kiviä. Vähän oli tällä kertaa tasan kaksi sataa.

Menomatkan alupäätä suojasivat poliisit kahden ajoneuvon voimin ja vasta paluumatkalla 406:n kuljettaja suoritti BIL kilpisellään idioottiohituksen väärältä puolen suojakorokkeita. Vautiakin otti niin paljon että meinasi auto karata seuraavassa mutkassa. Ihan turha ohitus muutenkin, koska seuraavan ylämäen päällä olisi päässyt tyhjälle baanalle tai seuraavan korokkeen eli noin 150 m päästä ohittamaan ihan ihan laillisestikin.

Sen sijaan paluumatkalla en tiedä mitä edelleni päästämänna autossa tapahtui kun menivät ensin ohi, pysähtyivät parin liittymän päästä ja sitten taas lähtivät seuraamaan kun oli juuri päässyt heidän ohitseen. Autoa ajoi nainen, ainakin lasin takaa vieläpä nuori ja kauniskin.

Sain viimein levynipuista toisen siirrettyä. Aika ankea suoritus kun sen vuoksi oli siirrettävä kuutta konetta ja perkele joku kokkoturisti oli vielä saanut pääähänsä parkkeerata trukkihaarukoiden eteen.

No huonomminkin olisi voinut mennä. Päivällä mainostin kuinka paljon parempi auto Primera oli kuin GOLF. Golf kun tuntuu keräävät onnettomuuksia. Ilmeisesti joku kokon sokaisema oli osunut siihen vielä toistaiseksi kolhimattomaan takakulmaan puskurin kulmalla. Ei saakeli sentään tuota koheltamista vaikka on pellon verran tilaa.

Mun kohdalleni tuntuu kassoilla sattuvan outoja asioita. En uskaltanut enää kolmanteen erikoiskauppaan mennä- siis siksi ettei pakasteet sula.

Ekassa kaupassa vaalea kaunotar oli ilmeisesti menossa asiakasta neuvomaan ulkokautta ja kärkkyi porin kohdalla mennäkseen vastakarvaan ulos. En tiedä olisiko mennyt aitahyppytyylillä jollen olisi sattunut olemaan tulossa sisään, mutta ei sentään syliin hypännyt vaikka samalla ovenavauksella portista läpi menikin. Sanoin kyllä "tule tule" kun näin että oli kärkkymässä siihen suuntaan.

No kassan kohdalla toisessa jonossa arvottiin toimimatonta pankkikorttia ja toisessa jonossa ei ollut ketään. Ilmeisesti kummassakin buuttailtiin kassakonetta. Päivän silmänruoka-annos ainakin kolminkertaistui siinä sisääntuloportin ja kassakoneen käynnistymisen välillä vaikka tänään muutakin ehdin työmaalla näkemään kuin puistometsää ja miehiä.

Ruokakaupassa olikin kassoilla miesvalta, mutta ilmeisesti suunnilleen tuoksun ohjaamana kävelin ostoskärryineni kovin afrikkalaisperäisen näköisen pariskunnan perässä kassajonoon. Tuoksu tosin tuli kaiketi siitä naisesta joka työnsi ostoskärryissä kahta pientä tummaa pörröpäätä. Liekö sit laittautunut kauppareissulle hieman reippaamman hajuvesiannoksen kanssa. Toisaalta koska seurueessa oli toinenkin nainen niin lapset saattoivat olla iän puolesta kumman vaan jälkikasvua ja kulkivat kaupassa varsin tiiviinä nippuna niin en pysty sanomaan kumpi oli sen huumaavan tuoksun kauppaan tuonut. Sen verran voimakas tuoksu kuitenkin oli että muutin sen välttääkseni lastausjärjestystä parilla hyllyvälillä.

Niin ja sen välttääkseni vaihdoin viereiseen kassajonoon. No kassan kohdalle kun se edelläni mennyt pariskunta pääsi niin alkoi arpominen, mutta ihan aiheesta, koska asiakkaalle oli ilmoitettu että kaupassa olis hänen omaisuuttaan ja kokolailla samalla hetkellä viereiselle kassalle tuotiin pikkulapsen kenkä. Voihan tietenkin olla että se lapsia työntänyt oli tiputtanut kengän kuin tuhkimo konsanaan päästäkseen käymään kaupassa lyhyesti ihan yksin, mutta varmaan jossain on tänään pohdittu mihin lapselta on kauppareissulla kenkä jäänyt.

