Blogi

Suureen ääneen nokkaan honottavalla kimittävällä äänellään humalainen homsantuu kehuu olevansa kahden pienen lapsen äiti. Pyllistelee ja tekee itsestään pellen. Ääni raastaa korvia, mutta sen sisältö vielä enemmän. Äiti on viinaanmenevää sorttia, omena ei ole pudonnut kauas puusta. Sama se, juoko kossua vai halpaa skumppaa. Eikö hän edes häpeä kehuskellessaan juovansa milloin mitäkin ollessaan raskaana tai imettäessään. Noita-akan nenä, ääni ja puheet - toivottavasti olisi parempi äiti lapsilleen.

Taffireissu meni mukavasti. Aika haipakkaa oli. Aloitin kampaajalla, meikkishoppailureissulla ja autoajelulla. Näin kavereita. Biletin kaksi iltaa. Oli uudet hiukset, hotit kumit ja piiitkät ripset sekä punaiset huulet - unohtamatta korkeita korkoja. Oli siinä ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun ihmettelivät jo arkikorkojanikin. Bileet oli oikein onnistuneet ja seminaarikin kiinnostava. Roikkumaan olisi vielä voinut päästä, mutta muuta aktiviteettia oli tyydyttävästi isolla T:llä. Kumikiltti on pop! Kotona ja nukkumaan aamuseiskalta, sunnuntaipäivä meni nukkuessa.

***

Italiasta tuli tuliaisiksi oliiviöljyä ja etikkaa.

***

Tulin, näin, sain - mitä halusinkin.

***

Hieman on rytmeissä kiinni ottamista, mutta tietyt rytmit on ja pysyy.

***

Kumi on kuumaa.

Lokit ovat taas matkalla.

***

Minä olen asunut tässä asunnossa jo yli neljä vuotta.

***

Luvassa lisää töitä lisäpalkalla.

***

Tänään sain vihdoin valmiiksi paperin, mitä se nyt oli. Menkööt maailmalle, minä lähden huomenna TAFFiin.

Kynsivärinä punainen, punainen, punainen. Kohta alan nähdä punaista ja pakko vaihtaa väriä. Mietin turkoosia tai violettia tai ehkä jopa jotakin sinistä, tummansinistä.

Hiusvärinä ruskea. Tumma ruskea, mitä kylmempi sävy sen parempi.

Junailu on siinä mielessä kyllä parempi juttu, että voi tehdä samalla töitä. Yksinäinen autoajelu oli silti voimauttava.

Keltaisia lehtiä ilmassa ja mietin, ovatko sanat vain tahroja paperilla. Hetki löi, löi ja löi kunnes kääntyi uusi lehti ja mietin, onko se sama lehti kuin aiemminkin. Oliko päätös sittenkään päätös, oikea päätös.

Syksyn kiireet alkavat painaa päälle, vaikka on vielä lämmin.

Kesän viimeinen grillaus? Malja meille?

Ilmapalloja ja ilotulitusta Senaatintorilla ja kuorolaulua Tuomiokirkossa. Sitten pakeneminen takaisin Kallion suojiin.

Hetken viimelyönnit sääntöinä paperilla.

Sielukasta kanaa Soul Kitchenissä ja penkkiurheilua perinteisessä Iltakoulussa.

Rossossa tapasin Kiovaan matkaajan. Kyläilyreissu suunnitelmissa.

Huippukeskustelu - hommat etenee uusille urille.

Ilta emerituksen seurassa.

Kaksi wow:ta.

Rentoa, mukavaa keskustelua, jonka vain viimeinen kohtaaminen meinasi pilata. Niin sitä ihmiset vain näkevät saman ihmisen, saman tilanteen eri tavoin. Erikoista. Mikä on toiselle aina tyylikäs lähtijä, on toiselle täysin päinvastaista.

