Maailmanennätystahtikin on hiipunut normaalirutiiniin. Jos yhdeksältä pääsen ylös sängystä, niin voi jo olla tyytyväinen. Ei kai minusta tule tekemälläkään aamuihmistä, vaikka kuinka yrittäisin. Toiset väittävät sen olevan kiinni laiskuudesta ja viitseliäisyydestä.
Blogin täyttämisen tahti ei ole päätä huimannut.
Samoin kävi aina pienenä päiväkirjojen kanssa. Unohtuivat.
Tarinat eivät koskaan olleet täydellisiä. Ne alkoivat mistä sattuu ja loppuivat mihin sattuu.
Täydellisyydentavoittelussa jäivät kirjoittamatta kokonaan.
Kirjoittamatonta tarinaa voi muokata. Kirjoitetut tarinat pysyvät, muuttumattomina, lopullisina.
Usein revin päiväkirjani.