Pistää vituttamaan kun kaksi kertaa kolmen minuutin sisällä sama vaaratilanne: Ensin ilmeisesti moottoritieltä poistunut Golf 3 farkku väri joku viininpunainen ym työntää autonsa 10 metriä aikaisemmin alkaneen sulkuviivan yli jyrkällä käännöksellä minun eteeni sillä seurauksella että joudun seisomaan jarrupolkimen päällä ettei farkusta tule sedan tai caprioletti.

Kyllähän kaistaa vaihtaa saa, mutta pitäisi tyhmemmänkin miehen tajuta ettei täyteen lastattu yhdistelmä pysähdy viiden metrin matkalla ja että sen risteyksen pystyy henkilöautolla myös kiertämään kolmeakin reittiä.

Saman tilanteen kopio toistui kolme risteytä myöhemmin ja tällä kertaa auto oli paljon uudempi Volvo. Miltei saman värinen kuin edellisellä kiilaajalla ja nyt sitten vielä oli pakko pysähtyä ettei tule V:st S tai C ja sitten tietysti kun sai ahdot nousemaan ja keulan risteykseen olikin jo palanut vihreät loppuun- niin ja sitten ilmeisesti sen kiilanneenidiootin nopeudesta johtuen vain moottoripyörällä olisi noilla vihreillä pystynyt sen perästä ajamaan risteyksestä läpi niin että takapyöräkin olisi mennyt vihreillä risteyksestä ulos, vaan ei sinne keskelle risteystäkään voi jäädä, eikä varsinkaan voi peruuttaa kun kuolleessa kulmassa voi olla lähtöpaikan tyyliin puolen metrin päässä takalaidasta ajelevia mopopoikia.

Tuonkin risteyksen pystyy helpost ja nopeasti kiertämään henkilöautolla ja niin yleensä kaikki järkevät ihmiset tekevätkin jos edessä on esimerkiksi erikoiskuljetus tai autokoulun yhdistelmä.

Noin muuten päivä meni kuin siivillä vaikka ei ristikoiden siirtely mitään lempihommaa olekaan. Siitä perään jatkamaan pintamuotoilua, sieltä paskapumpputyömaalle ja vielä jossain välissä tutustumiskäynti taas seuraavaan kohteeseen.

Tänään asiakkaan luona suurin kaivusyvyys oli noin 20 cm, mutta siinäkin oli aika paljon liikaa yhdessä kohtaa. Kaapeli onneksi jäi ehjäksi, madallettiin niin paljon kuin kaapeli suosiolla antoi myöden ja toivottavasti huomenna pääsee tekemään toisenkin pihan valmiiksi.

Sitä ennen oli vaan pari muttaa eli millä huomenna nostellaan ja mihin aikaan. Nyt on ainakin mahdollisuus että homma kävisi helposti.

Taas vitutuksen puolelle meni kun poikkesin toisella työmaalla. Muuten oli hommat ihan ok, mutta jälleen kerran kun ei ihmisellä riitä maltti opettaa vaan istuu paikallaan ja olettaa. Niin se särkyy sellainenkin kone muutamassa minuutissa joka on osaavissa käsissä mennyt monta vuotta yhdellä kiilahihnan vaihdolla ja siihen tietysti päälle normaalit öljynvaihdot.

Eli siis toisesta tärystä polttoainkorkista kierteet paskana ja toisesta pysäyttimen nuppi. Sen verran pitäisi maalaisjärkeäkin löytyä että pienikin moottori laitetaan ensin tyhjäkäynnille ja sitten vasta sammutetaan. Jopa ajettavan ruohonleikkurin ohjekirja neuvoo niin.

Se ei vielä tarkoita että osaa konetta käyttää jo sen saa ylipäätään käyntiin ja liikkumaan eteen ja taakse. Näköjään edes osaaminen ei takaa hajoamattomuutta kun voimaa on vain tarpeeksi.

Vitutuksen määrä se vaan lisääntyi konetta lastatessa. Kolmesta yrityksestä huolimatta ei käyttäjä näköjään ollut saanut rasvaputkia paikoilleen ja ne perkeleet on ihan vaan kiertämällä kasattavia. Kolme luiskakauhaa ja jokaisessa on jotain vikaa. Itte joutuu näköjään nekin korjaamaan.

Kylvöjälki oli paikoin surkeaa, mutta kuitenkin juuri möyritystä kohdasta missä melkein etuakseli maata viisti ne ensimmäiset perunan vihret osat alkoivat tunkemaan maasta ylös. Kosteus on se mitä puuttu. Jos kaksi viikkoa aikaisemmin olisi kone pysynyt pinnalla olisi jo vaaksan verran varsia näkyvissä.