Samaan tapaan kuin ihmiset ovat nähneet kerran kaksi ja sitten päättäneet, millainen toinen on. Ihmiset lokeroidaan, stereotypisoidaan, eikä anneta mitään mahdollisuutta sitten olla mitään muuta. Kerran jotakin jonkun mielessä, sitä siellä aina. Ihmiset fakkiutuvat omiin käsityksiinsä toisista, eivätkä edes halua nähdä toisia sellaisena kuin he ovat.

Tyylikkyydestä. Kaveri sanoi sen ääneen, mitä olen aina miettinyt. Poikkean kantakapakkani valtaväestöstä. Olen vaihtoehtoinen vaihtoehtoihmisten joukossa. Alternativea alternativessa. Aina se erilainen nuori, joka ei ole missään sulaudu joukkoon. Joka ei ole osa mitään porukkaa, vaan on oma itsensä, oma tyylinsä. Yllättävää oli, että K, joka on keski-ikäinen rouvashenkilö, piti tyyliäni tyylikkäänä.

Method Putkisto -kurssilla rentoutumassa.

Taas pitäisi toden teolla orientoitua työntekoon. Saisi siis minun puolestani vaikka sataa. Syksyä jo ilmassa. Pihlajanmarjoja ja pimeneviä öitä. Urheilua ja kuolausta, lihasfetissin tyydytystä.

Kunto on kova, vaikka luulin, että se ei ole. Kävin pitkästä aikaa body pumpissa ja se tuntui kevyeltä.

Kasvot puhdistuivat kosmetologilla, kulmat ja ripset tummenivat. Viikonlopun kuonat hikoilin salilla.

***

Höyryjunailusta lähijunailuun. Ystävää oli mukava nähdä, olen onnellinen hänen puolestaan. Kolmessa ja puolessa vuodessa hän on saavuttanut paljon, elämä on mullistunut, mutta sillä hyvällä tavalla.

Sitten junailu kotiin, eväänä kirsikoita.

***

Taas tällainen päivä, taas tällainen lähtö. Taas tätä. Vielä puolitoista viikkoa sitten ihmettelin lähdön helppoutta. Mutta sitä ei siivittänytkään se tavanomainen, vaikka se taustalla olikin selvittämättömänä. Nyt sitten on taas sen aika, se hetki. Se hetkihän on jatkunut jo aika pitkään.

***

Koti. Hiljaisuus, josta nautin. [...] Teetä ja sympatiaa sateisena päivänä. Tarvitsen sitä. Ansaitsen sen. Olen väsynyt.

Pyöränkumi on tyhjä ja kumitilaus on tullut.

Koti on täynnä kirjoja. Kirjapinoja, lehtiä siellä täällä. Lehteiltyjä, luettuja, lukemattomia.

Kumit täytetty ja kumit haettu ja puettu - hyväksi koettu.

Nyt on kesän tavoitteet täytetty. Pääsin maailmanpyörään, Korkeasaareen ja Porvooseen höyryjunalla kuten olin toivonutkin. Olen lueskellut pihalla auringosta ja lämmöstä nauttien ja säilönyt torilta ostetut mansikat.

Se juna oli kuuma ja ammuttu täyteen. Porvoo oli kaunis ja kesäinen. Timbaalin etanat olivat hyviä. Laivalla tarkeni olla kannella koko matkan ihastelemassa maisemia. Käytiin Tornissa Helsingin yllä drinkillä. Kotona odottivat ravut, torilta ostetut maukkaat perunat ja muut lisukkeet.

Menikö jotakin sittenkin pieleen?

"Onni asuu yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa – lasi viiniä, kastanja, pieni vaatimaton liesi, meren kohina, ei muuta." - Zorbas

Lisää lainauksia:

Karsi turhuus, keskity elämään.

Älä yritä ymmärtää kaikkea. Hellitä täydellisen hallinnan ja ymmärryksen illuusiosta. Mutta raivaa aikaa oppiaksesi itsellesi tärkeitä asioita yhä paremmin.

Täsmennä itsellesi, mikä on Iso Tavoitteesi ja tärkein tehtäväsi ammattilaisena. Pidä nämä asiat mielessäsi tehdessäsi arkisia valintojasi.