Blogi

Mikä viikko. Byrokratia hoidettux4. Kaikki kunnialla läpi. Jos ei muuten niin yrityksen ja erhdyksen kautta.

Ja sain palkankorotuksen!

Raportit raportoitu ja filosofiat filosofoitu. Pätevyys on vain viimeistä lähijaksoa vaille.

Olen tyytyväinen itseeni. Olen kiitollinen itselleni. Sain kaikesta huolimatta kaikki hommat tehtyä ja kunnialla läpi - jopa palkankorotusten kera! Olen iloinen. Hyvä minä.

Välissä ehdin käydä toisten ei-enää-noviisien kanssa syömässäkin. Mikä ruoka! Mikä kulinaristinen nautinto! Kantapaikkani oli pistänyt parastaan - ylittänyt itsensä.

"Vuohenjuustolla gratinoitua broilerin fileetä, raikasta vadelmakastiketta, balsamicokasviksia ja pinaattiriisiä auringonkukansiemenien kera. Pinkki marjamelba ja lämmin juusto muodostavat valloittavan parin!"

Ja arvatkaapa hinta! Se ei ala kakkosella, se alkaa ykkösellä, se on 11,60 €. Uskomatonta.

Lähetin terveiseni kokille ja tarjoileva yrmymme jopa hymyili - ilmiö, jonka harvemmin näemme hänen kasvojaan valaisevan. Mutta minä hymyilin ja hymyilen nyt. Leveästi.

Party-party chick!

Olen vappuni ja vapaani ansainnut. Kuohuvaa, kiitos!

Terassikausi, korkkarikausi vol. 2.

Ihmetystä ja rakkautta Lounaispuistossa.

***

Teeleipää, kylmäsavuhevosta ja Earl Greytä - päivän ateria.

Arsenikkiä ja vanhoja pitsejä.

Kaatuilevia pyöriä ja hyppiviä tietokoneita, mustelmaisia sääriä ja kipeitä sormia.

***

Hulluilla on hullujen puheet, hullujen mieli, hullujen teot. Hulluna on hyvä olla. Onnellinen hullu. Ollapa hullu.

Pystyäpä toimimaan ilman katumusta, ilman empatiaa, ilman syyllisyyttä, ilman vastuuta. Pystyäpä täydelliseen moraaliseen vapauteen.

Hienoista kevätväsymystä, taisteluväsymystä. Toiston, toiston, toistoa.

Ensimmäinen kesäpäivä. Pvc-saappaiden säihke auringossa. Kuumuudesta valittavat ihmiset.

Terassikausi avattu dippilautasen ja konjakin voimin. Kuvat haettu ja pysyivät menossa mukanakin. Hyvät tuli. Täytyy teettää digikuvista enemmän paperikuvia.

Fenomeeninä Tampereella. Palaveerausta ja esitelmiä. Telakoiduin Telakalle. Söin edukasta pippuripossua ja viimeisellä junalla kotiin pöytiintarjoilusta nauttien.

Ehkä ymmärsin, ehkä en.

Muista Päiväni murmelina.

Eilen oli vähän huono päivä. Liian vähän unta ja pyöränkumi puhki, tilasin kuitenkin kuvia. Mutta tänään on jo paremmin, yöllisistä painajaisista ja heräilyistä huolimatta. Pyöränkumi on paikattu ja jarrupalat uusittu, töitä painettu, lehdet luettu - maininta bongattu - ja sitten salille. Ensimmäiset terassit bongattu - ja aurinko. Pop.

Rankka päivä. Lähdin yhdeltätoista ja olin kotona kymmeneltä. Edes salille en ehtinyt. Huomenna otan vahingon takaisin. Kaksin käsin. Sillä olkapää tuntuisi alkavan olla kunnossa. Jumppaa, jumppaa.

Rankka päivä, mutta minä selvisin siitä. Jaksoin ja pärjäsin. Sain hommani hoidettua. Sain muilta ihmisiltä ja keskusteluista positiivista voimaa. Eikä kukaan huomannut sisälläni olevaa myräkkää. Vaikka myräkkä mylläisi ympärilläni, minä osaan piilottaa sen sisälleni.

Minä en luovuta. Minä pärjään. Minä selviän. Minä tsemppaan itseäni.
Kaikki on hyvin. Kaikki järjestyy. Elämä kantaa.

Olen apoillut ja kuukauden päästä valmis. Mieletön juttu!
Olen voimautunut valokuvin viimeistä kertaa ja antanut tunteideni tulla. Joistakin kuvista olen jäänyt pois, jätetty pois, mutta joihinkin kuviin minä kuulun.

Olen istunut kokouksessa ja juhlinut kevättä: Ostara, Astarte, Demeter ja Kore, Ceres, Isis sekä Maria! Äitijumalattaret.
Keväisin aina kaipaan Irlantiin, sitä pitkää kevättä.

Olen saanut yllätysvieraan tai vieraita: omat rakkaani.
Aikataulut ovat tiukkoja ja sitä mennään sen mukaan miten ne antavat periksi. Vappuun saakka on hirmuinen kiire.

Kahden kaupungin väkeä, kahden kaupungin loukussa. Sitä aina huomaa olevansa väärässä kaupugissa. Nyt missasin Emilie Autumnin, jonka tahdissa syön pitsaa, tiskaan ja leivon omenapiirakan.

Elän siellä missä olen. Kirjoittaminen tai elämä.

Uunin puhdistus oliivikanalle. Hieman siivousintoilua ja salia. Limoviikunan trimmausta ja ovenpielien hinkkausta.

Yhteistuumin yhteistyönä. Sujuvia arjen askareita.

Oliivikanan lisäksi yllätysjälkkärinä hedelmäsalaattia ja vaniljajäätelöä, kahvia ja calvadosta.

Hiusten harjausta ja hierontaa. Kainaloa, kehuja ja kehräystä. Aamukahvipalvelu pelaa. <3

Häpeä Olli, ei elokuvaa tehdä pelkillä kauniilla kuvilla. Suden vuosi on piinallista katsottavaa.

Puolitoista viikkoa kiirettä edessä. Ehtiiköhän edes I. K. Inhan Helsinkiin. *edit* valitettavasti ei ehdi.

Pitkän perjantain aamuna järkytyin. Satoi lunta. Avasin verhot ja maisema oli kuin valkeana jouluna. Matkaa junalle siivitti hälytysajoneuvojen sireenien ulvonta.

Päästäinen Tampereella, Telakalla ja Pispalan kierros rokkasi. Sinne täytyy päästä toistekin, jatkoja myöten. Sain tuliaisiksi vaniljan tuoksuista kosteusvoidetta. Hyvää kotiruokaa. Lapsia ja hössötystä. Toinen kissa onnellinen, toinen saunan haltija. Ovat ottaneet kiipeilypuunsa jo haltuun.

Unettomuus jatkuu. Yöseurana Jumalasta seuraava. Ajatukset ja inspiraatio katosivat johonkin. Jäivät vain lyhyet lauseet ja toteamukset.

Eilen melkein jätin lähtemättä. Tuntui, etten halua nähdä ketään, en kohdata, en keskustella. Mutta sitten mietin miksi oikeastaan tunsin niin ja päätin lähteä. Näin, kohtasin ja keskustelin. Opin uutta ja mielenkiintoista asiaa. Keskustelin kollegojen kanssa lasillisen äärellä ja toveri - ystävä - S liittyi myös seuraan. Ja minulla oli mukavaa. Kannatti lähteä.

Kohtasin myös lukijani. Todistettavasti minulla on yksi lukija. Terveiset hänelle!