Vitsauksien listaan saa nyt lisätä vielä rakeet. Ei ne isoja olleen ja kuuro oli lyhyt.

Koetin äsken tavoitella vaunun lainaajaa ja pitkä se on maajussin päivä vaikkei vielä puintiaika olekaan.

En tiedä millaista soppaa tai kakkua tuli kun keittiöön jäi kokkiopiskelija ja talon emäntä. Edellisen leipomuksen ensimmäisen puraisun jälkeen sanoin ihan suoraan että tuosta miniäkokelaasta teidän kannattaa pitää kiinni.

Sunnuntain kunniaksi sain puoli pihaa kuorittua ja muuten ihan hyvä, mutta siellä on edelleen yksi salaoja turhan pinnassa. Turhahan se nyt alkaa olla kun pintakaadot on kunnossa eikä kaupungin puolelta tule solkenaan vettä taloa kohti.

Sadetta tuli, päivä oli pitkä, ruoka oli loistavaa ja päivän päätteeksi tuli vielä rullattua vaunua kohti lainareissua. Toivottavasti tulee ehjänä takaisin.

Kolme työmaata kesken- neljä jos laskee raja-aidan erikseen.

Päivän ja eilisen päävaraus eteni mukavasti ja toivottavasti sen asukit ovat tyytyväisiä ja naapurit vihreitä siinä vaiheessa kun ruoho alkaa kasvaa.

Sieltä hyökkäsin kapilaarikatkotyömaalle ja edelleen putki punaisena ja ulkolämpömittari hyvän matkaa helteen puolella aronia-aidan kimppuun.

Maa kaipaa sadetta. Nyt on jo yksi kastelukaivo tehtynä. Pohjavesi puolessa metrissä ja kolmen litran muoviämpäri eivät paljon auta kun on kuitenkin enemmän kasteltavaa kuin kynsien aluset.

Tarvis töihin lähteä. Sitä ennen tarvis saada tietokone kiinni ja pelastettua modulirekka umpiperästä.

Kyllähän se onnistui, mutta hieman oli hakusessa kun taitaa olla jo 15- 17 vuotta siitä kun viimeksi olen vetänyt varsinaista perävaunua.

Perävaussa oli siis viisi akselia eli pirun pitkä pötkö. Ennen vaunun irroittamista yhdistelmän pituus oli siis 25,25 metriä.

Todella outoa ruveta kylmiltään peruutuspuuhiin, mutta siihen nähden suoriuduin sentään paremmin kuin samaa yhdistelmää työkseen ajava.

Sieltä sitten kohteeseen kaksi, sireenit lavalle ja mäen alta etsimään niille uutta kotia. Sieltä takaisin ja hetken päästä taas eri osoitteeseen ja lopuksi vielä pujottelemaan multaa omenapuiden väliin jne.

Kenen syys sitten oli tämän päivän venyminen. No rautakaupan tietysti. Tämä on nyt sitten sitä toimitustakuukauppaa. Kirjataan tilaukseen väärä puhelinnumero, asiakas odottaa oikeana päivänä liki puolille öin kun kuorma tulee vasta seuraavana aamuna kun ketään ei ole vastaanottamassa.

Melkein jo luultiin että ajattivat tahallaan väärillä yhteystiedoilla umpiperään että saa siellä sitten tehdä lähempää tuttavuutta vaalea apukuljettajansa kanssa.

Tänään seurasin sivusilmällä maalämpökaivon poraamista kallioon. On se vähän eri meininki nykyään kun ajatteleen mitä on ollut vaikkapa sata vuotta sitten.

Tällä kertaa porareikä on jatkotöiden kannalta ihan hyvässä paikassa. Kapilaarikatkoa tuli vajaa kasettilastillinen ja ihan uudella autolla. Sitä sitten ripoteltiin kun tuli sopiva rako.

Sen sopivan raon lisäksi piti toisen koneen kanssa lastata halkoja. Ei niitä ihan kauheaa määrää vielä ehtinyt tekemään, mutta parempi olisi tehdä ne kaikki kaadetut haloiksi ennen kuin ovat toukkia ja muurahaisia täyteen. Tällä menolla vaan täytyy tehdä vieläkin vahvempi halkomakone. Ei vaan mene temppuilematta oksaisimmat käppyrät.